fi
en
sv
Kaksi naiskeksijäaktiivia ovat kokoontuneet haastattelua varten Eija Pessisen kotitoimistoon hyvin valmistautuneina ja ennakkomateriaalit QUIN-yhdistyksestä ovat tulleet jo hyvissä ajoin perille. Eija Pessinen on keksijä ja naispuolisten innovaattoreiden asiaa edistävä yhdistysaktiivi. Hän toimii puheenjohtaja Suomen johtavassa ja ainoassa naiskeksijöille omistetussa yhdistyksessä, Quin Suomi ry:ssä, joka on perustettu Suomeen vuonna 2001, ollen tuolloin Euroopan ensimmäinen naispuolisille keksijöille tarkoitettu yhdistys. Siviiliammatiltaan hän on erikoissairaanhoitajakätilö. Eijan CV sisältää myös maininnat markkinointiekonomi sekä intialaisen päähieronnan ja enneagrammin taitajana. Kuten keksijälle kuuluukin, Eijalta löytyy siis monialaista osaamista. ‘’Keksijälle tärkeintä on kysyä kysymyksiä ja tarkkailla’’, Eija kiteyttää. Kansainvälistä kokemusta Eijalla löytyy muun muassa Väli-Amerikan Nicaraguasta, jossa Eija on työskennellyt kehitysyhteistyöprojektissa. Eija on ollut puhujana myös erinäisissä kansainvälisissä naiskeksijätapahtumissa.
Hänen aisapari, Quin Suomen tiedottaja Maila Hakala, on varsinainen naiskeksijätoiminnan uranuurtaja ja Quin Suomen edeltäjän Naisten idea- ja keksintöliiton ja Quin -kansainvälisen naiskeksijäverkoston perustaja. Hän on kuulunut myös muun muassa IFIA:n hallitukseen. IFIA, International Federation of Inventors’ Associations, on kansainvälinen keksijäjärjestö, joka pitää päämajaansa Sveitsin Genevessä. Hakala on saanut myös muun muassa kansainvälisen naiskeksijöiden Globalwiin elämäntyöpalkinnon. Hän on ollut myös mukana WIPO:n toiminnassa, joka on YK:n alainen kansainvälinen aineettoman omaisuuden järjestö (World Intellectual Property Organization). Näiden lisäksi Hakala on ollut Malesiassa auttamassa naiskeksijäverkoston perustamisessa ja samantyyppisissä tehtävissä Etelä-Korean Soulissa. Koulutukseltaan Hakala kertoo olevansa kauppakorkeakoulun käynyt kirjeenvaihtajaekonomi. Hän toteaa olevansa enemmän viestintähenkilö ja tiedottaja kuin keksijä, mutta on hänellä ollut myös keksinnön kaltaisia innovaatioita kuten järjestelmä lumen puhdistamiseksi katoilta ja mattopesuautomaatti.
Alkujaan Pohjoismainen ministerineuvosto tuki pohjoismaisen Quin-verkoston perustamista ja mukaan toimintaan otettiin myös Viro ja sitten myös Ruotsi, Tanska ja Islanti. Eija ja Maila kertovat tässä artikkelissa järjestöstään sekä kertovat näkemyksiään suomalaisesta naiskeksijätoiminnasta ja innovaatiopolitiikasta. Mukana artikkelissa on myös amerikkalaisen talouslehti Forbesin ‘‘40 Women to Watch Over 40’’ -listalle päässyt innovaattori Nina Ignatius.
Näille haastatelluille kansainvälisille naisille myös monikielisyys on tärkeää ja onhan Quin nykyään myös yhteispohjoismainen yhdistys, joten Eija mainitsee yhdistyksen nimen olevan vanharuotsalaisittain Quinnliga Uppfinnare i Norden. Yhdistyksen on tarkoitus auttaa sekä alkuvaiheessa olevia että pidemmälle edenneitä naiskeksijöitä ja innovaattoreita pääsemään eteenpäin keksintöjen jalostamisessa ja tunnetuksi tekemisessä. Kansainvälisen maineen saaminen ja verkostoituminen ovat keskeisessä asemassa naispuolisten keksijöiden innovaatioiden kehityksen ja markkinoille pääsyn kannalta. Quin tarjoaa naispuolisille keksijöille henkilökohtaista tukea ja opastusta sekä järjestää muun muassa verkostotapahtumaa Menestystä innovaatioilla. Yhdistys järjestää myös innovaatiokilpailuja Euroopan laajuisesti, mukaan lukien Pohjoismaissa. Medianäkyvyyden saaminen on myös keskeistä, jotta innovaattorit saavat keksinnöilleen ja innovaatioilleen tunnettavuutta. Myös patentointi on tärkeää, mutta siinä Quin yhdistyksen resurssit riittävät vain alkuvaiheen tuen tarjoamiseen.
Quin Suomen naiset peräänkuuluttavat Suomen innovaatiopolitiikan muutostarpeita ja sitä, kuinka Suomessa keksijöiden tukijärjestelmät ovat puutteellisia ja jääneet jälkeen esimerkiksi monista Keski-Euroopan vastaavista järjestelmistä. Maila Hakala toteaa, kuinka ‘’on suorastaan häpeällistä, että Quin Suomi on tehnyt yhteiskunnalle arvokasta työtä, mutta ei saa yhteiskunnalta mitään tukea.’’ Yhdistyksen toiminta on täysin omarahoitteista, eikä se saa valtiolta minkäänlaista yhdistystukea toimintansa kustannusten kattamiseen. Välillä nämä naiset ovat joutuneet maksamaan jopa matkakuluja seminaareihin itse, koska jäsenmaksut eivät riitä kaikkien tällaisten perusmenojen kattamiseen. Yhdistyksen jäsenmaksu on alhainen ja kynnys liittyä mukaan toimintaan on ainakin siinä mielessä matala. Quin Suomen jäsenmaksu on 35 euroa ja eläkeläisille 30 euroa. Vaikka tukea ei ole yhdistykselle tullutkaan, niin innokkuutta ja omatoimisuutta Eijalla ja Mailalla riittää, keksijöiden asian edistämiseen liittyvästä kokemuksesta puhumattakaan.
Molemmat tässä artikkelissa esitellyt naiset ovat yksityiskeksijöiden tukimalliin liittyvän kansalaisaloitteen kannattajia ja sen alulle panemisen aktiivihenkilöitä. Eijan ja Mailan mielestä yksityiskeksijöiden tukimalli olisi tärkeää keksijöiden aseman parantamiseksi Suomessa. Sen avulla yksityiskeksijöiden tekemät innovaatiot voitaisiin saada nousuun. Omalta osaltaan se olisi myös mukana parantamassa naispuolisten keksijöiden asemaa, vaikkakin se keskittyy sekä mies- että naiskeksijöiden tuen parantamiseen. Kansalaisaloite vaatii kuitenkin vähintään 50 000 allekirjoitusta, joten sen läpi saaminen ei ole helppoa. Quin Suomen naiset ovat olleet aktiivisesti mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa kansalaisaloitekampanjaa. Kampanjassa ovat olleet mukana myös muun muassa HEKE, Helsingin Keksijät, sekä TreKeksi osuuskunta. Kansalaisaloitteen esimerkkinä toimii Hollanti, jossa yksityiskeksijöille on luotu kattava tukimalli ja jota nämä naispuolisten innovaattorien asialle omistautuneet naiset pitävät innovaatiopolitiikan ja etenkin keksijöiden tukijärjestelmien malliesimerkkinä. Tämän seurauksena innovaatiotoiminta ja yksityishenkilöiden tekemät patenttihakemukset ovat lähteneet nousuun. Uusi tukimalli sisältäisi valtion tukeman innovaatioapurahan, henkilökohtaisen työskentelytuen ja kattavat neuvontapalvelut ilman yrityksen perustamisvaatimuksia. Lisäksi perustettaisiin riippumaton arviointielin, joka varmistaisi tukien oikean kohdentamisen ja estäisi väärinkäytökset. Yksityiskeksijällä tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka itsenäisesti kehittää uuden teknisen, tuotannollisen, palvelullisen tai liiketoiminnallisen ratkaisun, jota voidaan pitää merkittävänä innovaationa.
Maila muistelee kuinka 1970-luvulla keksintöjen tukeminen oli lähes muotia ja keksijöiden yhteiskunnallinen asema ja arvostus nykyistä vahvempaa. ‘’Helsingin kaupunki järjesti esimerkiksi protopajan, jossa keksijät saattoivat esitellä keksintöjään yleisölle ja asiantuntijoille’’. ‘’Nykyään ei ole tällaista toimintaa tai muutakaan yhteisötoimintaa’’, Hakala toteaa. ‘’Keksijöille verkostot ja verkostoituminen on tärkeää, mutta esimerkiksi naiskeksijöille tällaista verkostoitumista järjestää lähes ainoastaan Quin Suomi. ‘’Naiskeksijät tarvitsevat roolimalleja ja Quin Finland tarjoaa niitä.’’ Hakala myös korostaa, kuinka ‘’naiskeksijöille ei ole olemassa valmiita roolimalleja ja myös keksijäidentiteetin luominen vaatii tukea’’, mitä Quin Suomen toiminta edistää. Vaikka rahoituksen saaminen onkin Suomessa hankaloitunut tämän kaltaisille yhteisöille, niin joitakin hyviä yhteistyökumppaneitakin on löytynyt. Eräs tällainen on Tekniikan Museo Helsingissä, jonka kanssa yhteistyö on mahdollistanut naiskeksijöiden näyttelyn järjestämisen ja yhteistyö Tekniikan museon kanssa on muutenkin ollut hedelmällistä. Myös yhteistyö Keksintösäätiön kanssa on ollut Eijan ja Mailan mielestä sujuvaa.
Suomen innovaatiopolitiikan tilanteesta kysyttäessä Eija yhtyy Mailan näkemyksiin: ‘’Suomi on tehnyt vääränlaisia päätöksiä ja vääränlaista innovaatiopolitiikkaa’’. Keksijöiden asemaan ja innovaatiopolitiikkaan tehdyt heikennykset aloitettiin jo 1990-luvulla ja 2010-luvulle tultaessa myös Keksintösäätiön valtiontuki lakkautettiin. Tämä politiikka on johtanut siihen, että yksityiskeksijöiden tekemät patenttihakemukset ovat laskeneet yli 700 vuosittaisesta hakemuksesta 150 hakemukseen. Vastuu keksijöiden tukemisesta on jäänyt Keksintösäätiön ja Quin Finlandin kaltaisille toimijoille. Keksijöiden saaman tuen heikennykset koskevat yhtälailla nais- kuin mieskeksijöitä. Mieskeksijöiden verkostot ovat hieman vahvempia ja laajempia, joten siinäkin mielessä tuen lakkautukset ovat vaikuttaneet merkittävästi naiskeksijöiden asemaan.
Naiskeksijän tarina -Nina Ignatius, Beibamboo
Nina Ignatius on Helsingin Vuosaaressa asusteleva naisinnovaattori, joka on mukana aktiivisesti myös Quin Suomen toiminnassa ja sen hallituksessa. Ignatius on ajautunut innovaattorin uralle kansainvälisillä vesillä. Hän on asunut muun muassa Japanin Tokiossa ja Lontoossa.
Ignatius on koulutukseltaan ja osittain myös nykyiseltä ammatiltaan graafinen suunnittelija. Hänellä on pitkä kansainvälinen ura brändisuunnittelun parissa. Suomalaisittain tätä työtä tehtäisiin mainostoimistoissa mutta Ignatius kertoo, että kansainvälisillä vesillä tätä tehtävää hoitaa asiaan erikoistuneet bränditoimistot. Nina Ignatius on kansainvälisesti tunnustettu innovaattori ja tunnettu talouslehti Forbes listasi hänet ‘40 Women to Watch Over 40’-listalle vuonna 2013. Kansainvälisestä tunnustuksesta ja tunnistetusta markkinapotentiaalista huolimatta hän ei saanut Beibamboo-yrityksen venettä vesille. Beibamboo on Helsingissä rekisteröity osakeyhtiö, joka on perustettu vuonna 2009. Beibamboon liikeideana oli suunnitella ja valmistaa innovatiivisia ja ekologisia vauvan vaatteita, jotka on suunniteltu erityisesti helpottamaan ennenaikaisesti syntyneiden ja sairaalahoidossa olevien lasten pukeutumista. Näiden vaatteiden innovatiivisuus perustuu bambun ja orgaanisen puuvillan yhdistelmään miellyttävänä ja ympäristöystävällisenä materiaalina sekä vaatteiden teknisiin ominaisuuksiin täysin avattavina vaatekappaleina.
Beibamboo on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia innovatiivisesta ja funktionaalisesta suunnittelustaan sekä ollut esillä kansainvälisissä medioissa ja messuilla. Yritys on saanut näkyvyyttä myös kickstarter-kampanjoiden kautta. Innovaation alkuvaiheessa Beibamboo-yrityksen liikevaihto on ollut pieni mutta kannattava ja tuote on ollut premium-segmentissä. Ainakin osaltaan tuotteen erityislaatuisuudesta johtuen Beibamboolla oli haasteita saada rahoitusta ja tuotetta markkinoille. Ignatius päätti luopua lasten vaatteisiin liittyvän innovaationsa sekä Beibamboon jatkokehityksestä. Niinpä Beibamboon toiminta ei ole käytännössä jatkunut eikä innovaatiota ole sittemmin kehitetty lisää. Tätä voi pitää käytännön esimerkkinä uusien innovaatioiden hankaluuksista päästä markkinoille.
Ignatiuksella on sanottavaa myös naisten asemasta innovaattorien parissa. Ignatiuksen osallistuessa ensimmäistä kertaa innovaatioyhdistyksen tapaamiseen Helsingissä hän sai huomata, että yhdistyksen kokous koostui pelkästään miehistä. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että haluaisi osallistua toimintaan ja saada mielipiteitään esille kokouksessa. Ignatius kuitenkin huomasi, ettei meinannut saada kokouksessa puheenvuoroa ja eräs jäsenistä päättikin ehdottaa häntä kokouksen sihteeriksi hänen ollessa ainut naispuolinen osallistuja. Tämän ehdotuksen seurauksena Ignatius päätti poistua kokouksesta eikä sittemmin kokenut enää kiinnostusta tämän miesvaltaisen yhdistyksen toimintaa kohtaan. Sittemmin Ignatius on aktivoitunut Quin Suomi yhdistyksessä, jossa myös naispuolisille keksijöille ja innovaattoreille tarjoutuu mahdollisuus saada paremmin mielipiteitään ja ideoitaan kuulluksi.
Toimittaja: Miikka Aaltonen