Hookie astui kesän jälkeen jonkinmoisen henkisen rajan yli. Toiminta on vähitellen vakiintumassa ja oikea suunta etenemiselle löytynyt. Nähtävästi osasimme aukaista ne oikeat ovet ja sulkea väärät. No, vielä mikään ei ole sataprosenttisen varmaa, mutta melkoisen hyvältä näyttää. Sekä sijoittajien että asiakkaiden suhteen. Syyskuun puolella voinemme julkaista paljonkin hyviä uutisia.

Yksi perustajista, Jouni Lounasmaa, astui elokuussa täyspäiväisesti remmiin. Jounin mukaantulo päivittäiseen toimintaan nopeutti heti tuotekehitystä ja helpotti sijoittajaneuvotteluja.

Sijoittajatahoissa, joiden kanssa olemme olleet kosketuksissa, on ollut yksi yhteinen piirre - kaikki toimivat kansainvälisellä tasolla. Tämä kertoo tietysti Suomen markkinan pienuudesta, mutta myös siitä, että Suomesta on mahdollista ponnistaa ravintoketjussa todella korkealle. Tasolle, jonka hahmottaa olevan siellä jossain, mutta johon on vaikea saada kontaktia. Myös oma ja Hookien rooli tuossa ravintoketjussa on selkiytynyt. Edistysaskeleet, jotka ovat Hookielle tällä hetkellä suuria, ovat sieltä toisesta päästä ravintoketjua katsottuna perhosen siipien havinaa. Mutta liikettä kuitenkin.

Hookielle on nyt edessään muutto. Innopolin parakit, missä vielä hetken majailemme, on perinteikäs paikka start-upeille. Seiniltä löytyy todisteita yrittäjän arjesta 80-luvun puolivälistä lähtien. Onhan parakki aika ankea paikka, mutta täyttää monelle alkavalle yritykselle niin tärkeän edullisen toimitilan vaateen.

Nähtävästi talous on taas nousussa, sillä välittäjiltä saatujen kommenttien mukaan n. 50 neliön toimitilat liikkuvat tällä hetkellä todella nopeasti. Etsimme alun perin uutta tilaa Otaniemen, Tapiolan ja Ruoholahden alueilta. Otaniemen alue on kuitenkin kaltaisellemme yritykselle juuri oikea paikka, eli kauas emme ole siirtymässä. Uutta toimistoa en voi vielä paljastaa, palataan siihenkin seuraavassa blogissa.

Ai niin. Kesä oli juuri sellainen kuin kesän pitääkin olla. En muista milloin olisin ollut pari viikkoa niin irti työstä. Pari kirjaakin tuli luettua, joista voi suositella historian pahimman hirmuhallitsijan elämänkertaa: Jung Chang & Jon Halliday: Mao.