Avainsana: hide-featured-image

Pitkän linjan yrittäjä ja innovaatiokehittäjä, Juhani Talvela, on toiminut Keksintösäätiön puheenjohtajana vuodesta 2020 lähtien. Tähän tehtävään hän päätyi kun säätiön hallituksen jäsen Markku Merovuo kysyi, olisiko hänellä kiinnostusta kyseiseen tehtävään. Talvela on opiskellut radiotekniikkaa Teknillisessä Korkeakoulussa Otaniemessä (nykyinen Aalto-yliopisto) ja tehnyt diplomityön teollisuus- ja tuotantotaloudesta. Tekniikan lisensiaatin työn Talvela on tehnyt avaruustekniikasta, rakentaen otsoniradiometrin mittaamaan ilmakehän otsoniprofiilia. Opintojensa jälkeen Talvela ryhtyi ICT-alan yrittäjäksi ja sai myös hieman rahoitusta Keksintösäätiöltä. 

Talvela myi perustamansa yritykset vuonna 2013, minkä jälkeen hän toimi Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa tietoverkkotekniikan tutkimusjohtajana, kestävien energiaratkaisujen alan tutkimusjohtajana, ja lopulta koko tekniikan alan tutkimusjohtajana. Tämän jälkeen Talvela aloitti tutkimuksen tekemisen aineettomista oikeuksista (IPR) Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (nykyinen LUT-yliopisto). Keksintösäätiön lisäksi Talvela on mukana myös muun muassa Runar Backström -säätiön hallituksessa sekä EU-tehtävissä, kuten Euroopan Innovaationeuvoston EIC Transition ja EIC Accelerator –rahoitushakemusten arvioinnissa sekä rahoituspäätösten tekemisessä. Vapaa-ajallaan Talvela harrastaa  kuorotoimintaa Viipurin lauluveikoissa, mikä on Helsingissä toimiva perinteinen ja hienosointinen mieskuoro. Talvela on kotoisin pääkaupunkiseudulta, mutta viettää myös paljon aikaa Lappeenrannassa kesäisin. 

Juhani Talvela kertoo olevansa kehitysluonteinen ihminen ja osaltaan siitäkin syystä Keksintösäätiön johtaminen sopii hänelle hyvin. Keksintö- ja innovaatiotoiminnan parissa työskentely on myös mielenkiintoista.

1. Miten suomalaista innovaatio- ja keksintötoimintaa pitäisi kehittää? Voit samalla myös kertoa keksinnöistä ja innovaatioista ylipäätään. 

Kyllä se on niin, että keksintöjen kova ydin on siellä innovaatioissa. Se on keksintö mistä niitä innovaatiota tehdään. Joten se keksintö on ydin, josta innovaatio lähtee kehittymään ja josta sitä lähdetään kehittämään. 

Innovaatioita on monenlaisia ja monentasoisia. Innovaatiot ovat siis markkinoille saatettuja uusia toimintamalleja, tuotteita, palveluja ja menetelmiä. Innovaatiota voi syntyä hyvin monenlaisista lähteistä käsin. Yksinkertainen innovaatio voi syntyä vaikka siten, että tehdään organisaation johtamisessa joku havainto, että hei meidän täytyy dokumentoida joku tietty asia uudella tavalla ja näin ollen se on paljon tehokkaampaa ja sitten kun se toteutetaan niin se on se innovaatio. Innovaatio on siis tämmöinen uusi toimintamalli, joka tuodaan markkinoille. Se ei välttämättä ole globaalisti uusi mutta se voi olla uusi sille yritykselle ja niille uusille ihmisille, jotka sitä ovat tekemässä. Kaikki nämä ovat innovaatioita, mutta sen sijaan sitten kun me puhutaan keksinnöistä, niin keksinnöille on ominaista, että ne on globaalisti jotain ihan uutta.  Sellaista, jota kukaan ei ole keksinyt aikaisemmin tehdä ja sitten niissä täytyy olla semmoinen tietynlainen keksinnöllinen ominaisuus, semmoinen ‘innovative step’, joka tarkoittaa että se ei saa olla mitään itsestäänselvyyttä. Ei niin, että yhdistetään ikään kuin kaksi palikkaa toisiinsa ja sitten se on se keksintö. Niinkun asiantuntijat kuvaavat, niin siinä täytyy olla semmoinen ‘heureka-hetki’, semmonen ‘ahaaelämys’. Oivallus siitä, että tämän voikin tehdä tällä tavalla. Siinä on se ‘keksinnöllisyys’.  Nämä ovat ikään kuin keksinnön tämmösiä peruselementtejä. Kun katsotaan niitä innovaatiota, jotka perustuu keksintöihin, niin ne on tyypillisesti niitä, jotka enemmän muuttaa maailmaa ja tekee maailmasta paremman elää ja olla. Nämä innovaatiot parantavat meidän varallisuuttaamme ja hyvinvointiamme ihan erilailla kun sellaiset inkrementaaliset innovaatioaihiot,  joissa tehdään jotain pieniä parannuksia oman organisaation sisällä tai tuodaan joku vähän uudella tavalla muotoiltu tai toteutettu palvelu markkinoille. Tämä on se keksinnön ja innovaation ydin. Keksinnöt ovat tärkeitä innovaatioiden tuottamisessa koska niiden merkitys innovaatioon on huomattava. Ne tuottavat siihen innovaatioon sellaista uutuutta ja ainutlaatuisuutta, joka sitten voi olla hyvinkin arvokasta innovaation ja koko toiminnan kannalta.  

2. Mitä mieltä olet suomalaisesta innovaatiopolitiikasta ja siitä miten se tukee yksittäistä keksijää. Miten suomalaista innovaatiopolitiikkaa tulisi kehittää, jotta se palvelisi paremmin yksittäistä keksijää?

Innovaatiojärjestelmässä ei ole järjestelmää joka tukisi yksittäistä keksijää. Suomeen pitäisi saada innovaatiorahasto, joka tukisi yksittäistä keksijää ja innovaatioaihioiden arviointia ja kehittämistä. Yksittäiset keksijät, startupit ja tutkijatiimit tarvitsisivat tukea. 

3. Mitkä ovat olleet Keksintösäätiön suurimpia  onnistumisia sinä aikana kun olet ollut Keksintösäätiön puheenjohtajana?

Eräänä onnistumisena voisi mainita ainakin Ideajalostamo konseptin luomisen ja siihen liittyvän kehitystyön käynnistämisen ja toteuttamisen. Ideajalostamo on sellainen suuri hanke, jonka toteuttamiselle on Suomessa myös selkeä tarve. Erinäisissä keskusteluissa keksijöiden kanssa tulee usein esiin kuinka vanhan malliselle keksintöasiamies toiminnalle olisi merkittävää tarvetta ja tilausta Suomessa. Ideajalostamo mahdollistaa tällaisen palvelun saamisen virtuaalisesti keksijöitä palvelevalle alustalle Ideajalostamoon. Tätä ideaa ja konseptia on tervehditty keksijäpiireissä suurella ilolla. Vaikkei tätä konseptia voi varsinaisesti vielä pitää saavutuksena koska työ on keskeneräinen. Konseptin kehittämisen osasaavutuksiakin voi kuitenkin pitää hyvinä asioina liittyen keksijöiden yksilölliseen tukemiseen. Valmistuessaan tämän Ideajalostamo-palvelun on tarkoitus olla merkittävä kehitysaskel kohti merkittävää yksityiskeksijöiden tukemisen tason parantamista. Merkittävinä asioina tai saavutuksina Keksintösäätiölle voidaan myös pitää Apu+Raha-palvelun käytännön elvyttämistä ja Apu+Raha-kilpailujen toteuttamista. Apu+Raha-palvelun, kuten myös muun toiminnan, käytännön toteuttamista rajoittaa kuitenkin rahoitukselliset puutteet. Keksintösäätiö toteuttaa näitä toimintoja omalla budjetilla eikä saa niihin mitään ulkopuolista rahoitusta. 

4. Onko Ideajalostamo ihan sinun oma idea vai onko siihen saatu tai otettu jostain mallia? Miten siis on päädytty siihen, että lähdetään kehittämään tällaista Ideajalostamo alustaa?

Ideajalostamo-palvelu sai alkunsa siitä kun Keksintösäätiön hallitus tuli siihen tulokseen, että tarvittaisiin uusia keinoja auttaa alkuvaiheen keksijöitä kun säätiö ei saa enää valtion rahoitusta ja alkuvaiheen keksijät ja heidän innovaationsa jäävät helposti kokonaan ilman tukea. Tätä varhaisen vaiheen innovaatiotoiminnan tukemista varten syntyi idea Ideajalostamosta, josta sitten kehitystyön tuloksena jalostui nykyisenlainen konsepti. Säätiö kutsui  2018 koolle kokouksen, jossa oli myös mukana innovaatio-osaston johtaja  Ilona Lundström TEM:stä (Työ- ja elinkeinoministeriö) sekä PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) pääjohtaja. Edustettuina kokouksessa olivat myös ELY-keskukset sekä Business Finland. Kokouksessa tultiin yhteistuumin siihen tulokseen, että valtion rahoituksen lakkauttaminen on vääjäämättä ajanut alas Keksintösäätiön toimintaa ja siten alkuvaiheen innovaattorien, Keksintösäätiön keskeinen asiakassegmentti, tuki on tästä syystä selvästi vähentynyt. Tällä kehityksellä koettiin olevan vaikutusta osaltaan koko suomalaiseen innovaatioympäristöön. Tämän kokouksen tuloksena Ilona Lundström antoi Keski-Suomen ELY-keskukselle satatuhatta euroa tukea yleiseen innovaatiotoiminnan kehittämiseen. Samaan aikaan Kaakkois-Suomen ELY-keskus käynnisti ‘Ideasta innovaatioksi’ -kehittämishankkeen, jonka tiimoilta sitten lähdettiin miettimään, mitä tulisi tehdä etenkin alkuvaiheen innovaattorien tukemiseksi ja keksintöjen kehittämisen tukemiseksi. Mikko Ojapelto, Business Millin silloinen toimitusjohtaja, kiteytti heti alkuun sen tarpeen ympäristöstä, jossa idea voitaisiin heti alkuvaiheessa dokumentoida järkevästi ja selkeästi. Näin idean tai keksinnön materiaali olisi löydettävissä helposti alustalta. Alusta ympäristön ympärille tarvittiin verkosto ja palvelut; tästä kokonaisuudesta muotoutui Ideajalostamo-palvelu. Markkinointiyhtiö Roister ehdotti tälle kokonaisuudelle nimeä Ideajalostamo ja siitä se sitten lähti vakiintumaan tämän konseptin nimeksi. 

Miten Keksintösäätiötä ja sen toimintaa voisi edelleen kehittää ja ja mitä pidät tärkeimpinä kehityskohteina itsessään Keksintösäätiössä? 

Hyvä kysymys. Keksintösäätiössä isoin pullon kaula on oikeastaan tämä rahoituksen puuttuminen. Me tehdään säätiössä omalla rahalla tätä kehittämistyötä. Säätiön oma varallisuus on miljoonan luokkaa. Tämän miljoonan tuotoilla, joka on muutamia kymmeniä tuhansia euroja vuodessa, säätiön pitäisi organisoida toimintaansa ja tehdä kehitystyötä. Keksintösäätiön toiminta vaatii siis paljon priorisointia ja huolellista suunnittelua. Säätiön rahoituspohjan varmistaminen on sellainen työ jota pitää miettiä ja pyrkiä kehittämään. Tämä on yksi keskeisistä kehityskohteista säätiössä. 

5. Mitkä ovat Keksintösäätiön keskeisiä yhteiskumppaneita ja onko Keksintösäätiöllä jotain kansainvälistä toimintaa?

Keksintösäätiöllä on monenlaisia yhteiskumppaneita ja käytännössä kaikki suomalaiset toimijat, jotka edistävät jollain tavalla keksintötoimintaa ovat ainakin periaatteessa säätiön yhteistyökumppaneita. Keskeisiä käytännön yhteistyökumppaneita ovat kehittämisyhtiöt, elinkeinoyhtiöt, ammattikorkeakoulut ja yliopistot, rahoitusyhtiöt sekä keksijä- ja innovaatioyhdistykset. Yksittäisiä tahoja mainitakseni, esimerkiksi Keksijöiden keskusliitto Keke ry ja Quin Suomi ry ovat sellaisia tahoja joiden kanssa tehdään käytännön yhteistyötä. Myös Patentti- ja Rekisterihallituksen kanssa ollaan yhteydessä ja tehdään käytännön yhteistyötä. Myös jotkin ammattikorkeakoulut ovat sellaisia, joiden kanssa on läheisempää yhteistyötä. Tällaisia ovat esimerkiksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (XAMK) sekä Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK). Kansainvälisellä kentällä käytännön yhteistyötä on vähemmän mutta kontakteja löytyy myös ulkomaille. 

6. Onko mielestäsi jossain Euroopan maissa keksijöiden asiat paremmin kuin Suomessa? Kuten esimerkiksi Hollannissa, joka mainitaan jonkinlaisena esimerkki maana esimerkiksi keksijöiden tekemässä kansalaisaloitteessa. 

Mielestäni keksijöiden tilanne ei ole varsinaisesti parempi myöskään muualla Euroopassa. Ei tarvitse kuitenkaan mennä kuin Ruotsiin niin yksittäisten keksijöiden tukemiseen on huomattavastikin enemmän rahaa käytettävissä. Keksijöiden auttaminen ei kuitenkaan missään ole ihan helppoa toimintaa ja siihen kohdistettavat varat tulee kohdistaa oikein, jotta saataisiin aikaan vaikuttavuutta yksittäisen keksijän kannalta. Koska jokainen keksintö ja innovaatio on ainutlaatuinen niin keksijät tarvitsisivat myös yksilöllistä asiantuntevaa palvelua. 

7.  Onko esimerkiksi Ruotsissa vastaavaa toimijaa kuin Keksintösäätiö?

Ruotsissakaan ei ole vastaavaa toimijaa kuin Keksintösäätiö. Siellä on kuitenkin toiminut aktiivinen keksijäyhdistys, joka on toiminut ainakin osittain Keksintösäätiön tapaan. 

8. Euroopasta löytyy kyllä lähes joka maasta Business Finlandin kaltainen toimija mutta löytyykö vastaavia toimijoita kuin Keksintösäätiö?

Ihan Keksintösäätiön kaltaisia toimijoita ei juurikaan löydy.

9. Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen innovaatiotoiminnan suurimmat haasteet?

Suomalaisen innovaatiotoiminnan haasteet liittyvät Suomeen tällaisenä verrattain pienenä markkinana. Heti kun jonkinlainen innovaatio tehdään, niin pitäisi alkaa miettimään miten saadaan laajennettua markkinaa globaalisti ja ainakin Eurooppaan, joka on Suomen lähimarkkina. Isot yritykset hallitsevat kansainvälistymisen paremmin kuin pienet yritykset ja se liittyy paljolti toki resursseihin. Keksijä- ja keksintöpohjaisen innovaatiotoiminnan haasteet ovat pitkälti rahoituspuolella. 

10. Millaisilla poliittisilla päätöksillä suomalaista innovaatiotoimintaa voitaisiin kehittää?

Poliitikoilla ja politiikalla on tässä iso rooli, että mihin suuntaan suomalaista innovaatiotoimintaa viedään. Kyllä tämä innovaatiotoiminnan tukeminen ja kehittäminen lähtee sieltä eduskunnasta. Poliittisen päätökset paljolti määrittelevät innovaatiotoiminnan suuntaa ja rahoitusta. Suomessa tehtiin päätös tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuen kasvattamisesta neljään prosenttiin BKT:sta mikä on sinällään merkittävä päätös mutta puutteena siinä on, että tuki kohdistuu pääosin tutkimus- ja kehittämistoimintaan mutta innovaatiotoiminnan tukeminen jää vähemmälle. Poliitikkojen olisi hyvä huomata, että myös innovaatio- ja keksintötoimintaan panostamisella on pidemmällä aikavälillä vaikutusta kansantalouteen ja näin ollen siihen pitäisi myös kohdistaa enemmän tukea. 

11. Mitä tai millaisia neuvoja antaisitte aloitteleville keksijöille ja innovaattoreille?

Ensinnäkin aloittelevan keksijän olisi hyvä olla nopeasti liikkeellä keksintönsä kanssa, eikä jäädä hautomaan ideaa liian pitkäksi aikaa. Jo varhaisessa vaiheessa innovaattorin tulisi tehdä tarvekartoitusta ja kontaktoida potentiaalisia asiakkaita. Semmoista markkinalähtöisyyttä ja toisaalta myös markkinan tunnistamisen ja markkinoinnin osaamista tarvittaisiin enemmän. 

12. Onko Keksintösäätiöllä jonkinlaista lobbaustoimintaa tai pyrkimystä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Kyllähän säätiöllä on yhteyksiä ja verkostoja erisuuntiin. Aiemmin tehtiin enemmänkin sellaista toimintaa, että käytiin tapaamassa kansanedustajia ja erilaisia sidosryhmiä joiden kanssa sitten keskusteltiin miten innovaatiotoimintaa ja keksijöiden tukemista voisi parantaa. Koska valtionhallinnosta ei ole juurikaan tukea irtoamassa säätiölle niin ollaan sitten keskitytty lobbaamisen sijaan enemmän itse käytännön tekemiseen. Tälläkin hetkellä kuitenkin sidosryhmäassistenttimme Viivi on kontaktoimassa kansanedustajia, jotta saataisiin aikaan tämmöinen säätiön järjestämä Innovaatio- ja keksintötoiminnan seminaari. 

13. Liittyykö keksintötoimintaan mielestäsi jotain yleisiä harhaluuloja Suomessa?

Juu onhan meillä kaikennäköisiä käsityksiä keksijöistä ja keksintötoiminnasta niin Suomessa kuin varmaan myöskin maailmalla. Kyllähän me tiedetään semmoinen keksijän prototyyppi, propellipää herrasmies, tekemässä keksintöjä. Pitäähän se myös paikkaansa, että meiltä löytyy tämmöisiä esimerkiksi tutkimustoiminnassa työuransa tehneitä herrasmiehiä, jotka sitten jatkavat keksintötoimintaansa yksityisinä keksijöinä. Toisin kuin jossain esimerkiksi isommassa firmassa, jossa erillinen t&k-osasto saattaa tukea keksintöjä niin tällaiselta omatoimikeksijältä saattaa usein puuttua verkostot. Tällaiset verkostot ovat kuitenkin keskeisiä ei vaan keksijän motivaation mutta myös keksintöjen eteenpäin viemisen kannalta. Tällaisia verkostoja voi löytyä muun muassa keksijöiden osuuskunnista, kuten TreKeksi ja A. Vipunen osuuskunta, ja toki myös Keksintösäätiö pyrkii auttamaan tällaisia yksittäisiä keksijöitä. 

14. Mitkä ovat Ideajalostamo-palvelun suurimmat hyödyt innovaattorille?

Ideajalostamon merkittävimmät hyödyt innovaattorille ovat juurikin siinä, että ideajalostamo-palvelun kautta innovaattori joutuu ensinnäkin dokumentoimaan ideansa ja keskittymään innovaatioonsa liittyviin olennaisiin asioihin ja pohtimaan niitä. Ideajalostamo ikään kuin pakottaa keksijän kiinnittämään innovaationsa nurkkia sekä miettimään ja määrittelemään tarkemmin innovaatiota ja sen toimivuutta.

Toimittajat:

Miikka Aaltonen

Jooel Heinonen

Laura Hahkala toimii Keksintösäätiön ensimmäisenä palvelumuotoilijana ja toisena naispuolisena projektipäällikkönä, tällä hetkellä Ideajalostamo Kymenlaakso –hankkeessa. Hahkala on tehnyt säätiöllä myös asiakaskokemuksen kehittämistä ja käyttöliittymäsuunnittelua. Alla olevassa haastattelussa Hahkala kertoo työstään Keksintösäätiöllä, näkemyksiään naisten asemasta innovaatioalalla ja opinnäytetyöstään, jossa pyritään selvittämään, kuinka säätiöorganisaatiota voisi kehittää palvelumuotoilun keinoin. 

Toimit Keksintösäätiöllä palvelumuotoilun erityisasiantuntijana. Millaisia tehtäviä kyseinen työ pitää sisällään? 

Palvelumuotoilu nimensä mukaisesti keskittyy palveluiden muotoiluun ja sitä kutsutaan myös käyttäjälähtöiseksi kehittämiseksi. Käyttäjälähtöinen kehittäminen on terminä helpommin lähestyttävä, koska se ei ole ajattelu- ja toimintatapana sidottu mihinkään tiettyyn alaan. Eli muotoillaan palveluita ensisijaisesti käyttäjien tarpeista käsin. 

Säätiöllä olen hyvin päässyt vaikuttamaan oman työni sisältöön, joten olen pyrkinyt osallistumaan kaikkeen, mikä auttaa ymmärtämään käyttäjien kokemuksia palvelussa sekä muita tekijöitä, joilla on vaikutusta palveluun. Sekä tietysti, miten palveluita kehitetään käyttäjien kokemukset ja omat resurssit huomioiden. 

“Palvelumuotoiluun sisältyy vahvasti asioiden näkyväksi tekemisen periaate” 

Käyttäjälähtöinen kehittäminen perustuu käyttäjätutkimukseen. Käyttäjätutkimuksen avulla kerättävä käyttäjäymmärrys ja empatia ovat palvelumuotoilijan tärkeimmät työkalut. Kehittäminen perustuu siis tutkittuun tietoon, ei oletuksiin. Keskeistä palveluiden muotoilemisessa on ymmärtää asiakkaan tarpeet ja olosuhteet, hänen työnsä tavoite ja tunnistaa mahdollisia esteitä tavoitteeseen pääsemiseksi. Hyvä palvelu tuottaa jonkin muutoksen, joka auttaa palvelun käyttäjää pääsemään tavoitteeseensa. 

Palvelun pitäisi tuottaa asiakkaalle hyvä kokemus, koska palvelun hyöty ja arvo rakentuvat nimenomaan käyttäjän kokemuksesta. Palvelu ei ole mikään fyysinen tuote, joten palvelun käyttökokemukseen liittyy aina vuorovaikutus palvelun tarjoajan kanssa. Vuorovaikutusta tapahtuu fyysisten palveluiden lisäksi myös verkkoalustoilla. Eli palvelu rakentuu näistä kosketuspisteistä, jotka seuraavat toisiaan. Niitä pisteitä voidaan suunnitella, kehittää ja niiden avulla voidaan rakentaa asiakkaalle kokonaisvaltainen palvelupolku tai -polkuja. Polkujen avulla muotoillaan kokemuksia. 

Lisäksi palvelumuotoiluun sisältyy vahvasti asioiden näkyväksi tekemisen periaate. Asioita tehdään näkyväksi, mm. tutkimalla ja viestimällä niistä erilaisilla tavoilla. Asioiden sanoittaminen ja viestiminen ymmärrettävällä, mutta oivalluttavalla tavalla, on keino ymmärryksen sekä empatian lisäämiselle eli muutoksen aikaansaamiselle. 

Palvelumuotoilijan työ on kokonaisvaltaista, joten aktiivinen mukanaolo projekteissa on kartuttanut kokonaiskuvaa niin innovaatioalasta, keksijöistä kuin säätiönkin roolista tässä ekosysteemissä. 

Toimit myös Ideajalostamo Kymenlaakso -hankkeen projektipäällikkönä. Mitkä ovat Ideajalostamon merkittävimmät hyödyt innovaattoreille ja keksijöille? 

Ideajalostamo-palvelulla tavoitellaan muutosta ensisijaisesti varhaisen vaiheen ideoiden liikkeelle saamisessa. Sen avulla pyritään lisäämään innovaattoreiden ja keksijöiden omia valmiuksia ideoiden kehittämisessä, jotta ideat voisivat kasvaa innovaatioiksi ja vaikka toimeentulon lähteeksi. 

Ideajalostamosta saa konkreettista apua idean kehittämiseen; työkaluja ja tietosisältöjä, verkostoja. Ideajalostamo auttaa hahmottamaan innovaatiokehittämisen kokonaisuuden, mutta se myös tuo työvälineet ja osaamisen kaikkien saataville. Ideajalostamo lisää yhdenvertaisuutta ja palveluiden saavutettavuutta, toivottavasti sitä kautta myös auttaa monimuotoistamaan innovaatioalaa. 

“Luova ajattelu on tuotu vahvasti osaksi innovaatiokehittämisen prosesseja” 

Ollaan havaittu, että usein alkuvaiheessa etenemisen kynnys on korkeimmillaan, kun tekijä on vielä kokematon. Mutta vaikka tuen tarve alussa on suurin, ei tukea tai muita resursseja ole juurikaan saatavilla tähän varhaiseen vaiheeseen. Palveluita on yleensä tarjolla vasta, kun on jo valmis innovaatio tai liiketoimintasuunnitelma. Ideajalostamo-alusta perustuu käyttäjäpolkuihin, joiden tarkoituksena on auttaa innovaattoria hahmottamaan, mitä idean kehittämisessä tulisi huomioida ja millaisilla tavoilla voi edetä kohti omaa tavoitetta. Eli on pyritty tuomaan tukea sinne, missä sitä ei vielä palvelukentän puitteissa ole. 

Palveluiden ja rahoituksen saamiseksi on yleensä ylitettävä jokin kynnys, joten on tärkeää vahvistaa innovaattorin omia valmiuksia idean edistämisessä, siitä viestimisessä ja sen kehittämistarpeiden arvioinnissa – eli lisätään todennäköisyyksiä seuraavan kynnyksen ylittämiselle. Tällä tavoin Ideajalostamo täydentää palvelukentän puutteita eli tekee innovaattorin polusta hieman eheämmän selkeyttämällä suuntaa ja asettamalla askelmerkkejä. Ideoiden potentiaalin tunnistaminen paranee.

Tämän jälkeen Ideajalostamo auttaa ideoiden edistämisessä etsimällä ja tarjoamalla jatkopolkuja palvelukentältä. Eli sen lisäksi, että innovaattori oppii itse ymmärtämään ja kehittämään omaa ideaansa, niin hän voi Ideajalostamo-palvelun avulla löytää jatkokehittämiseen sopivia kumppaneita, neuvontapalveluita tai vaikka rahoituslähteitä. 

Ideajalostamon on ajateltu lisäävän suomalaisten ideoiden ja innovaatioiden määrää sekä laatua, tuomalla innovaatiokehittämisen prosessit ja työkalut kaikkien saataville yhdenvertaisesti. Ideajalostamossa ideasta voi tehdä konkretiaa. Ideajalostamo Kymenlaakso -hanke on toteutettu yhdessä Xamkin luovien alojen tutkimusyksikön kanssa, joten luova ajattelu on tuotu vahvasti osaksi innovaatiokehittämisen prosesseja. Taustalla on havainto siitä, että ilman luovuutta ei synny mitään uutta. 

Mikä on ollut palkitsevinta työssäsi Keksintösäätiöllä? 

Työn, kuten palveluidenkin, arvo syntyy työntekijän henkilökohtaisesta kokemuksesta. Minulle merkitys syntyy siitä, että yleishyödyllisessä organisaatiossa tehdään yleisesti hyödyllisiä asioita. On ollut palkitsevaa olla osana tiimiä, jossa ollaan yhteisellä asialla. Hyvinvoiva työyhteisö ja muiden arvostaminen on tärkeää, joten pyrin aina siihen, että tiimissäni on mahdollista onnistua. 

Työhyvinvoinnin ohella yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kiinnostava ja aina ajankohtainen teema. Työssäni pääsen lisäämään yhdenvertaisuutta sekä samalla disruptoimaan jumiutuneita stereotypioita, jotta entistä useammalla ihmisellä olisi pääsy palveluiden ja mahdollisuuksien äärelle. Tämä on tärkeää, jotta voimme kehittyä yhteiskuntana. Näen, että muutos voi lähteä liikkeelle ruohonjuuritasolta, meistä ihmisistä. Onhan se tosi palkitsevaa olla osana muutoksen liikkeelle laittamista. Olen päässyt rakentamaan paikkoja, joista on helpompi lähteä liikkeelle ja polkuja, joita pitkin on helpompi mennä eteenpäin. 

Lisäksi voitte varmaan arvata, että kun intohimoisesta kehittäjästä on kyse, niin on vaikea sopia mihinkään valmiiseen ”muottiin”. Minulle on tärkeää, että pääsen vaikuttamaan oman työni sisältöön, koska tällöin pääsen parhaiten hyödyntämään vahvuuksiani ja toimimaan arvojeni mukaisesti. Haluan muotoilla oman tulevaisuuteni, olen utelias, haluan kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Säätiö onkin ollut itselleni kasvuympäristö, jossa olen päässyt haastamaan itseäni jatkuvasti. 

“Tärkeintä on tunnistaa ideassa sekä ihmisessä lymyävä potentiaali ja löytää erilaisia keinoja sen tukemiseksi” 

Konkreettisista palkitsevista hetkistä (no pun intended) tulee mieleen esimerkiksi Ideajalostamo-hankkeen päätöstapahtuma Kotkassa joulukuussa 2025. Tuossa tapahtumassa pääsin tapaamaan ihmisiä, jotka olivat osallistuneet innovaatiokilpailuun, joka järjestettiin Keksintösäätiön Satakunnan kasvualusta -hankkeessa toteutetulla digitaalisella alustalla. Ensimmäiset palkinnot jaettiin Kasvava idea -sarjassa kahdelle teini-ikäiselle tytölle ja näiden jälkeen ala-asteikäiselle pojalle. Minusta tämä oli todella koskettavaa. Kaikki ne työtunnit, jotka olen istunut yksin tietokoneen ääressä, konkretisoituivat kauniilla tavalla näiden nuorten ja lasten ideoiden näkyväksi tekemiseen. 

Lisäksi pääsin samassa tapahtumassa juttelemaan Perttu Pölösen kanssa, joka kuin ikään on nuorena palkittu Keksintösäätiön kilpailussa sävelkello-keksinnöllään. Nykyään hän toimii kansainvälisesti tunnettuna puhujana, futuristina ja tietokirjailijana, jonka kirjoja löytyy usealle eri kielelle käännettynä. Tämä on hyvä esimerkki ja kuvastaa mielestäni täydellisesti sitä, että keksintöjä voi hyödyntää monin eri tavoin oman toimeentulon lähteenä ja muutoksen välineenä. Tärkeintä on tunnistaa ideassa, mutta myös ihmisessä itsessään, lymyävä potentiaali ja löytää erilaisia keinoja sen tukemiseksi. Varhaisen vaiheen ideasta ei voi vielä tietää, mihin suuntaan se lopulta etenee – tärkeintä on, että jokainen idea, mutta myös niiden keksijä, saa mahdollisuuden kasvaa. Ja tarvitsemaansa tukea siihen. On aina palkitsevaa nähdä, kun tällaista tapahtuu. 

Yhteenvetona sanoisin, että on palkitsevaa, kun näkee oman työn vaikutukset inhimillisellä tasolla, uusina mahdollisuuksina ihmisten elämässä, ei vain järjestelminä tai rakenteina. 

Miten naisten asemaa ja näkyvyyttä voitaisiin parantaa innovaatioalalla?

Hyvä kysymys ja itse pohdin tätä myös. 

Näkyvyyttä tietysti parannetaan sillä, että tehdään näkyväksi. Sitä voisi tehdä aina tilaisuuden tarjoutuessa, oli kyse sitten kuvitus- tai sanavalinnoista tai siitä, että kenen tarpeita innovaatioalan kehittämisessä tutkitaan. Oikeastaan yksi keskeinen oivallus itselläni liittyy sukupuolisensitiivisyyteen. Onko se ratkaisu vai onko se oikeastaan osa ongelmaa? Jos sukupuoli häivytetään, niin silloin sukupuoleen liittyvät esteet innovaatioalalla ei oikein koskaan edes voi tulla näkyviksi. Ja ongelmia, joita ei nähdä, ei myöskään osata ratkoa. 

Onneksi osallisuutta tehdään näkyväksi erilaisilla tutkimuksilla ja hankkeissa on aina myös naisten ja muiden aliedustettujen ryhmien aseman parantamiseen liittyviä tavoitteita. Innovaatioalan sukupuolittuneisuus on tunnistettu haaste ja sen on todettu muun muassa hidastavan talouskasvua. 

Ylipäätään maailma on hengenvaarallinen naiselle jo pelkästään siitä syystä, että naiset on sukupuolena keskimäärin kaikessa suunnittelussa ja tuotekehityksessä ”häviäjiä”; Ratkaisuja ei suunnitella naisten lähtökohdista, joten ne eivät ratkaise naisten kokemia ongelmia. Itse muotoilijana ajaudun tämän pohdinnan äärelle jatkuvasti. Haluan toimia vastuullisesti ja tiedostavasti. 

Se, mitä ainakin voisi tehdä, olisi ottaa naisia enemmän mukaan ja kuunnella heitä, koittaa ymmärtää naisten kokemuksia. Ratkaisut tässäkin tapauksessa löytyvät sitten, kun itse ongelma ja sen juurisyyt ymmärretään riittävän hyvin, jotta ei tarvitse tehdä oletuksia naisista, heidän kyvyistään, tarpeistaan tai esteistä. 

Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että innovaatioala tarvitsee naisia. Innovaatioita ei synny yksinomaan teknisillä aloilla, vaan innovaatioita pitäisi osata tunnistaa ja edistää paljon laajemmin, kaikilla toimialoilla ja kaikenlaisiin käyttäjien tarpeisiin. On valtava menetetty potentiaali kaikkien alan toimijoiden näkökulmasta, jos naiset eivät osallistu. Yhteiskunnan tasolla hyödyttäisiin suuresti siitä, että naisten asemaa ja mahdollisuuksia osallistua innovaatiotoimintaan parannettaisiin. 

“Innovaatioalalla olisi potentiaalia ratkoa aikamme isoja kysymyksiä” 

Stereotyyppisestä sukupuolinäkökulmasta käsin voisi sanoa naisten erikoistuneen hoivaan, huolenpitoon ja elämän säilyttämiseen, joten naisille löytyy kyllä paikkoja innovaatioalaltakin. Meidän aikakautemme suurimmissa kriiseissä korostuvat juuri tämän tyyppiset kysymykset. Mutta sanon vielä senkin, että kaikki stereotypiat ansaitsevat tulla haastetuksi ja tarvittaessa rikotuksi. 

Hoivaan ja hyvinvointiin liittyvät innovaatiot eivät ole välttämättä kovin helposti kaupallistettavia. Valitettavasti me elämme maailmassa, jossa raha edelleen hyvin usein ratkaisee, jolloin tällaiset – turvallisuuden ja elinehtojen säilymisen kannalta erittäin tärkeät ja hyödyllisetkin – ratkaisut voivat jäädä hyödyntämättä. On melko kestämätön lähtökohta ideoiden ja innovaattoreiden aseman edistämiselle, mikäli mikäli niitä arvioidaan vain sen perusteella, että kuka tästä rahallisesti hyötyy. 

Yhdenvertaisuudessa, siinä, mitä ja kenen ideoita edistetään tai millä perusteella ovat aivan keskeisiä haasteita, joita mielestäni pitäisi ratkoa. Tässä kohtaa innovaatioalalla on paradoksaalisesti haasteita pysyä ajan tasalla – saatikaan olla aikaansa edellä. Meidän tulisi aktiivisesti etsiä ratkaisuja siihen, kuinka kytkeydytään irti jatkuvasta kuluttamisesta ja talouskasvun tavoittelusta. Sen sijaan tuntuu, että kilpaillaan, kuka teknokraatti saa elinaikanaan rohmuttua suurimman osan uusiutumattomista luonnonvaroista tai suurimman varallisuuden. Innovaatioalalla olisi potentiaalia ratkoa aikamme isoja yhteiskunnallisia, globaaleja ja vaikka sukupuolten epätasa-arvoon liittyviä kysymyksiä. Tai vaikka vaurauden ja hyvinvoinnin yhdenvertaisempaa jakautumista, sen keskittymisen sijasta. 

“Monimuotoisuus on innovaatioalan etu” 

Palataan perusasioiden äärelle. Keksiminen perustuu lähtökohtaisesti ihmisen sisäsyntyiseen tarpeeseen ratkaista ongelmia. 

Monimuotoisuus, sukupuolten lisäksi myös muilla tavoin, on innovaatioalan etu, koska innovaatiot syntyvät nimenomaan niissä risteyskohdissa, joissa tapahtuu eri tieteenalojen sekä näkökulmien törmäämistä ja linkittymistä uudenlaisella tavalla. Monopolikulttuuri ja liiallinen homogeenisuus on haitta, koska se ei kannusta kehitykseen kilpailun kautta.

Vanhat ratkaisut ovat tuottaneet meille uusia ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan jälleen uudenlaisia näkökulmia ja toimintalogiikoita. Luultavasti myös uusia tekijöitä. Tällä tavoin innovaatioala on jatkuvassa muutoksessa ja myös innovaatioalan palveluiden, ja palveluiden yhdenvertaisen saavutettavuuden, pitäisi kehittyä siinä mukana. 

Voitko kertoa opinnäytetyöstäsi, joka sisältää muun muassa pohdintaa tavoista kehittää Keksintösäätiön prosesseja? 

Kerron mielelläni! 

Kyseessä on siis Muotoilija YAMK-opinnäytetyö, jota olen tehnyt Keksintösäätiöllä noin vuoden verran. Kyseessä on toimintatutkimus, jonka puitteissa olen tutkinut, kuinka polkuajattelu (journey operations) voi toimia organisaation päätöksenteon välineenä. 

Lähtökohta tutkimukselle on siis ollut selvittää, kuinka säätiöorganisaatiota voisi kehittää palvelumuotoilun keinoin. Säätiöllä on omat erityispiirteensä ja haasteensa, esimerkiksi hanketyöskentely, joka tarkoittaa, että työtä tehdään eri tahoilla siiloissa, ulkoisten sidosryhmien kanssa, määräaikaisina toteutuksina, joille on jo ennalta määritetyt tulostavoitteet. No käytännön tasolla tämä asettaa säätiölle useita sellaisia rajoitteita, joita on pakko huomioida, kun toimintaa halutaan kehittää tai vakiinnuttaa. Vakituisia rakenteita, kuten rahoitusta tai henkilöstöä ei siis ole, joten ollaan aikamoisen haasteen edessä, kun tavoitteena on kuitenkin muotoilla kestävää toimintaa sekä palveluita, joka auttaisi hankkeissa tuotettuja oivalluksia ja palveluita jalkautumaan ja vakiintumaan osaksi säätiön arkea. 

Palvelumuotoilussa keskiössä on aina ihminen, palvelun käyttäjä. Palveluilla on useita käyttäjäryhmiä, joista tämän tutkimuksen keskeisimmäksi kohderyhmäksi valikoitui säätiön henkilöstö. Aloitin tutkimalla Keksintösäätiön asiakkaita ja sidosryhmiä, mutta tajusin melko varhaisessa vaiheessa, että mitään näistä hankkeista ei toteuteta, eikä mitään säätiön palveluita kehitetä tai ylläpidetä ilman henkilöstöä. Eli oli tärkeää kehittää käyttäjälähtöisiä toimintatapoja organisaation sisälle. Tällä tavoin voidaan vaikuttaa siihen, että henkilöstön osaaminen tulee parhaiten käyttöön rajallisessa ajassa. Kehitetään siis itseohjautuvaa ja oppivaa organisaatiota, joka on kykenevä kehittämään innovaatioalaa ylipäätään ja toteuttamaan säätiön palveluita eli ydintoimintoja. 

Palvelumuotoilussa pyritään aina tunnistamaan juurisyyt ja tuomaan ratkaisuja niihin. Eli ei ratkota ongelmien seurauksia, jotka johtuvat vaikkapa puutteellisista rakenteista, vaan korjataan rakennetta. 

Yksi keskeinen johtopäätös tutkimuksellani on, että tällaisessa organisaatiomallissa, henkilöstön autonomian ja erityisesti päätöksenteon tukemisella helpotetaan aika monia edellä mainituista haasteista. 

“Toimintaympäristö muuttuu kiihtyvällä tahdilla – ihminen on ainoa vakio, joka pysyy”

Muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun menetelmien avulla pystytään paremmin tunnistamaan keskeiset asiat, eli: 

1. millainen toiminta on mahdollista resurssien puitteissa (ihmiset, teknologia),

2. millainen toiminta on liiketaloudellisesti kannattavaa 

3. millainen toiminta/ palvelu on asiakkaille haluttavaa ja 

4. millainen toiminta kestää aikaa eli onko palvelu/ organisaatio riittävän joustava (resilientti ja ennakointikykyinen) pystyäkseen muuttumaan tarvittaessa? 

Näissä puitteissa on pystyttävä muotoilemaan oma toiminta. Näitä rajoja ei voi ylittää, mutta kaikki, mikä on toteutettavissa näiden raamien sisällä, tarjoaa säätiön toiminnalle mahdollisuuksia. Puhutaan muotoilun mahdollisuuksista. Mahdollisuuksia kannattaa tutkia suurella uteliaisuudella, avoimuudella ja luovuudella. 

Nykypäivänä joustavuus on valttia, koska teknologiat, taloudelliset resurssit ja toimintaympäristö muuttuvat kiihtyvällä tahdilla – eli muutosten keskiössä ihminen on se ainoa vakio, joka pysyy. Inhimilliset perustarpeet on lopulta hyvin universaaleja ja samaistuttavia. Meillä kaikilla on fyysisiä ja psykologisia tarpeita, ympäristöön, yhteisöön sekä itseilmaisuun liittyviä tarpeita. Eli palveluissa kannattaa aina keskittyä siihen, että tunnistetaan keskeiset tarpeet, ihmisen kulloinkin kokema ongelma tai huoli ja pyritään vastaamaan nimenomaisesti näihin – tarkemmat tekniset ratkaisut voi aikojen saatossa vaihdella paljonkin, joten siksi niihin ei kannata liikaa lukkiutua. 

No miten polkuajattelu tähän liittyy? Palvelumuotoilussa polkuajattelu liittyy kaikkeen, sillä kaikkea voidaan kuvata polkuna. Palvelua, käyttöliittymää tai vaikka tässä tapauksessa työsuhdetta. Tunnistetaan, mistä askeleista polku rakentuu: mitä tapahtuu ennen, polun varrella ja sen jälkeen. Polkuja muotoillaan madaltamalla palveluun osallistumisen esteitä ja tukemalla etenemistä erilaisilla, käyttäjälähtöisillä tavoilla. Journey operations keskittyy yhden polun sijasta useisiin eri polkuihin ja tarkastelee, kuinka useat polut muodostavat keskenäisiä jatkumoita tai risteämäkohtia. 

“Parasta olisi, jos polkujen puitteissa pystyttäisiin tuottamaan oivalluksia, kestävyyttä ja kasvua” 

Itse olen tutkimukseni aikana alkanut hahmottamaan omaa työntekijäkokemustani siten, että olen juuri nyt polulla, joka kulkee jonkin aikaa rinnakkain meidän asiakkaiden, sidosryhmien ja työyhteisön kanssa, mutta myös Keksintösäätiön kanssa. Pyrin havainnoimaan, kuinka tämän lyhyen mutta merkityksellisen, yhteisen matkan aikana erilaiset kosketuspisteet tuottaisivat kaikille osapuolille mahdollisimman hyvän ”lisäarvon”. Eli mikä on se hyöty, tunne tai kokemus, mistä jää jälki, kun polut jälleen haarautuvat omiin suuntiinsa. Parasta tietysti olisi, jos näiden polkujen puitteissa pystyttäisiin tuottamaan jokaiselle oivalluksia, kestävyyttä ja kasvua, joka hyödyttää vielä pidemmällä aikavälillä. 

Koen suurta ylpeyttä siitä, että polkuni on ristennyt Keksintösäätiön kanssa, jonka polku ulottuu pitkälle historiaan, ja jonka osaksi olen saanut itsekin tulla. Hetkeksi.

* 

Hahkalan opinnäytetyön on tarkoitus valmistua tänä vuonna, jonka jälkeen sitä pääsee lukemaan Theseuksesta. Hahkala toivoo, että opinnäytetyöstä voisi olla apua myös muille organisaatioille, jotka kamppailevat samojen haasteiden parissa ja jotka haluavat olla muotoilemassa tulevaisuutta, joka on innovatiivinen, yhdenvertainen ja käyttäjäystävällinen. 

Lisää Ideajalostamo Kymenlaakso -hankkeesta voi lukea täältä.