Yliopistoille on yliopistolakia tulkitsevassa hallituksen esityksessä asetettu velvollisuudeksi tukea ”korkeatasoisen osaamisen muuntumista kannattavaksi liiketoiminnaksi, uusiksi yrityksiksi ja työpaikoiksi” niin kutsutun kolmannen tehtävänsä puitteissa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on selvittänyt, miten yliopistot suoriutuvat tehtävästä? Vastaukset kiinnostavat, sillä kansainvälisessä vertailussa Suomi näyttää kärsivän tutkimustulosten kaupallistamisvajeesta. Yliopistojen panostukset kaupallistamiseen ovat riittämättömät. Syy on järjestelmälähtöinen: kolmannesta tehtävästä suoriutumisesta ei palkita eikä sitä ole kytketty osaksi tulosohjausta ja yliopistojen saamaa perusrahoitusta, Etla tulkitsee.

– Kaupallistamisen edistämiseen tähtäävää toimintaa rahoitetaan pitkälti ulkopuolisella projektirahoituksella, mikä tekee toiminnan jatkuvuudesta epävarmaa ja heikentää kannustimia sen kehittämiseen. Puuttuvat kannustimet heijastuvat myös suoraan tutkijatasolle: miltei puolet niistä tutkijoista, jotka ovat oman näkemyksensä mukaan tehneet taloudellisesti arvokkaita löydöksiä, sanovat, että ajan puute estää löydösten yhteiskunnallisen hyödyntämisen edistämisen.

Korvamerkitty perusrahoitusosuus

Raportissa Etla ehdottaa, että kolmannelle tehtävälle laaditaan rahoitusta ohjaava mittaristo ja varataan tähän tarkoitukseen korvamerkitty perusrahoitusosuus. Lisäksi tarvitaan yksilötason mittareita, jotka kannustavat kolmannen tehtävän hoitamiseen ja palkitsevat löydösten hyödyntämisen edistämisestä.

Nopeaa kulttuurimuutosta tukevana toimenpiteenä yliopistojen kannattaisi rekrytoida professoreita suoraan yritysmaailmasta sekä perustaa yritysyhteistyölaboratorioita yliopistojen strategisille tutkimusalueille.

 

Yritysten ja yliopistojen tutkimuksissa isoja eroja

Suomessa yritykset rahoittavat valtaosan tutkimus- ja kehitystoiminnasta. Kilpailluilla markkinoilla yrityksillä on luontainen ja jatkuva tarve tehostaa toimintaansa hyödyntämällä olemassa olevia ja itse kehittämiään prosessi-innovaatioita liiketoiminnan eri osa-alueilla.

Toisin kuin yrityksillä, yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla ei ole olemassa olevaa ja koko toimintaa kannattelevaa liiketoimintaa kahleinaan. Päinvastoin; tieteelliset läpimurrot, uusien löydöksien tekeminen ja esimerkiksi ennestään tuntemattomien asiayhteyksien varaukseton kartoittaminen ovat tieteelle yhtä ansiokkaita kuin yrityksille omistajiensa varallisuuden kasvattaminen.

Tiede ei myöskään ohjaudu kuluttajien tarpeiden mukaan. Se määrittää suuntansa ja menetelmänsä tutkittavan ilmiön ja tutkimuksen ehdoilla; sen tuloksilla ei tarvitse lähtökohtaisesti olla hyödynnettävää käyttötarkoitusta tai myyntiarvoa, jotka rajaisivat tutkimuksen laajuutta, suuntaa tai sen kunnianhimon tasoa.

Siksi tutkimus on radikaalien innovaatioaihioiden synnyttäjä. Löydöksillä on potentiaali muuttaa maailmaa. Sähkö, penisilliini, radioaallot ja DNA:n rakenne ovat vain muutamia peruslöydöksiä, jotka ovat toimineet ituina monille jo itsestäänselvyyksinä pidettäville teknologioille.

 

Yli puolet keksinnöistä jää pöytälaatikkoon

Keksintöjen kaupalliseksi hyödyntämiseksi tutkijat on velvoitettu tekemään oma-aloitteisesti keksintöilmoituksia, joissa he kuvaavat löydöksensä. Ilmoituksen tekemiseen pyritään kannustamaan palkkioilla. 2013-2016 suomalaisissa yliopistoissa on tehty yhteensä 1 600 keksintöilmoitusta.

Palkkioista huolimatta on kuitenkin todennäköisempää, että ilmoituksen tekee sellainen tutkija, joka itse henkilökohtaisesti uskoo löydöksensä potentiaaliin. Mikäli tutkija itse ei yhdistä löydöstään hyödyntämispotentiaaliin, on epätodennäköistä, että se päätyy tieteellistä julkaisua pidemmälle.

Etla arvioi, että yli puolet keksinnöistä jää pöytälaatikkoon.

Share This