Avainsana: innovaatiotarinat

Pekka Nätin LimbMate on terveydenhuollossa käytettävä innovaatio, joka helpottaa raajojen hoitoa. LimbMate on teline, joka pitää raajoja halutuissa ja helposti säädettävissä asennoissa toimenpiteiden ajan. “Kiinnitysmekanismit on suunniteltu niin, etteivät ne ole itse toimenpiteiden tiellä”, Nätti summaa. Nätti palkittiin innovaatiostaan Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailussa 4000 eurolla.

Nätin mukaan terveydenhuollossa käytetään merkittävästi ylimääräisiä resursseja raajojen toimenpiteisiin, minkä lisäksi raajojen kannattelu ja nostelu on ergonomisesti haastavaa. “Innovaation avulla raajojen toimenpiteet pystytään tekemään ilman ylimääräistä nostelua ja kannattelua, sekä ergonomisesti kestävällä tavalla”, Nätti tiivistää LimbMaten päähyötyjä. Näin ollen innovaatio vapauttaa resursseja ja luo säästöjä. Näiden käytännön ongelmien ratkaisu innosti Nättiä ryhtymään innovaattoriksi. 

Nätti piti Apu+Raha-kilpailua onnistuneena, ja pyrkii seuraavaksi testaamaan tuotetta oikeissa käyttöympäristöissä laajemmin sekä edistämään lääkinnällisen laitteen regulaatiovaatimuksia.  

Lisää Nätin innovaatiosta voi lukea muun muassa täältä: https://www.healthcampusturku.fi/news/uusi-ratkaisu-voi-vahentaa-jopa-puolet-raajojen-hoitotyon-toimenpiteisiin-tarvittavista-henkilostoresursseista/

Aaron Pakarinen on nuori yrittäjä ja innovaattori Sastamalasta. Ensi vuonna 18 täyttävä Aaron on kehittänyt jääkiekkomailojen korjaussarjan, jonka avulla rikkoutuneesta mailasta saa toimivan ja lähes uudenveroisen. Idean jääkiekkomailojen korjaussarjasta Aaron on saanut lätkä harrastuksen parista huomatessaan, kuinka uusien mailojen hankkiminen on tullut kalliiksi. Jääkiekkomailojen korjaussarjan avulla Aaron on pystynyt alentamaan harrastuksensa kustannuksia ja samalla on syntynyt idea yrityksestä, joka voisi mahdollistaa tämän myös muille jääkiekon harrastajille.

Kansainvälistä kokemusta Aaron on saanut jo lapsuudessaan, kun hänen isänsä on työskennellyt Belgiassa ja Yhdysvaltojen Wisconsinissa. Keskilännessä Suurten järvien rannalla asuessaan Pakarinen on harrastanut jalkapalloa jääkiekon sijaan. Kyseessä on ollut nimenomaan Pohjois-Amerikassa socceriksi kutsuttava, niin sanottu eurooppalainen jalkapallo, jenkkifutiksen sijaan. Ulkomailla asuessaan Aaron on kartuttanut myös kielitaitoaan ja kiinnostustaan kansainvälisyyttä kohtaan. Hän opiskelee Vammalan lukiossa ja on suunnitellut jatkavansa opintojaan kansainvälisen kaupan alalla ja hakemaan Aalto yliopiston kauppakorkeakouluun. Aaron on pelannut Sastamalassa jääkiekkoa 3. divisioonassa, mutta on hiljattain lopettanut jääkiekon pelaamisen. Tämä mahdollistaa entistä paremmin keskittymisen opiskeluun ja yrittämiseen.

Aaron on perustanut ensimmäisen yrityksensä 16-vuotiaana nimellä Arskuitu, joka on valmistanut mopon varaosia pääosin hiilikuidusta tee-se-itse periaatteella. Hiilikuidun käsittelyä Aaron on oppinut omatoimisesti katsomalla YouTube-videoita ja soveltanut oppimaansa varaosien suunnitteluun ja valmistamiseen. Sittemmin hän on siirtänyt tietotaitonsa nykyiseen StickSaver yritykseen. Korjaussarjassa käytettävät materiaalit, hiilikuitu ja epoksit, on testattu itse ja niistä on löydetty sopiva kombinaatio, jota sitten pakataan ja myydään.

Aluksi Aaronin jääkiekkomailojen korjaukseen keskittynyt yritys kantoi nimeä Arskiekko. Matkustettuaan kesällä 2025 Yhdysvaltoihin, hän huomasi kuinka hankalaa Arskiekon lausuminen on amerikkalaisille ja päätti, että tuote ja yritys tarvitsee paremmin kansainvälisille markkinoille soveltuvan nimen. Palattuaan Amerikan matkalta Aaron keksi yritykselle uuden nimen StickSaver (Stick = maila ja Save = säästää, tallentaa, pelastaa). Tämä onkin varsin oiva ja kansainväliseen käyttöön sopiva nimi tälle mailoja säästävälle ja pelastavalle yritykselle.

Kysyttäessä tuotteiden kohtuullisista hinnoista Aaron toteaa, että ‘’en ole halunnut hinnoitella tuotetta korkealle, koska tiedän itse miltä tuntuu kun maila hajoaa ja haluan tarjota mahdollisuuden mailan korjaukseen mahdollisimman edullisesti’’. Hintahaitari vaikuttaakin kohtuulliselta, kun mailan varren korjaussarja maksaa 29 euroa ja lavan vastaava 35 euroa. Nettikaupasta löytyy myös salibandymailan korjaussarja 20 euron hintaan. StickSaverin myynti ja markkinointi on keskittynyt internetiin. Myynti tapahtuu lähes kokonaan nettikaupan kautta ja Aaronin yrityksellä on postikuljetus sopimus PostNordin kanssa. Tuote on osoittautunut toimivaksi ja asiakastyytyväisyys on ollut hyvää. Tuotepalaute on ollut lähestulkoon kokonaan positiivista eikä tuotteesta ole tullut ainuttakaan reklamaatiota. StickSaverin tuotteita on tilattu ja lähetetty asiakkaille yli 500 kappaletta. Myös markkinoinnissa on keskitytty nettiin ja markkinointia on omien nettisivujen, sticksaver.com, lisäksi myös sosiaalisessa mediassa.

Itse tapasin Aaronin alkusyksystä Keksintösäätiön järjestämillä Keksintömessuilla Tampereella, jossa Aaron esitteli tuote innovaatiotaan sekä tapasi muita innovaattoreita ja potentiaalisia asiakkaita. Myös minun ja Nooran, jutun toimittajat, mielestä Aaronin innovaatio vaikuttaa hyvältä ja hyödylliseltä. Myös yrityksen nimi, logo, nettisivut ja visuaalinen ilme miellyttää. Markkinointiin liittyen Aaron on tehnyt sopimuksen sastamalalaisen markkinointi yrityksen kanssa. Tämän yhteistyön on tarkoitus tehostaa markkinointia ja laajentaa sitä mahdollisesti myös sosiaalisen median ulkopuolelle. Tavoitteena voisikin olla, että jossain vaiheessa StickSaverin logo saataisiin esiin esimerkiksi jonkin liigaseuran ottelumainonnassa tai miksei vaikka suosikki seura Ilveksen kypärä mainoksessa.

Vaikka Aaronia voi pitää myös innovaattorina, kokee hän itse olevansa enemmänkin yrittäjä. Aaron mainitsee toimineensa yritystoiminnassa pääosin yksin, ainoastaan yhden kaverin osa-aikainen työpanos tukenaan. Nyttemmin Aaron on kuitenkin saanut tukea myös paikalliselta 4H-yhdistykseltä ja Yritys Kummeilta.

Tulevaisuuden suunnitelmista Aaron mainitsee opintojen lisäksi StickSaverin kehittämisen. ‘’Tavoitteena on kasvu, joka mahdollistaisi uusien työntekijöiden palkkaamisen’’, Pakarinen painottaa. Tämä mahdollistaisi myös keskittymisen omiin opintoihin, koska tällä hetkellä Aaron tekee kaiken tilaus-, pakkaus- ja myyntityön itse. Apuna on ainoastaan yksi osa-aikaisena työntekijänä toimiva kaveri, joka tekee työtä kevyt yrittäjänä. Tuotteiden pakkaaminen tapahtuu, tässä vasta alkukesästä 2025 perustetussa yrityksessä, Aaronin kodin autotallissa, jossa hänen ja vanhempien lisäksi asuu myös yksi sisko. Tuotantotiloihin ja -kapasiteettiin on tulossa kuitenkin selvä kehitysaskel, kun ensi vuoden puolella StickSaver pääsee siirtymään vuokrahalliin omiin työtiloihin, johon on hankinnassa myös pakkauskone. StickSaver yrityksestä on tulossa ensi vuonna myös osakeyhtiö. Tämä mahdollistaa yrityksen suuremman kasvun ja paremman kysyntään vastaamiseen.

Toimittajat: Miikka Aaltonen j a Noora Caroliina Määttä

Jere Nevalainen on innovaattori, joka on kehittänyt Carrier Ant -nimisen puolustusteollisuudelle suunnatun evakuointialustan, jolla voidaan pienentää maastossa liikkumisen kustannuksia. Vuonna 2021 Nevalainen perusti Tech-Ant Oy:n kyseisen innovaation kehittämistä varten. Nevalainen on myös kehittänyt hierontalaitteen nimeltään MyHierotin, joka auttaa lihasjännityksen avaamisessa kehon omaa painoa hyödyntäen. Alla olevassa haastattelussa Nevalainen kertoo omasta motivaatiostaan lähteä innovaattorin urapolulle sekä avaa näkemyksiään suomalaisesta innovaatioyhteiskunnasta ja sen merkittävimmistä ongelmakohdista.  

1. Mikä teitä houkutteli innovaattorin ja yrittäjyyden uralla? 

Keksiminen on minulle osa arkea ja identiteettiä, ei erillinen “ammatti”. Uusien ratkaisujen pohtiminen ja ongelmien näkeminen mahdollisuuksina on ollut minulle luontaista niin kauan kuin muistan, joten innovaattorin rooliin ajautuminen oli oikeastaan aika luonnollinen kehityskulku. 

Yrityksen perustin aikanaan ELY-keskuksen konsultin suosituksesta. Jälkikäteen arvioituna se oli kuitenkin suuri virhe siinä tilanteessa: minua ei valmisteltu mitenkään siihen, mitä yrittäjyys käytännössä tarkoittaa – erityisesti taloudellisen vastuun ja sosiaaliturvan menettämisen osalta. Tämän seurauksena velkamääräni on yli kaksinkertaistunut. En siis lähtenyt yrittäjäksi “riskisijoittajana”, vaan keksijänä, joka yritti löytää ainoaa tarjolla olevaa väylää kehittää ideoitaan – ja maksoi siitä kovan hinnan. 

2. Mikä on mielestänne palkitsevinta innovaattorina toimimisessa? 

Palkitsevinta on itse keksimisprosessi: ongelman tunnistaminen, ratkaisun hahmottaminen ja se hetki, kun jokin palanen loksahtaa kohdalleen. Pidän erityisesti vaikeiden, käytännönläheisten ongelmien ratkomisesta ja siitä, että voi luoda jotain, mitä ei aiemmin ollut olemassa. 

Myös se tuntuu merkitykselliseltä, että oma työ voi parhaimmillaan helpottaa toisten arkea, parantaa turvallisuutta tai avata kokonaan uudenlaisen toimintatavan. Vaikka taloudellinen puoli ei ole omalla kohdallani vielä toteutunut toivotulla tavalla, henkinen palkinto uuden luomisesta on silti vahva. 

3. Kuinka innovatiivisena pidätte suomalaista yhteiskuntaa? 

Suomella olisi kaikki edellytykset olla todellinen innovaatioyhteiskunta: meillä on korkea koulutustaso, paljon osaamista ja tekninen infra kunnossa. Potentiaalia on, mutta järjestelmä ei mielestäni hyödynnä sitä tasapuolisesti. 

Käytännössä tuki kohdistuu pääasiassa yrityksiin, jotka ovat jo riittävän suuria tai joilla on valmiiksi sijoittajia ja resursseja. Jos et kuulu tähän joukkoon, et käytännössä saa mitään – ainoastaan laskuja ja takaisinperintää. Innovointi on Suomessa tällä hetkellä pienen etuoikeutetun ryhmän mahdollisuus, ei laajempi kansalaistaito tai aidosti avoin polku. 

Äärimmillään tilanne on se, että jos yksityishenkilö tai pienimuotoinen keksijä saa tukea, se voidaan myöhemmin periä takaisin korkojen kera, mutta varsinaista tukea pitkäjänteiseen kehittämiseen ei ole. Tällaisessa ympäristössä monen innovaattorin luova energia valuu hukkaan.

4. Mitkä ovat mielestänne innovaatio- ja keksintötoiminnan suurimmat haasteet Suomessa? 

Suurin haaste ei ole keksiminen – ideoita kyllä syntyy. Todellinen pullonkaula on toimeentulo ja turva kehitysvaiheessa. 

Kun laittaa yrityksen pystyyn keksintöä varten, menettää käytännössä sosiaaliturvansa, mutta ei vielä saa tuloja. Suomessa yksityiskeksijälle ei käytännössä ole toimivaa tukijärjestelmää. Omalla kohdallani esimerkiksi Kela lähetti takaisinperintäkirjeet niistä vähistä rahoista, joita sain elämiseen. Nyt maksan näiden päälle oikeudenkäyntikuluja ja korkoja. 

Kokemukseni perusteella Suomessa keksijä ei saa tukea, vaan lähinnä rangaistuksia: järjestelmä kohtelee innovaatiotyötä helposti “vääränlaisena toimintana”, joka katkaisee tuet, mutta ei vielä mahdollista kestävää yritystoimintaa. Tämä tekee riskin yksittäiselle innovaattorille kohtuuttoman suureksi. 

5. Miten innovaatio- ja keksintötoimintaa pitäisi mielestänne Suomessa kehittää? 

Muutos ei ole kosmeettinen, vaan rakenteellinen: nykyinen järjestelmä ohjaa passiivisuuteen ja jopa harmaisiin ratkaisuihin, mutta rankaisee niitä, jotka yrittävät rakentaa jotain uutta. 

Tarvittaisiin ainakin seuraavan tyyppisiä muutoksia: 

• Mahdollisuus kehittää keksintöä ilman pakollista yritystä alkuvaiheessa, esimerkiksi apuraha- tai stipendimallilla yksityishenkilölle. 

• Toimeentulon turva kehitysvaiheessa, jotta keksijä ei putoa tyhjän päälle heti, kun alkaa tehdä työtä ideansa eteen. 

• Selkeät ja pienimuotoiset tukikanavat varhaisvaiheeseen, joissa tukisumma on realistinen mutta byrokratia kevyt. 

• Sosiaaliturvan ja yrittäjyyden väliin joustava “turvavyöhyke”, jossa voi kokeilla innovaation kehittämistä ilman välitöntä etuuksien menetystä ja massiivista velkariskiä. 

Nykyinen suunta – jossa isoja yrityksiä tuetaan, mutta yksittäistä keksijää painetaan alas – on mielestäni tuhoisa sekä yksilötasolla että pitkän aikavälin innovaatiokyvylle. 

6. Mitä neuvoja antaisitte aloittelevalle innovaattorille/keksijälle? 

Omien kokemusteni pohjalta antaisin seuraavat neuvot: 

• Etsi ympärillesi ihmisiä, jotka ovat kulkeneet polun jo aiemmin – kokeneita innovaattoreita, ei vain yleiskonsultteja. Kuuntele erityisesti niitä, jotka ovat itse kantaneet taloudellisen riskin. 

• Suhtaudu varovaisesti julkisiin “yrittäjyyskonsultteihin”, joilla ei ole käytännön kokemusta innovaation viemisestä markkinoille. Huono neuvonta voi tulla todella kalliiksi. 

• Pidä ratkaisusi mahdollisimman yksinkertaisena ja tuotantokelpoinen versio mahdollisimman kevyenä, jotta sen toteuttaminen olisi taloudellisesti realistista. 

• Arvioi rehellisesti, tarjoaako Suomi sinulle riittävän markkinan ja tuen. Monen kannalta voi olla järkevää suunnata varhaisessa vaiheessa kansainvälisille markkinoille tai jopa rakentaa toimintaa johonkin toiseen maahan, jossa tuki innovaattorille ja markkinan koko ovat eri tasolla. 

Nämä neuvot eivät ole “kauniita”, mutta ne kumpuavat omista kokemuksistani ja siitä, miten järjestelmä kohtelee tällä hetkellä yksittäistä keksijää. 

Keksintösäätiön ohjelmistokehittäjä Pauli Hemmi on ollut merkittävässä roolissa kehittämässä Keksintösäätiön Ideajalostamo-alustaa, jolla pyritään tukemaan suomalaisia innovaattoreita muun muassa erinäisten työkalujen ja asiantuntijoiden neuvonnan kautta. Hemmi on kehittänyt Ideajalostamo-alustalle Aivo-tekoälytyökalun, joka helpottaa innovaattorien pääsyä suomalaisten korkeakoulujen palveluihin. Alla olevassa haastattelussa Hemmi kertoo Ideajalostamosta ja Aivo-työkalustaan sekä avaa näkemyksiään suomalaisesta innovaatioiminnasta, Keksintösäätiön roolista siinä sekä tekoälyn mahdollisuuksista ja haittapuolista. Hemmin tekoälyyn liittyvistä ajatuksista voi kuulla lisää hänen puheenvuorossaan Kymenlaakson Innovaatiosymposiumissa Kotkassa 4.12. 

Mitkä ovat innovaatio- ja keksintötoiminnan suurimmat haasteet Suomessa? 

Suomessa kyse ei enää ole ensisijaisesti siitä, ettei löytyisi ideoita tai kykyä innovoida, pikemminkin kyse on siitä, että idean muuttaminen toimivaksi liiketoiminnaksi on usein haastavaa. 

Tiedon ja palveluiden vaikea löydettävyys, varhaisen vaiheen resurssien puute, sekä haasteet osaamisen ja verkostojen yhdistämisessä luovat esteitä, jotka hidastavat koko innovaatiopolun alkupäätä ja aiheuttavat sen, että monet lupaavat ideat eivät koskaan saavuta kaupallistamisen vaihetta. 

Osaamista sekä tietoa on paljon, mutta sen löytäminen ja hyödyntäminen on erityisen vaikeaa tiedon hajanaisuuden vuoksi. Monet asiantuntijapalvelut jäävät kokonaan hyödyntämättä, koska innovaattorilta puuttuu työkalut niiden löytämiseen. 

Ilman selkeää ohjausta ja koottuja palvelukanavia innovaattori joutuu usein rakentamaan kehityspolkunsa itse, mikä lisää epävarmuutta ja hidastaa idean etenemistä ratkaisevissa alkuvaiheen päätöksissä. 

Kuinka tärkeänä näet Keksintösäätiön Ideajalostamo®-alustan roolin suomalaisen innovaatiotoiminnan edistämisessä? 

Ideajalostamo®-alustalla on merkittävä rooli erityisesti niille innovaattoreille, jotka ovat vasta ideointinsa alkuvaiheessa ja tarvitsevat selkeän, luotettavan ja helposti omaksuttavan tavan edetä kehitysprosessissa. 

Monelle aloittavalle innovaattorille suurin este ei ole itse idea, vaan se, etteivät he tiedä, mitä tehdä seuraavaksi tai mistä löytää oikeat palvelut. Ideajalostamo® pyrkii parsimaan tämän epätietoisuuden aukon kokoamalla yhteen ne perustyökalut, resurssit ja osaamisen, joita idean jalostaminen oikeasti vaatii. 

Lisäksi Ideajalostamo® toimii käytännön sillanrakentajana innovaattorin ja laajemman innovaatioekosysteemin välillä. Se auttaa löytämään oikeita asiantuntijoita, kumppaneita ja kehityspalveluja ilman, että käyttäjän tarvitsee tuntea ekosysteemin rakenteita entuudestaan. 

Ideajalostamo® ei siis ole pelkkä työkalu, vaan kokonaisvaltainen palvelualusta, joka tekee innovaatiopolusta saavutettavamman. Sen avulla innovaattori saa paremman mahdollisuuden viedä ideansa vaiheeseen, jossa se voidaan testata ja lopulta valmistella kaupallistamista varten. 

Kuinka merkittävänä pidät Keksintösäätiön roolia suomalaisessa innovaatiotoiminnassa? 

Keksintösäätiöllä on suomalaisessa innovaatiotoiminnassa erittäin keskeinen rooli, koska se tukee juuri sitä vaihetta, jossa monet ideat tarvitsevat eniten apua: alkuvaiheen hahmottelua ja ensimmäisten askelten ottamista. Säätiön pitkä kokemus keksintötoiminnasta tekee siitä asiantuntijan, jolla on tarjota apua erityisesti alkutaipaleella oleville innovaattoreille. 

Säätiö toimii myös riippumattomana ja puolueettomana toimijana, mikä lisää sen luotettavuutta innovaatioekosysteemissä. Se pystyy yhdistämään innovaattoreita, ammattikorkeakoulujen palveluja, asiantuntijoita ja rahoittajia tavalla, joka voisi olla yksittäiselle kehittäjälle vaikeaa. 

Lisäksi Keksintösäätiö panostaa työkaluihin, jotka tekevät innovaatiopolusta selkeämmän ja saavutettavamman. Ideajalostamo®-alusta ja erilaiset työkalut, joita Keksintösäätiö kehittää jatkuvasti ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, miten säätiö edistää suomalaista innovaatiotoimintaa ja auttaa ideoita pääsemään lentoon. 

Kuinka tärkeänä näet tekoälyn luomat mahdollisuudet suomalaisen innovaatiotoiminnan edistämisessä? 

Tekoälyllä on merkittävä rooli suomalaisen innovaatiotoiminnan kehittämisessä, sillä se pystyy purkamaan monia pullonkauloja erityisesti tiedonhaussa sekä palvelujen löytämisessä. Tekoäly tuo näihin prosesseihin nopeutta, selkeyttä ja ennen kaikkea kyvyn yhdistää asioita, joita käyttäjältä voisi jäädä huomioimatta. 

Samalla tekoälyllä on valtava potentiaali toimia innovaattorin henkilökohtaisena apuvälineenä, eräänlaisena aina saatavilla olevana keskustelukumppanina, joka auttaa jäsentämään ajatuksia ja kysymään oikeita kysymyksiä silloin, kun suunta ei ole vielä selvä. Varhaisessa vaiheessa innovaattorit kaipaavat usein tukea idean sparraamiseen ja vinkkejä siihen mihin suuntaan pitäisi edetä seuraavaksi. Näissä tehtävissä tekoäly voi tarjota sekä näkökulmia että oikeanlaisia kysymyksiä, jotka auttavat kehitystyötä etenemään. 

Onko tekoälyllä merkittäviä haittapuolia? 

Tekoäly tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia, mutta siihen liittyy myös selkeitä puutteellisuuksia, jotka ovat tärkeää tunnistaa, jotta teknologiaa osataan käyttää vastuullisesti. Yksi keskeisimmistä riskeistä liittyy virheelliseen tai harhaanjohtavaan tietoon. Jos tekoälyä käytetään ilman että sen vastaukset ovat kiinnittyneet alkuperäiseen lähdeaineistoon, se voi tuottaa vastauksia, jotka eivät perustu todellisiin faktoihin. 

Tämän vuoksi esimerkiksi RAG-pohjainen tekoäly, eli systeemi, joka käyttää ulkoista tietopankkia on huomattavasti turvallisempi, koska se pystyy tarkistamaan oman vastauksensa todenperäisyyden alkuperäisestä lähteestä. Näin tekoäly pystyy antamaan aina faktoihin pohjautuvaa tietoa ja linkittämään vastauksen tarkistettaviin alkuperäislähteisiin. 

Lisäksi on hyvä tiedostaa riski liiallisesta teknologiariippuvuudesta. Innovaatiotyössä korostuvat yhä luovuus, intuitio ja kyky tehdä omia johtopäätöksiä, tekoäly ei pysty korvaamaan näitä taitoja, vaikka se onkin hyvä työkalu monessa muussa kehittämisen vaiheessa. Tekoäly on vahva apuri tiedon järjestämisessä ja ideoiden sparraamisessa, mutta huono paikkaamaan niitä inhimillisiä näkemyksiä ja luovia hyppäyksiä, joista todelliset innovaatiot syntyvät. 

Voitko kertoa hieman luomastasi AMK-tekoälytyökalusta ja sen hyödyistä innovaattoreille? 

AIVO-tekoälytyökalun tavoitteena on helpottaa innovaattorien pääsyä suomalaisiin ammattikorkeakoulujen palveluihin, jotka ovat usein erittäin arvokkaita ja hyödyllisiä innovaatiokehityksessä, mutta vaikeasti löydettäviä korkeakoulusivujen laajuuden takia. 
 
Ammattikorkeakoulut tarjoavat valtavan määrän asiantuntijuutta, laboratorioita, testauspalveluja, projektimahdollisuuksia ja yhteistyökanavia, mutta monelle innovaattorille nämä jäävät kokonaan näkymättömiksi juurikin tiedon hajanaisuuden vuoksi. 

Työkalu ratkaisee tämän tuomalla palvelut helposti löydettäviksi tekoälyn avulla. Se hyödyntää semanttista hakua ja RAG-mallia löytääkseen käyttäjän kysymykseen täsmällisiä linkkejä ja kuvauksia suoraan ammattikorkeakoulujen sivuilta. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hakeminen onnistuu semanttisesti samanlaisilla sanoilla, jolloin hakutermin ei tarvitse täsmätä vaan oikeat tiedot löytyy merkityksen eikä pelkän sanamuodon perusteella.  RAG-malli varmistaa lisäksi, että vastaukset perustuvat todellisiin lähteisiin, jolloin käyttäjä saa sekä täsmällistä että luotettavaa tietoa yhdellä kysymyksellä. 

Innovaattori ei siis tarvitse ennakkotietoa siitä, mitä palveluja on olemassa tai millä termeillä niitä pitäisi etsiä, riittää, että hän kuvaa oman tarpeensa ja tekoäly muuttaa nämä tarpeet oikeiksi hakutermeiksi ja etsii hyödyllisen tiedon sekä linkit ilman vaivaa. 

Lopputuloksena AIVO-tekoälytyökalu madaltaa kynnystä hyödyntää suomalaisen korkeakoulukentän palveluja ja tuo tärkeät resurssit lähemmäksi varhaisvaiheen kehittäjiä juuri siihen hetkeen, jossa oikean asiantuntijan tai oikean testipolun löytyminen voi ratkaista koko innovaation etenemisen.