Avainsana: innovaatiotarinat

Osuuskunta A. Vipunen tukee keksijöitä ja innovatiivisia pk-yrityksiä innovaation kaupallistamisessa

Suomessa syntyy jatkuvasti uusia ideoita ja keksintöjä, mutta matka ideasta markkinoille on harvoin suoraviivainen. Oulussa toimiva Osuuskunta A. Vipunen auttaa keksijöitä ja yrityksiä tällä polulla. Vipusen keksijäyhteisö ja kehittämishankkeet tarjoavat sparrausta, valmennusta ja vertaistukea. Toiminnan tavoitteena on madaltaa kynnystä lähteä viemään innovaatioita eteenpäin. Osuuskunnan asiantuntijapalvelut tuottavat yrityksille mm. kansainväliseen suojaukseen, kaupallistamiseen ja rahoituksen hakuun liittyviä palveluita alan ammattilaisten voimin.

Keksijäyhteisö syntyi tarpeesta

Osuuskunta A. Vipunen syntyi 10 vuotta sitten perustajajäsenten halusta rakentaa keksijöille yhteisö ja tukirakenne, joka auttaisi ideoiden kehittämisessä ja kaupallistamisessa. Suomessa yksittäinen keksijä jää usein melko yksin, kun idea pitäisi viedä eteenpäin. Osuuskunta perustettiin vastaamaan juuri tähän tarpeeseen: tuomaan keksijöitä yhteen, tarjoamaan asiantuntija-apua ja luomaan matalan kynnyksen polku keksinnön kehittämisen alkuvaiheessa.

Nykyisin osuuskunnassa on noin 330 jäsentä. Jäsenet ovat yksittäisiä keksijöitä ja innovaatioista kiinnostuneita henkilöitä, jotka saavat yhteisöstä vertaistukea ja mahdollisuuksia yhteistyöhön. Jäseneksi voi liittyä pienellä osuusmaksulla, mikä on tietoinen valinta – ensimmäisen askeleen ei haluta olevan liian korkea. Yhteisön arkea rytmittävät säännölliset tapaamiset, kuten KeksijäKeskiviikot ja erilaiset teemalliset tilaisuudet, joissa käsitellään keksintötoiminnan ajankohtaisia aiheita. Lisäksi jäsenet voivat hyödyntää yhteistyöverkostojen, kuten Business Oulun palvelujen ja FabLabin tarjoamia mahdollisuuksia prototyyppien kehittämiseen ja ideointiin.

Nykyään Vipusen toiminta rakentuu kolmen keskeisen osa-alueen ympärille: yhteisö, asiantuntijapalvelut ja kehittämishankkeet. Ensimmäinen tukijalka on keksijäyhteisö, joka tarjoaa vertaistukea ja sparrausta. Keksintötyö on usein yksinäistä, ja mahdollisuus keskustella ideoista muiden keksijöiden kanssa on monelle arvokasta. Toinen tukijalka on ammattimainen palvelutuotanto. Osuuskunta tarjoaa muun muassa IPR-strategioita, uutuustutkimuksia, patenttihakemusten laatimista sekä sopimuksiin ja kaupallistamiseen liittyvää asiantuntija-apua. Lisäksi tarjolla on palveluja esimerkiksi konseptointiin, suunnitteluun ja markkinointiin. Kolmas tukijalka ovat erilaiset kehittämishankkeet, joiden kautta pyritään vahvistamaan innovaatioekosysteemiä ja parantamaan keksintöjen kaupallistamisen edellytyksiä.

Palveluja idean suojaamiseen ja kaupallistamiseen

Osuuskunta A. Vipunen tarjoaa keksijöille ja yrityksille asiantuntijapalveluja, joiden tavoitteena on viedä ideat järjestelmällisesti kohti markkinoita. Palvelut kattavat koko innovaatiopolun aina keksinnön uutuuden arvioinnista ja IPR-strategiasta patenttihakemusten laatimiseen, kaupallistamisstrategioihin, rahoitusneuvontaan ja sopimusjärjestelyihin. Vipusen asiantuntijoilla on laaja kokemus sekä kansainvälisestä patenttityöstä että teknologioiden kaupallistamisesta, mikä mahdollistaa realistisen näkemyksen keksinnön potentiaalista ja oikeista etenemisvaihtoehdoista. Monille asiakkaille tärkeintä onkin kokonaisvaltainen palvelu: ideaa tarkastellaan yhtä aikaa teknologian, markkinan ja liiketoimintamallin näkökulmasta. Palveluita käyttävät erityisesti innovatiiviset pk-yritykset, jotka tarvitsevat käytännönläheistä tukea esimerkiksi patentointiin, lisensointiin tai kansainväliseen IPR-strategiaan liittyvissä kysymyksissä.

Vipunen tarjoaa myös maksutonta neuvontaa erityisesti idean alkuvaiheessa. Business Oulun tiloissa tarjottava Vipusen viikoittainen pop up -palvelu antaa mahdollisuuden tulla keskustelemaan ideasta luottamuksellisesti ja saada neuvoja seuraaviksi askelmerkiksi keksinnön kaupallistamispolulla. Lisäksi Vipunen tarjoaa ilmaista neuvontaa EUIPO:n Pro Bono -asiantuntijapalvelussa yrityksille. Syksyllä 2025 Vipunen liittyi EPO:n PATLIB-verkostoon, tavoitteenaan tukea paikallista innovaatiotoimintaa sekä edistää kilpailukykyä ja talouskasvua.

Kaupallistaminen on usein vaikein vaihe

Keksintöjen kaupallistamisessa suurimmat haasteet liittyvät usein osaamiseen ja resursseihin. Keksijällä voi olla vahva tekninen osaaminen ja maailmanluokan keksintö, mutta kaupallistamiseen tarvitaan lisäksi markkinaosaamista, kasvun rahoitusta, kansainvälisiä yhteistyöverkostoja ja oikea-aikaisia liiketoimintapäätöksiä. Usein haasteena onkin kaupallistamisen jääminen yksin keksijän harteille. Ilman oikeita verkostoja tai sparrausta on helppo edetä pitkälle väärillä oletuksilla, esimerkiksi markkinoiden tai suojausmahdollisuuksien suhteen.

Suomessa on tarjolla osaavaa yritysneuvontaa perinteisen liiketoiminnan käynnistämiseen, mutta keksintöihin ja innovaatioihin liittyvät erityiskysymykset – kuten patentointi, lisensointi tai teknologian kaupallistaminen – vaativat usein erikoistunutta asiantuntemusta. Innovaatiotoiminnan julkisen neuvonnan tilaa ja kehitystarpeita on kartoitettu mm. Vipusen läpiviemässä selvityshankkeessa Pohjois-Pohjanmaalla. Selvitys osoitti, että paljon hyvää on tehty ja suunnitelmia on toiminnan tehostamiseksi useilla alueilla mm. kunnallisten yrityskehitysyhtiöiden, oppilaitosten ja kansallisella tasolla mm. Keksintösäätiön toimesta. Vielä tulee kuitenkin varmistaa, että keksijät ja yritykset löytävät tarjottavat uudet palvelut, eli työtä tulee jatkaa.

Suojaus kannattaa miettiä ajoissa

Keksinnön suojaaminen on yksi tärkeimmistä vaiheista idean kehityspolulla. Innovaattorien ja yritysten on tärkeää ymmärtää, että suojaus kannattaa usein tehdä ennen kuin ideaa esitellään laajasti ulkopuolisille. Ilman suojaa keskustelutilanne voi helposti muuttua tilanteeksi, jossa keksijä ei enää neuvottele, vaan kertoo ideastaan ilman riittävää suojaa. Siksi esimerkiksi patenttihakemuksen valmistelu tai ainakin uutuuden arviointi on syytä tehdä varhaisessa vaiheessa. Samalla on kuitenkin tärkeää muistaa, että suojaus on aina osa laajempaa strategiaa. Patentti sinänsä ei vielä tee tuotteesta menestystä – ratkaisevaa on, miten keksintö kytketään liiketoimintaan ja markkinoihin. Vipusen toimintamalli lähteekin aina kaupallistamisen tarpeista, suojaukset ovat työkalu liiketoiminnan edistämiseksi, missä huolellinen IPR-strategiaan paneutuminen antaa oikeat suuntaviivat käytännön suojaustoimille.

Suomi on innovatiivinen – mutta potentiaalia on vielä paljon

Suomea pidetään usein innovatiivisena yhteiskuntana, eikä syyttä. Maassa on vahva koulutusjärjestelmä, toimiva tutkimus- ja kehitysinfrastruktuuri sekä paljon teknologista osaamista.

Samaan aikaan innovaatioiden kaupallistamisessa nähdään edelleen kehittämisen varaa. Tutkimus ja ideointi ovat vahvoja, mutta monien innovaatioiden tie markkinoille jää kesken. Tämä johtuu usein siitä, että teknologinen kehitys, liiketoimintaosaaminen ja rahoitus eivät kohtaa oikeaan aikaan.

Yksi keskeinen haaste on myös riskinotto. Uusien innovaatioiden kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja uskallusta kokeilla, vaikka lopputulos ei aina olisi varma.

Harhaluuloja keksintötoiminnasta

Keksintöihin liittyy edelleen joitakin sitkeitä harhaluuloja. Yksi yleisimmistä on ajatus, että hyvä idea riittää menestykseen. Todellisuudessa idean ympärille tarvitaan pitkä kehitysprosessi, johon kuuluu teknistä kehitystä, markkinatutkimusta, rahoitusta ja usein myös yhteistyötä useiden yritysten kanssa. Toinen harhaluulo liittyy siihen, että patentti olisi automaattinen tie kaupalliseen menestykseen. Patentti on tärkeä työkalu, mutta se on vasta yksi osa kokonaisuutta. Kolmas harhaluulo on, että keksintötyö on yksilölaji. Käytännössä monet onnistuneet innovaatiot syntyvät yhteistyössä eri osaajien välillä.

Uusia mahdollisuuksia: tekoäly, kaksikäyttöteknologiat ja vihreä siirtymä

Viime vuosina keksintötoiminnan teemat ovat muuttuneet nopeasti. Yksi merkittävimmistä muutoksista on tekoälyn yleistyminen. Tekoälyä hyödynnetään sekä keksintöjen kehittämisessä että uusien tuotteiden ja palvelujen osana. Toinen nouseva alue ovat niin sanotut kaksikäyttöteknologiat, jotka soveltuvat sekä siviili- että turvallisuussektorin tarpeisiin. Olemme huomanneet, että useat keksijämme ja alueen pk-yritykset ovat nykyään kiinnostuneita näiden teknologioiden mahdollisuuksista. Lisäksi uusiutuvat energiaratkaisut, vihreä siirtymä ja kestävän kehityksen ratkaisut ovat olleet keksintötoiminnan keskiössä jo pidempään. Näihin liittyy paljon uusia innovaatioita esimerkiksi energiatehokkuuden, kiertotalouden ja uusien materiaalien alueilla.

Työ innovaatioiden parissa on palkitsevaa

Vipusen työssä nähdään vuosittain suuri määrä uusia ideoita ja keksintöaihioita. Jokainen idea ei johda tuotteeseen tai yritykseen, mutta monelle keksijälle tärkeintä on se, että ideaa voidaan arvioida asiantuntevasti ja realistisesti. Työn palkitsevin puoli onkin usein se hetki, kun idea alkaa saada konkreettisen suunnan – kun keksijä löytää oikean kehityspolun, kumppanin tai kaupallistamisstrategian. Kun keksintö etenee suojauksien ja toimivan prototyypin kautta kohti kaupallista tuotetta, kasvaa myös Vipusen merkityksellisyys innovaatiotoiminnan edistäjänä.

Osuuskunta A. Vipusen toiminnan perusajatus on yksinkertainen: hyvä idea ansaitsee mahdollisuuden edetä. Kun kynnys ensimmäiseen askeleeseen madaltuu ja oikea osaaminen löytyy ajoissa, yhä useampi suomalainen keksintö voi löytää tiensä markkinoille.

Kaksi naiskeksijäaktiivia on kokoontunut haastattelua varten Eija Pessinen kotitoimistoon hyvin valmistautuneina ja ennakkomateriaalit QUIN-yhdistyksestä ovat tulleet minulle jo hyvissä ajoin perille. Tämä kertoo Eija Pessisen ja Maila Hakalan innostuksesta ja omistautuneisuudesta naiskeksijöiden asialle. Maila Hakala on varsinainen naiskeksijätoiminnan uranuurtaja ja Eija Pessinen on keksijä ja naiskeksijöiden ja innovaattoreiden asiaa edistävä yhdistysaktiivi.

Eija Pessinen toimii puheenjohtaja Suomen johtavassa ja ainoassa naiskeksijöille omistetussa yhdistyksessä, Quin-Suomi ry:ssä, joka on perustettu Suomeen vuonna 2001, ollen tuolloin Euroopan ensimmäinen keksijänaisille perustettu yhdistys. 

Alkujaan Pohjoismainen ministerineuvosto tuki pohjoismaisen Quin-verkoston perustamista ja mukaan toimintaan otettiin myös Viro ja sitten myös Ruotsi, Tanska ja Islanti. Haastatteluun saimme myös Eija Pessisen aisaparin, suomalaisen naiskeksijätoiminnan uranuurtajan Maila Hakalan, joka on Quin-Suomen edeltäjän, Naisten idea- ja keksintöliiton, perustaja. Eijalla ja Maillalla onkin paljon kerrottavaa järjestöstään sekä suomalaisesta naiskeksijätoiminnasta ja innovaatiopolitiikasta. Tässä artikkelissa keskitymme naiskeksijätoimintaan ja keksijänaisten asemaan Suomessa. Mukana artikkelissa on myös amerikkalaisen talouslehti Forbesin ‘‘40 Women to Watch Over 40’’ -listalle päässyt innovaattori  Nina Ignatius.

Näille haastatelluille kansainvälisille naisille myös monikielisyys on tärkeää ja onhan Quin nykyään myös yhteispohjoismainen yhdistys, joten Eija mainitsee yhdistyksen nimen olevan vanharuotsalaisittain Quinnliga Uppfinnare i Norden. Yhdistyksen on tarkoitus auttaa sekä alkuvaiheessa olevia että pidemmälle edenneitä naiskeksijöitä ja innovaattoreita pääsemään eteenpäin keksintöjen jalostamisessa ja tunnetuksi tekemisessä. Kansainvälisen maineen saaminen ja verkostoituminen ovat keskeisessä asemassa keksijänaisten innovaatioiden kehityksen ja markkinoille pääsyn kannalta. Quin tarjoaa naiskeksijöille henkilökohtaista tukea ja opastusta sekä järjestää muun muassa verkostotapahtumaa Menestystä innovaatioilla. Yhdistys järjestää myös innovaatiokilpailuja ympäri Euroopaa, mukaan lukien Pohjoismaissa. Medianäkyvyyden saaminen on myös keskeistä, jotta innovaattorit saavat keksinnöilleen ja innovaatioilleen tunnettavuutta. Myös patentointi on tärkeää, mutta siinä Quin-yhdistyksen resurssit riittävät vain alkuvaiheen tuen tarjoamiseen.  

Quin-Suomen naiset peräänkuuluttavat Suomen innovaatiopolitiikan muutostarpeita ja sitä kuinka Suomessa keksijöiden tukijärjestelmät ovat puutteellisia ja jääneet jälkeen esimerkiksi monista Pohjois- ja Keski-Euroopan vastaavista järjestelmistä. Hollantia nämä naisinnovaattorien asialle omistautuneet naiset pitävät jonkinlaisena innovaatiopolitiikan ja etenkin keksijöiden tukijärjestelmien esimerkki maana. Maila Hakala toteaa, kuinka ‘’on suorastaan häpeällistä, että Quin-Suomi on tehnyt yhteiskunnalle arvokasta työtä, mutta ei saa yhteiskunnalta mitään tukea.’’ Yhdistyksen toiminta on täysin omarahoitteista, eikä se saa valtiolta minkäänlaista yhdistystukea toimintansa kustannusten kattamiseen. Välillä nämä naiset ovat joutuneet maksamaan jopa matkakuluja seminaareihin itse, koska jäsenmaksut eivät riitä kaikkien tällaisten perusmenojen kattamiseen. Yhdistyksen jäsenmaksu on alhainen ja kynnys liittyä mukaan toimintaan on ainakin siinä mielessä matala. Quin-Suomen jäsenmaksu on 35 euroa ja eläkeläisille 30 euroa. 

Molemmat naiset, Eija ja Maila, ovat yksityiskeksijöiden tukimalliin liittyvän kansalaisaloitteen kannattajia ja sen alulle panemisen aktiivihenkilöitä. Eijan ja Mailan mielestä yksityiskeksijöiden tukimalli olisi tärkeä keksijöiden aseman parantamiseksi Suomessa. Sen avulla yksityiskeksijöiden tekemät innovaatiot voitaisiin saada nousuun. Omalta osaltaan kansalaisaloite parantaisi myös naiskeksijöiden asemaa, vaikkakin se keskittyy yhtälaisesti sekä mies- että naiskeksijöiden tuen parantamiseen. Kansalaisaloite vaatii kuitenkin vähintään 50 000 allekirjoitusta, joten sen läpi saaminen ei ole mitenkään helppo juttu. Quin-Suomen naiset ovat olleet aktiivisesti mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa kansalaisaloitekampanjaa. Kampanjassa ovat olleet mukana myös muun muassa HEKE, Helsingin Keksijät, sekä TreKeksi osuuskunta. Kansalaisaloitteen esimerkkinä toimii Hollanti, jossa yksityiskeksijöille on luotu kattava tukimalli. Tämän seurauksena innovaatiotoiminta ja yksityishenkilöiden tekemät patenttihakemukset ovat lähteneet nousuun. Uusi tukimalli sisältäisi valtion tukeman innovaatioapurahan, henkilökohtaisen työskentelytuen ja kattavat neuvontapalvelut ilman yrityksen perustamisvaatimuksia. Lisäksi perustettaisiin riippumaton arviointielin, joka varmistaisi tukien oikean kohdentamisen ja estäisi väärinkäytökset. Yksityiskeksijällä tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka itsenäisesti kehittää uuden teknisen, tuotannollisen, palvelullisen tai liiketoiminnallisen ratkaisun, jota voidaan pitää merkittävänä innovaationa. 

Vaikka tukea ei ole yhdistykselle tullutkaan niin innokkuutta ja omatoimisuutta Eijalla ja Mailalla riittää, keksijöiden asian edistämiseen liittyvästä kokemuksesta puhumattakaan. Maila Hakalalla, joka on nykyinen Quin-Suomen tiedottaja, on pitkä kokemus keksintötoiminnan tukemisesta ja naiskeksijätoimintaan liittyvästä toiminnasta. Koulutukseltaan Hakala kertoo olevansa kauppakorkeakoulun käynyt kirjeenvaihtaja-ekonomi. Hän toteaa olevansa enemmän viestintähenkilö ja tiedottaja kuin keksijä, mutta on hänellä ollut myös keksinnön kaltaisia innovaatioita kuten järjestelmä lumen puhdistamiseksi katoilta ja mattojen pesuautomaatti.

Hakala on muun muassa perustanut Quin-Suomen edeltäjän Naisten idea- ja keksintöliiton kuin myös Quin-yhdistyksen kansainvälisen naiskeksijäverkoston ja kuulunut muun muassa IFIA:n hallitukseen. IFIA, International Federation of Inventors’ Associations, on Kansainvälinen keksijäjärjestö, joka pitää päämajaansa Sveitsin Genevessä. Hakala on saanut myös muun muassa kansainvälisen naiskeksijöiden Globalwiin elämäntyöpalkinnon. Hän on ollut myös mukana WIPO:n toiminnassa, joka on YK:n alainen  kansainvälinen aineettoman omaisuuden järjestö (World Intellectual Property Organization). Näiden lisäksi Hakala on ollut Malesiassa auttamassa naiskeksijäverkoston perustamisessa ja samantyyppisissä tehtävissä Etelä-Korean Soulissa. 

Maila muistelee kuinka 1970-luvulla keksintöjen tukeminen oli lähes muotia ja keksijöiden yhteiskunnallinen asema ja arvostus nykyistä parempaa: ‘’Helsingin kaupunki järjesti esimerkiksi protopajan, jossa keksijät saattoivat esitellä keksintöjään yleisölle ja asiantuntijoille. Nykyään ei ole tällaista toimintaa tai muutakaan yhteistoimintaa’’. Keksijöille verkostot ja verkostoituminen ovat tärkeitä, mutta esimerkiksi naiskeksijöille tällaista verkostoitumista järjestää lähes ainoastaan Quin-Suomi. ‘’Naiskeksijät tarvitsevat roolimalleja ja Quin-Finland tarjoaa niitä.’’ Hakala myös korostaa, kuinka ‘’naiskeksijöille ei ole olemassa valmiita roolimalleja ja myös keksijäidentiteetin luominen vaatii tukea’’. Tätä varten on olemassa Quin-Suomen toiminta. Vaikka rahoituksen saaminen onkin Suomessa hankaloitunut tämän kaltaisille yhteisöille, niin joitakin hyviä yhteistyökumppaneitakin on löytynyt. Eräs tällainen on Tekniikan Museo Helsingissä, jonka kanssa tehtävä yhteistyö on mahdollistanut naiskeksijöiden näyttelyn järjestämisen ja yhteistyö Tekniikan museon kanssa on muutenkin ollut hedelmällistä. Myös yhteistyö Keksintösäätiön kanssa on ollut Eijan ja Mailan mielestä sujuvaa. 

Eija Pessinen toimii Quin-Suomen puheenjohtajana ja on itsekin keksijä. Siviiliammatiltaan hän on erikoissairaanhoitaja-kätilö. Eijan Curriculum Vitae sisältää myös maininnat markkinointiekonomi sekä intialaisen päähieronnan ja enneagrammin taitaja. Kuten keksijälle kuuluukin, niin Eijalta löytyy siis monialaista osaamista. ‘’Keksijälle tärkeintä on kysyä kysymyksiä ja tarkkailla’’, Eija kiteyttää. Kansainvälistä kokemusta Eijalta löytyy muun muassa Väli-Amerikan Nicaraguasta, jossa Eija on työskennellyt  kehitysyhteistyöprojektissa. Eija on ollut puhujana myös erinäisissä kansainvälisissä naiskeksijätapahtumissa.

Suomen innovaatiopolitiikan tilanteesta kysyttäessä Eija yhtyy Mailan näkemyksiin: ‘’Suomi on tehnyt vääränlaisia päätöksiä ja vääränlaista innovaatiopolitiikkaa’’. Keksijöiden asemaan ja innovaatiopolitiikkaan tehdyt heikennykset aloitettiin jo 1990-luvulla ja 2010-luvulle tultaessa myös Keksintösäätiön valtion tuki lakkautettiin. Tämä politiikka on johtanut siihen, että yksityiskeksijöiden tekemät patenttihakemukset ovat laskeneet yli 700:sta vuosittaisesta hakemuksesta 150:een hakemukseen. Vastuu keksijöiden tukemisesta on jäänyt Keksintösäätiön ja Quin-Suomen kaltaisille toimijoille. Keksijöiden saaman tuen heikennykset koskevat yhtälailla nais- kuin mieskeksijöitä. Mieskeksijöiden verkostot ovat hieman vahvempia ja laajempia, joten siinäkin mielessä tuen lakkautukset ovat vaikuttaneet merkittävästi  naiskeksijöiden asemaan. 

Naiskeksijän tarina — Nina Ignatius, Beibamboo

Nina Ignatius on Helsingin Vuosaaressa asuva naisinnovaattori, joka on mukana aktiivisesti myös Quin-Suomen toiminnassa ja sen hallituksessa. Ignatius on ajautunut innovaattorin uralle kansainvälisillä vesillä, asuessaan muun muassa Japanin Tokiossa ja Lontoossa. 

Ignatius on koulutukseltaan ja osittain myös nykyiseltä ammatiltaan graafinen suunnittelija. Hänellä on pitkä kansainvälinen ura brändisuunnittelun parissa. Suomalaisittain tätä työtä tehtäisiin mainostoimistoissa, mutta Ignatius kertoo, että kansainvälisillä vesillä tätä tehtävää hoitaa asiaan erikoistuneet bränditoimistot. Nina Ignatius on kansainvälisesti tunnustettu innovaattori ja tunnettu talouslehti Forbes listasi hänet ‘40 Women to Watch Over 40’-listalle vuonna 2013. Kansainvälisestä tunnustuksesta ja tunnistetusta markkinapotentiaalista huolimatta hän ei saanut Beibamboo yrityksen venettä vesille. Beibamboo on Helsingissä rekisteröity osakeyhtiö, joka on perustettu vuonna 2009. Beibamboon liikeideana oli suunnitella ja valmistaa innovatiivisia ja ekologisia vauvanvaatteita, jotka on suunniteltu erityisesti helpottamaan ennenaikaisesti syntyneiden ja sairaalahoidossa olevien lasten pukeutumista. Näiden vaatteiden innovatiivisuus perustuu bambun ja orgaanisen puuvillan yhdistelmään miellyttävänä ja ympäristöystävällisenä materiaalina sekä vaatteiden teknisiin ominaisuuksiin täysin avattavina vaatekappaleina.

Beibamboo on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia innovatiivisesta ja funktionaalisesta suunnittelustaan sekä ollut esillä kansainvälisissä medioissa ja messuilla. Yritys on saanut näkyvyyttä myös kickstarter-kampanjoiden kautta.  Innovaation alkuvaiheessa Beibamboo yrityksen liikevaihto on ollut pieni mutta kannattava ja tuote on ollut premium-segmentissä. Ainakin osaltaan tuotteen erityislaatuisuudesta johtuen Beibamboolla oli haasteita saada rahoitusta ja tuotetta markkinoille. Ignatius päätti luopua lastenvaatteisiin liittyvän innovaationsa sekä Beibamboo yrityksen jatkokehityksestä. Niinpä Beibamboo yrityksen toiminta ei ole käytännössä jatkunut eikä innovaatiota ole sittemmin jatkojalostettu. Tätä voi pitää käytännön esimerkkinä uusien innovaatioiden hankaluuksista päästä markkinoille. 

Ignatiuksella on sanottavaa myös naisten asemasta innovaattorien parissa. Ignatiuksen osallistuessa ensimmäistä kertaa innovaatio yhdistyksen tapaamiseen Helsingissä hän sai huomata, että yhdistyksen kokous koostui pelkästään miehistä. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että haluaisi osallistua toimintaan ja saada mielipiteitään esille kokouksessa. Ignatius kuitenkin huomasi, ettei meinannut saada kokouksessa puheenvuoroa ja eräs jäsenistä päättikin ehdottaa häntä kokouksen sihteeriksi hänen ollessa ainut naisosallistuja. Tämän ehdotuksen seurauksena Ignatius päätti poistua kokouksesta eikä sittemmin kokenut enää kiinnostusta tämän miesvaltaisen yhdistyksen toimintaa kohtaan. Sittemmin Ignatius on aktivoitunut Quin-Suomi yhdistyksessä, jossa myös naiskeksijöille ja innovaattoreille tarjoituu mahdollisuus saada paremmin mielipiteitään ja ideoitaan kuulluksi. 

Toimittaja: Miikka Aaltonen

Kuulohoidon ratkaisuihin keskittyvä Otos kehittää OSystem-järjestelmää, joka mahdollistaa automatisoidun kuulonseulonnan ja hoitopolun digitalisoimisen perusterveydenhuollossa. Tämän uuden sukupolven kuulontutkimusratkaisun keskeinen etu on se, että jopa ei-kliininen henkilökunta voi suorittaa itseohjautuvia kuulontutkimuksia ja lääkäri voi etädiagnostiikan avulla ohjata potilaat oikealle hoitopolulle. “Tämä tehostaa hoitoprosesseja, vapauttaa kliinisiä resursseja muihin tehtäviin ja parantaa kuulon heikkenemisen varhaista tunnistamista”, Tanja Tervonen, Otoksen operatiivinen johtaja ja yksi perustajista, toteaa. OSystem palkittiin Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailussa 6000 eurolla. 

Kuulonaleneman diagnosoinnin ongelmakohtiin lukeutuu sen manuaalisuus ja keskittyminen erikoissairaanhoitoon. Arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä jopa neljäsosa ihmisistä kärsii jonkin tason kuulonalenemisesta, ja heistä 80 % jää diagnosoimatta. Resurssipula, manuaaliset prosessit ja tutkimusten heikko saavutettavuus aiheuttavat pitkiä hoitojonoja, mikä puolestaan viivästyttää diagnostiikkaa ja kuntoutusta. Tervonen pitää tätä erityisen ongelmallisena, sillä varhainen tunnistaminen on ratkaisevaa elämänlaadun, työkyvyn ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. “OSystem tuo kuulonseulonnan perusterveydenhuollon tasolle, mikä tekee kuulon seulonnasta saavutettavaa, vapauttaa kliinisiä resursseja ja tukee varhaista diagnostiikkaa”, Tervonen kiteyttää järjestelmän etuja. 

Halu parantaa ihmisten elämänlaatua ja terveydenhuollon kestävämmäksi tekeminen innoitti Otoksen tiimiä ryhtymään innovaattoreiksi. Tervosen mukaan idea kuulonhuollon prosessien uudistamisesta syntyi Biodesign Finland –ohjelman aikana vuonna 2022. Kliinisen immersion aikana Otos teki noin 700 havaintoa kliinisistä prosesseista. Yksi merkittävimmistä haasteista oli kuulontutkimuksen raskaus ja resurssi-intensiivisyys, mikä kuormitti ammattilaisia, hidasti hoitopolkuja ja vaikutti suoraan potilaiden ja terveydenhuollon henkilökunnan arkeen ja hyvinvointiin. 

Otos kehitti kliinisten asiantuntijoiden tuella ratkaisun, joka perustuu itseohjautuvaan ja automatisoituun kuulontutkimukseen. Tervonen tähdentää, että innovaatio syntyi tarpeesta, ei teknologiasta: “Tavoitteenamme on sujuvoittaa hoitoa, vapauttaa terveydenhuollon resursseja ja tarjota potilaille helpompi ja saavutettavampi tapa huolehtia kuulostaan”.  

Vuoden 2026 aikana Otos aikoo toteuttaa pilottitutkimukset yhteistyössä yhdysvaltalaisten toimijoiden kanssa. “Samanaikaisesti etenemme lääkinnällisen laitteen hyväksyntäprosessien kanssa sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa”, Tervonen kuvailee yrityksen suunnitelmia.  

Lisää Otoksesta voi lukea täältä. 

Cobra-TQ on massiiviverenvuotojen hallintaan tarkoitettu kiristysside. Sen keskeisenä ominaisuutena toimii automatisoitu kiristysmekanismi, jonka ansiosta haavoittuneen ei tarvitse käyttää fyysistä voimaa kiristääkseen sidettään. Cobra-TQ palkittiin Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailussa 3000 eurolla.

Olli Lehtinen, yksi innovaation kehittäjistä, kuvailee sen päähyödyn olevan nähtävillä taistelukentillä, minkä takia tuote on suunnattu erityisesti Naton jäsenmaiden asevoimille. Cobra-TQ ratkaisee massiivisen verenvuodon hallinnan ongelman tilanteissa, joissa ripeä ensiapu on ensisijaisen tärkeää, mutta toimintakyky ja ympäristö ovat rajoittuneet.  

“Kiristyssiteen avulla pystymme myös huomioimaan henkilöresurssit vapauttamalla esimerkiksi taistelutilanteessa ryhmän muut jäsenet vastaamaan hyökkäykseen ja suojaamaan aluetta kaikilla mahdollisilla henkilöresursseilla ilman, että esimerkiksi lääkintämiestä tarvittaisiin asentamaan kiristyssidettä hankaliin paikkoihin”, Lehtonen tiivistää innovaation hyötyjä. 

Lehtonen ja hänen tiiminsä kaksi muuta jäsentä, Aleksi Harala ja Nea Vähäkuopus, opiskelevat parhaillaan toista vuotta Tampereen Proakatemialla yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tutkinto-ohjelmassa. Heidän opiskelunsa perustuu täysin yrittäjänä suoritettuun liiketoimintaan. Lehtonen kuvailee tiiminsä jäsenten olevan myös intohimoisia maanpuolustuksesta. Ensimmäisen opiskeluvuotensa aikana he saivat mahdollisuuden toteuttaa haluamaansa liiketoimintaa ja pohtivat, kuinka he voisivat yhdistää yrittäjyyden ja maanpuolustushengen. “Päätimme luoda ratkaisun, jolla pystyisimme vaikuttamaan kriisialueilla tapahtuviin ampuma- ja sirpalehaavoihin, kuten esimerkiksi Ukrainassa”, Lehtonen valottaa idean alkuperää. 

Lehtonen kuvailee Apu+Raha-kilpailun edistäneen hänen tiiminsä tavoitetta toteuttaa kansainvälisesti merkittävä innovaatio puolustusteollisuuteen. “Kilpailu itsessään tarjosi kattavasti kysymyksiä esitellä ideaamme ja järjestettiin onnistuneella tavalla”, Lehtonen kiittelee kilpailua. 

Seuraavaksi Lehtonen ja hänen tiiminsä aikovat edistää innovaationsa kaupallistamista prototyypin rakentamisella ja testaamisella. Heidän tavoitteensa on kesään 2026 mennessä rakentaa toimiva prototyyppisarja ja toteuttaa kenttäolosuhteissa järjestettävä simulaatio. Sen lisäksi he etsivät rahoitusta kestävän liiketoiminnan kasvattamiseksi. Lehtonen huomauttaa, että tuotekehitys lääkinnällisille laitteille on kallista ja vaatii sääntelyjen tarkkaa huomioimista. “Tavoitteenamme siis onkin myös löytää alkuvuoden aikana Pre-seed rahoitus, jolla pystyisimme mahdollistamaan parhaan mahdollisen tuotekehityksen”, Lehtonen toteaa. 

Roya Dry Ice Cream on ensimmäinen ja ainoa pakastekuivatun jäätelön valmistaja Suomessa. Kyseessä on täysin uusi jäätelömuoto, jossa perinteinen jäätelö säilyttää makunsa ja nautittavuutensa, mutta ei enää vaadi säilytystä kylmässä. “Kyseessä ei ole pelkkä tuote, vaan kokonaan uusi tapa kokea jäätelö”, tuotteen valmistajat kertovat. Roya Dry Ice Cream palkittiin Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailussa 2000 eurolla.

Innovaation ansiosta jäätelöä ei enää tarvitse säilyttää pakastimessa, vaan sitä voidaan säilyttää, kuljettaa ja nauttia missä tahansa. Tuote soveltuu lahjaksi, tuliaiseksi, naposteltavaksi ja erikoisherkuksi. Se tarjoaa vaihtoehdon henkilöille, joille kylmän jäätelön syöminen on haastavaa esimerkiksi terveydellisistä syistä. Jäätelön syönti ei enää ole sidottu aikaan, paikkaan tai lämpötilaan. “Olemme laajentaneet jäätelön käyttömahdollisuuksia täysin uudelle tasolle”, Roya Dry Ice Creamin  kehittäjät kiteyttävät. 

Roya Dry Ice Creamin kehittäjiä innosti ryhtyä innovaattoreiksi halu tuoda Suomeen jotakin aidosti uutta. Heidän ajattelutapansa on ollut kansainvälinen heti ensimmäisestä ideasta lähtien. “Tavoitteemme ei ole vain rakentaa suomalaista yritystä, vaan luoda suomalainen innovaatio, joka tunnetaan myös kansainvälisesti”. 

Roya Dry Ice Creamin kehittäjät uskovat myös, että kansainvälistyminen tukee Suomen taloutta, työllisyyttä ja innovaatioiden näkyvyyttä maailmalla. He haluavat olla yrittäjinä osa Suomen kehitystä ja tulevaisuutta. “Suomi kuuluu Euroopan suurimpiin jäätelönkuluttajamaihin, ja halusimme laajentaa jäätelön käyttöä uusille alueille ja uusille kohderyhmille”.  

Roya Dry Ice Creamin innovaattorit pitivät Apu+Raha-kilpailuun osallistumista poikkeuksellisen merkittävänä kokemuksena. Kilpailu toi innovaatiolle näkyvyyttä ja uskottavuutta. Se antoi myös innovaattoreille rohkeutta suunnata katsetta entistä enemmän kansainvälisille markkinoille.  

Innovaattorit kertovat, että kilpailun myötä heitä haastatteli yksi maailman suurimmista kurdilaisista uutiskanavista suorassa lähetyksessä, jota seurattiin ympäri maailmaa. ”Tämän jälkeen kiinnostus innovaatiotamme kohtaan kasvoi kansainvälisesti: Aasiasta, Euroopasta ja Amerikasta olemme saaneet yhteydenottoja henkilöiltä ja yrityksiltä, jotka ovat ilmaisseet halunsa aloittaa yhteistyön ja jakelun omissa maissaan”, innovaattorit kuvaavat kasvavaa kiinnostusta tuotteeseensa. Nämä yhteistyösuunnitelmat etenevät heti, kun innovaattorit ovat laajentaneet tuotantotilansa ja tuotantokapasiteettinsa. 

Tuotantotilojen ja tuotantokapasiteetin kasvattamisen lisäksi Roya Dry Ice Creamin innovaattorit aikovat seuraavaksi valtakunnallistaa jakelun Suomessa ja käynnistää kansainvälisen viennin. “Tavoitteenamme on rakentaa Royasta tunnettu suomalainen innovaatio sekä kotimaassa että kansainvälisesti”. 

Roya Dry Ice Creamista voi lukea lisää täältä:https://royadryicecream.com/

Re-Zipper on kuluttajille suunnattu tuote, joka mahdollistaa vetoketjun vaihtamisen nopeasti, edullisesti ja ilman ompelukonetta. Innovaation avulla uusi vetoketju voidaan asentaa asusteeseen tai vaatteeseen liu’uttamalla uusi vetoketju vanhan ketjun hammastuksen päälle. “Re-Zipper kannustaa vanhan korjaamiseen uuden ostamisen tai hävittämisen sijasta, mikä tukee kestävän kuluttamisen tavoitetta”, Roosa Rusanen, yksi innovaation kehittäjistä, kuvailee. Re-Zipper palkittiin Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailussa 3000 eurolla.

Re-Zipperin pääasialliset hyödyt kuluttajille ovat ajansäästö, edullinen hinta ja tuotteen helppokäyttöisyys. Re-Zipper ratkaisee yksinkertaisen mutta haastavan ongelman vetoketjun hajotessa. “Toisaalta on myös mahdollista, että ihmiset ostavat Re-Zippereitä myös lisäämään persoonallisuutta vaatteisiinsa, vaikka vetoketju ei olisikaan rikki”, Rusanen tuumii. 

Re-Zipperin kehittäjät opiskelevat Savonia Master Schoolissa innovaatiotoiminnan asiantuntijoiksi. Koulutus on eri tutkintotaustaisia ihmisiä yhdistävä ja innovaation kehittäjät valmistuvat tradenomin, insinöörin ja muotoilijan tutkinnoista. “Osana tutkintoa, suoritimme innovaatioprosessi-kurssin, jonka aikana Re-Zipper kehitettiin”, Rusanen valottaa innovaation syntyvaiheita. 

Rusasen tiimi oli tyytyväinen Apu+Raha-kilpailuun ja että he löysivät sen. Kilpailu tuli Rusasen mukaan täydelliseen ajankohtaan, kun hänen tiiminsä oli juuri saanut luotua ensimmäisen prototyypin. 

“Olemme perustaneet juuri yrityksen ja tavoitteemme on saada tuotteemme myyntiin tämän vuoden aikana”, Rusanen tiivistää tiiminsä tulevaisuuden suunnitelmat. 

Pekka Nätin LimbMate on terveydenhuollossa käytettävä innovaatio, joka helpottaa raajojen hoitoa. LimbMate on teline, joka pitää raajoja halutuissa ja helposti säädettävissä asennoissa toimenpiteiden ajan. “Kiinnitysmekanismit on suunniteltu niin, etteivät ne ole itse toimenpiteiden tiellä”, Nätti summaa. Nätti palkittiin innovaatiostaan Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailussa 4000 eurolla.

Nätin mukaan terveydenhuollossa käytetään merkittävästi ylimääräisiä resursseja raajojen toimenpiteisiin, minkä lisäksi raajojen kannattelu ja nostelu on ergonomisesti haastavaa. “Innovaation avulla raajojen toimenpiteet pystytään tekemään ilman ylimääräistä nostelua ja kannattelua, sekä ergonomisesti kestävällä tavalla”, Nätti tiivistää LimbMaten päähyötyjä. Näin ollen innovaatio vapauttaa resursseja ja luo säästöjä. Näiden käytännön ongelmien ratkaisu innosti Nättiä ryhtymään innovaattoriksi. 

Nätti piti Apu+Raha-kilpailua onnistuneena, ja pyrkii seuraavaksi testaamaan tuotetta oikeissa käyttöympäristöissä laajemmin sekä edistämään lääkinnällisen laitteen regulaatiovaatimuksia.  

Lisää Nätin innovaatiosta voi lukea muun muassa täältä: https://www.healthcampusturku.fi/news/uusi-ratkaisu-voi-vahentaa-jopa-puolet-raajojen-hoitotyon-toimenpiteisiin-tarvittavista-henkilostoresursseista/

Aaron Pakarinen on nuori yrittäjä ja innovaattori Sastamalasta. Ensi vuonna 18 täyttävä Aaron on kehittänyt jääkiekkomailojen korjaussarjan, jonka avulla rikkoutuneesta mailasta saa toimivan ja lähes uudenveroisen. Idean jääkiekkomailojen korjaussarjasta Aaron on saanut lätkä harrastuksen parista huomatessaan, kuinka uusien mailojen hankkiminen on tullut kalliiksi. Jääkiekkomailojen korjaussarjan avulla Aaron on pystynyt alentamaan harrastuksensa kustannuksia ja samalla on syntynyt idea yrityksestä, joka voisi mahdollistaa tämän myös muille jääkiekon harrastajille.

Kansainvälistä kokemusta Aaron on saanut jo lapsuudessaan, kun hänen isänsä on työskennellyt Belgiassa ja Yhdysvaltojen Wisconsinissa. Keskilännessä Suurten järvien rannalla asuessaan Pakarinen on harrastanut jalkapalloa jääkiekon sijaan. Kyseessä on ollut nimenomaan Pohjois-Amerikassa socceriksi kutsuttava, niin sanottu eurooppalainen jalkapallo, jenkkifutiksen sijaan. Ulkomailla asuessaan Aaron on kartuttanut myös kielitaitoaan ja kiinnostustaan kansainvälisyyttä kohtaan. Hän opiskelee Vammalan lukiossa ja on suunnitellut jatkavansa opintojaan kansainvälisen kaupan alalla ja hakemaan Aalto yliopiston kauppakorkeakouluun. Aaron on pelannut Sastamalassa jääkiekkoa 3. divisioonassa, mutta on hiljattain lopettanut jääkiekon pelaamisen. Tämä mahdollistaa entistä paremmin keskittymisen opiskeluun ja yrittämiseen.

Aaron on perustanut ensimmäisen yrityksensä 16-vuotiaana nimellä Arskuitu, joka on valmistanut mopon varaosia pääosin hiilikuidusta tee-se-itse periaatteella. Hiilikuidun käsittelyä Aaron on oppinut omatoimisesti katsomalla YouTube-videoita ja soveltanut oppimaansa varaosien suunnitteluun ja valmistamiseen. Sittemmin hän on siirtänyt tietotaitonsa nykyiseen StickSaver yritykseen. Korjaussarjassa käytettävät materiaalit, hiilikuitu ja epoksit, on testattu itse ja niistä on löydetty sopiva kombinaatio, jota sitten pakataan ja myydään.

Aluksi Aaronin jääkiekkomailojen korjaukseen keskittynyt yritys kantoi nimeä Arskiekko. Matkustettuaan kesällä 2025 Yhdysvaltoihin, hän huomasi kuinka hankalaa Arskiekon lausuminen on amerikkalaisille ja päätti, että tuote ja yritys tarvitsee paremmin kansainvälisille markkinoille soveltuvan nimen. Palattuaan Amerikan matkalta Aaron keksi yritykselle uuden nimen StickSaver (Stick = maila ja Save = säästää, tallentaa, pelastaa). Tämä onkin varsin oiva ja kansainväliseen käyttöön sopiva nimi tälle mailoja säästävälle ja pelastavalle yritykselle.

Kysyttäessä tuotteiden kohtuullisista hinnoista Aaron toteaa, että ‘’en ole halunnut hinnoitella tuotetta korkealle, koska tiedän itse miltä tuntuu kun maila hajoaa ja haluan tarjota mahdollisuuden mailan korjaukseen mahdollisimman edullisesti’’. Hintahaitari vaikuttaakin kohtuulliselta, kun mailan varren korjaussarja maksaa 29 euroa ja lavan vastaava 35 euroa. Nettikaupasta löytyy myös salibandymailan korjaussarja 20 euron hintaan. StickSaverin myynti ja markkinointi on keskittynyt internetiin. Myynti tapahtuu lähes kokonaan nettikaupan kautta ja Aaronin yrityksellä on postikuljetus sopimus PostNordin kanssa. Tuote on osoittautunut toimivaksi ja asiakastyytyväisyys on ollut hyvää. Tuotepalaute on ollut lähestulkoon kokonaan positiivista eikä tuotteesta ole tullut ainuttakaan reklamaatiota. StickSaverin tuotteita on tilattu ja lähetetty asiakkaille yli 500 kappaletta. Myös markkinoinnissa on keskitytty nettiin ja markkinointia on omien nettisivujen, sticksaver.com, lisäksi myös sosiaalisessa mediassa.

Itse tapasin Aaronin alkusyksystä Keksintösäätiön järjestämillä Keksintömessuilla Tampereella, jossa Aaron esitteli tuote innovaatiotaan sekä tapasi muita innovaattoreita ja potentiaalisia asiakkaita. Myös minun ja Nooran, jutun toimittajat, mielestä Aaronin innovaatio vaikuttaa hyvältä ja hyödylliseltä. Myös yrityksen nimi, logo, nettisivut ja visuaalinen ilme miellyttää. Markkinointiin liittyen Aaron on tehnyt sopimuksen sastamalalaisen markkinointi yrityksen kanssa. Tämän yhteistyön on tarkoitus tehostaa markkinointia ja laajentaa sitä mahdollisesti myös sosiaalisen median ulkopuolelle. Tavoitteena voisikin olla, että jossain vaiheessa StickSaverin logo saataisiin esiin esimerkiksi jonkin liigaseuran ottelumainonnassa tai miksei vaikka suosikki seura Ilveksen kypärä mainoksessa.

Vaikka Aaronia voi pitää myös innovaattorina, kokee hän itse olevansa enemmänkin yrittäjä. Aaron mainitsee toimineensa yritystoiminnassa pääosin yksin, ainoastaan yhden kaverin osa-aikainen työpanos tukenaan. Nyttemmin Aaron on kuitenkin saanut tukea myös paikalliselta 4H-yhdistykseltä ja Yritys Kummeilta.

Tulevaisuuden suunnitelmista Aaron mainitsee opintojen lisäksi StickSaverin kehittämisen. ‘’Tavoitteena on kasvu, joka mahdollistaisi uusien työntekijöiden palkkaamisen’’, Pakarinen painottaa. Tämä mahdollistaisi myös keskittymisen omiin opintoihin, koska tällä hetkellä Aaron tekee kaiken tilaus-, pakkaus- ja myyntityön itse. Apuna on ainoastaan yksi osa-aikaisena työntekijänä toimiva kaveri, joka tekee työtä kevyt yrittäjänä. Tuotteiden pakkaaminen tapahtuu, tässä vasta alkukesästä 2025 perustetussa yrityksessä, Aaronin kodin autotallissa, jossa hänen ja vanhempien lisäksi asuu myös yksi sisko. Tuotantotiloihin ja -kapasiteettiin on tulossa kuitenkin selvä kehitysaskel, kun ensi vuoden puolella StickSaver pääsee siirtymään vuokrahalliin omiin työtiloihin, johon on hankinnassa myös pakkauskone. StickSaver yrityksestä on tulossa ensi vuonna myös osakeyhtiö. Tämä mahdollistaa yrityksen suuremman kasvun ja paremman kysyntään vastaamiseen.

Toimittajat: Miikka Aaltonen j a Noora Caroliina Määttä

Jere Nevalainen on innovaattori, joka on kehittänyt Carrier Ant -nimisen puolustusteollisuudelle suunnatun evakuointialustan, jolla voidaan pienentää maastossa liikkumisen kustannuksia. Vuonna 2021 Nevalainen perusti Tech-Ant Oy:n kyseisen innovaation kehittämistä varten. Nevalainen on myös kehittänyt hierontalaitteen nimeltään MyHierotin, joka auttaa lihasjännityksen avaamisessa kehon omaa painoa hyödyntäen. Alla olevassa haastattelussa Nevalainen kertoo omasta motivaatiostaan lähteä innovaattorin urapolulle sekä avaa näkemyksiään suomalaisesta innovaatioyhteiskunnasta ja sen merkittävimmistä ongelmakohdista.  

1. Mikä teitä houkutteli innovaattorin ja yrittäjyyden uralla? 

Keksiminen on minulle osa arkea ja identiteettiä, ei erillinen “ammatti”. Uusien ratkaisujen pohtiminen ja ongelmien näkeminen mahdollisuuksina on ollut minulle luontaista niin kauan kuin muistan, joten innovaattorin rooliin ajautuminen oli oikeastaan aika luonnollinen kehityskulku. 

Yrityksen perustin aikanaan ELY-keskuksen konsultin suosituksesta. Jälkikäteen arvioituna se oli kuitenkin suuri virhe siinä tilanteessa: minua ei valmisteltu mitenkään siihen, mitä yrittäjyys käytännössä tarkoittaa – erityisesti taloudellisen vastuun ja sosiaaliturvan menettämisen osalta. Tämän seurauksena velkamääräni on yli kaksinkertaistunut. En siis lähtenyt yrittäjäksi “riskisijoittajana”, vaan keksijänä, joka yritti löytää ainoaa tarjolla olevaa väylää kehittää ideoitaan – ja maksoi siitä kovan hinnan. 

2. Mikä on mielestänne palkitsevinta innovaattorina toimimisessa? 

Palkitsevinta on itse keksimisprosessi: ongelman tunnistaminen, ratkaisun hahmottaminen ja se hetki, kun jokin palanen loksahtaa kohdalleen. Pidän erityisesti vaikeiden, käytännönläheisten ongelmien ratkomisesta ja siitä, että voi luoda jotain, mitä ei aiemmin ollut olemassa. 

Myös se tuntuu merkitykselliseltä, että oma työ voi parhaimmillaan helpottaa toisten arkea, parantaa turvallisuutta tai avata kokonaan uudenlaisen toimintatavan. Vaikka taloudellinen puoli ei ole omalla kohdallani vielä toteutunut toivotulla tavalla, henkinen palkinto uuden luomisesta on silti vahva. 

3. Kuinka innovatiivisena pidätte suomalaista yhteiskuntaa? 

Suomella olisi kaikki edellytykset olla todellinen innovaatioyhteiskunta: meillä on korkea koulutustaso, paljon osaamista ja tekninen infra kunnossa. Potentiaalia on, mutta järjestelmä ei mielestäni hyödynnä sitä tasapuolisesti. 

Käytännössä tuki kohdistuu pääasiassa yrityksiin, jotka ovat jo riittävän suuria tai joilla on valmiiksi sijoittajia ja resursseja. Jos et kuulu tähän joukkoon, et käytännössä saa mitään – ainoastaan laskuja ja takaisinperintää. Innovointi on Suomessa tällä hetkellä pienen etuoikeutetun ryhmän mahdollisuus, ei laajempi kansalaistaito tai aidosti avoin polku. 

Äärimmillään tilanne on se, että jos yksityishenkilö tai pienimuotoinen keksijä saa tukea, se voidaan myöhemmin periä takaisin korkojen kera, mutta varsinaista tukea pitkäjänteiseen kehittämiseen ei ole. Tällaisessa ympäristössä monen innovaattorin luova energia valuu hukkaan.

4. Mitkä ovat mielestänne innovaatio- ja keksintötoiminnan suurimmat haasteet Suomessa? 

Suurin haaste ei ole keksiminen – ideoita kyllä syntyy. Todellinen pullonkaula on toimeentulo ja turva kehitysvaiheessa. 

Kun laittaa yrityksen pystyyn keksintöä varten, menettää käytännössä sosiaaliturvansa, mutta ei vielä saa tuloja. Suomessa yksityiskeksijälle ei käytännössä ole toimivaa tukijärjestelmää. Omalla kohdallani esimerkiksi Kela lähetti takaisinperintäkirjeet niistä vähistä rahoista, joita sain elämiseen. Nyt maksan näiden päälle oikeudenkäyntikuluja ja korkoja. 

Kokemukseni perusteella Suomessa keksijä ei saa tukea, vaan lähinnä rangaistuksia: järjestelmä kohtelee innovaatiotyötä helposti “vääränlaisena toimintana”, joka katkaisee tuet, mutta ei vielä mahdollista kestävää yritystoimintaa. Tämä tekee riskin yksittäiselle innovaattorille kohtuuttoman suureksi. 

5. Miten innovaatio- ja keksintötoimintaa pitäisi mielestänne Suomessa kehittää? 

Muutos ei ole kosmeettinen, vaan rakenteellinen: nykyinen järjestelmä ohjaa passiivisuuteen ja jopa harmaisiin ratkaisuihin, mutta rankaisee niitä, jotka yrittävät rakentaa jotain uutta. 

Tarvittaisiin ainakin seuraavan tyyppisiä muutoksia: 

• Mahdollisuus kehittää keksintöä ilman pakollista yritystä alkuvaiheessa, esimerkiksi apuraha- tai stipendimallilla yksityishenkilölle. 

• Toimeentulon turva kehitysvaiheessa, jotta keksijä ei putoa tyhjän päälle heti, kun alkaa tehdä työtä ideansa eteen. 

• Selkeät ja pienimuotoiset tukikanavat varhaisvaiheeseen, joissa tukisumma on realistinen mutta byrokratia kevyt. 

• Sosiaaliturvan ja yrittäjyyden väliin joustava “turvavyöhyke”, jossa voi kokeilla innovaation kehittämistä ilman välitöntä etuuksien menetystä ja massiivista velkariskiä. 

Nykyinen suunta – jossa isoja yrityksiä tuetaan, mutta yksittäistä keksijää painetaan alas – on mielestäni tuhoisa sekä yksilötasolla että pitkän aikavälin innovaatiokyvylle. 

6. Mitä neuvoja antaisitte aloittelevalle innovaattorille/keksijälle? 

Omien kokemusteni pohjalta antaisin seuraavat neuvot: 

• Etsi ympärillesi ihmisiä, jotka ovat kulkeneet polun jo aiemmin – kokeneita innovaattoreita, ei vain yleiskonsultteja. Kuuntele erityisesti niitä, jotka ovat itse kantaneet taloudellisen riskin. 

• Suhtaudu varovaisesti julkisiin “yrittäjyyskonsultteihin”, joilla ei ole käytännön kokemusta innovaation viemisestä markkinoille. Huono neuvonta voi tulla todella kalliiksi. 

• Pidä ratkaisusi mahdollisimman yksinkertaisena ja tuotantokelpoinen versio mahdollisimman kevyenä, jotta sen toteuttaminen olisi taloudellisesti realistista. 

• Arvioi rehellisesti, tarjoaako Suomi sinulle riittävän markkinan ja tuen. Monen kannalta voi olla järkevää suunnata varhaisessa vaiheessa kansainvälisille markkinoille tai jopa rakentaa toimintaa johonkin toiseen maahan, jossa tuki innovaattorille ja markkinan koko ovat eri tasolla. 

Nämä neuvot eivät ole “kauniita”, mutta ne kumpuavat omista kokemuksistani ja siitä, miten järjestelmä kohtelee tällä hetkellä yksittäistä keksijää. 

Keksintösäätiön ohjelmistokehittäjä Pauli Hemmi on ollut merkittävässä roolissa kehittämässä Keksintösäätiön Ideajalostamo-alustaa, jolla pyritään tukemaan suomalaisia innovaattoreita muun muassa erinäisten työkalujen ja asiantuntijoiden neuvonnan kautta. Hemmi on kehittänyt Ideajalostamo-alustalle Aivo-tekoälytyökalun, joka helpottaa innovaattorien pääsyä suomalaisten korkeakoulujen palveluihin. Alla olevassa haastattelussa Hemmi kertoo Ideajalostamosta ja Aivo-työkalustaan sekä avaa näkemyksiään suomalaisesta innovaatioiminnasta, Keksintösäätiön roolista siinä sekä tekoälyn mahdollisuuksista ja haittapuolista. Hemmin tekoälyyn liittyvistä ajatuksista voi kuulla lisää hänen puheenvuorossaan Kymenlaakson Innovaatiosymposiumissa Kotkassa 4.12. 

Mitkä ovat innovaatio- ja keksintötoiminnan suurimmat haasteet Suomessa? 

Suomessa kyse ei enää ole ensisijaisesti siitä, ettei löytyisi ideoita tai kykyä innovoida, pikemminkin kyse on siitä, että idean muuttaminen toimivaksi liiketoiminnaksi on usein haastavaa. 

Tiedon ja palveluiden vaikea löydettävyys, varhaisen vaiheen resurssien puute, sekä haasteet osaamisen ja verkostojen yhdistämisessä luovat esteitä, jotka hidastavat koko innovaatiopolun alkupäätä ja aiheuttavat sen, että monet lupaavat ideat eivät koskaan saavuta kaupallistamisen vaihetta. 

Osaamista sekä tietoa on paljon, mutta sen löytäminen ja hyödyntäminen on erityisen vaikeaa tiedon hajanaisuuden vuoksi. Monet asiantuntijapalvelut jäävät kokonaan hyödyntämättä, koska innovaattorilta puuttuu työkalut niiden löytämiseen. 

Ilman selkeää ohjausta ja koottuja palvelukanavia innovaattori joutuu usein rakentamaan kehityspolkunsa itse, mikä lisää epävarmuutta ja hidastaa idean etenemistä ratkaisevissa alkuvaiheen päätöksissä. 

Kuinka tärkeänä näet Keksintösäätiön Ideajalostamo®-alustan roolin suomalaisen innovaatiotoiminnan edistämisessä? 

Ideajalostamo®-alustalla on merkittävä rooli erityisesti niille innovaattoreille, jotka ovat vasta ideointinsa alkuvaiheessa ja tarvitsevat selkeän, luotettavan ja helposti omaksuttavan tavan edetä kehitysprosessissa. 

Monelle aloittavalle innovaattorille suurin este ei ole itse idea, vaan se, etteivät he tiedä, mitä tehdä seuraavaksi tai mistä löytää oikeat palvelut. Ideajalostamo® pyrkii parsimaan tämän epätietoisuuden aukon kokoamalla yhteen ne perustyökalut, resurssit ja osaamisen, joita idean jalostaminen oikeasti vaatii. 

Lisäksi Ideajalostamo® toimii käytännön sillanrakentajana innovaattorin ja laajemman innovaatioekosysteemin välillä. Se auttaa löytämään oikeita asiantuntijoita, kumppaneita ja kehityspalveluja ilman, että käyttäjän tarvitsee tuntea ekosysteemin rakenteita entuudestaan. 

Ideajalostamo® ei siis ole pelkkä työkalu, vaan kokonaisvaltainen palvelualusta, joka tekee innovaatiopolusta saavutettavamman. Sen avulla innovaattori saa paremman mahdollisuuden viedä ideansa vaiheeseen, jossa se voidaan testata ja lopulta valmistella kaupallistamista varten. 

Kuinka merkittävänä pidät Keksintösäätiön roolia suomalaisessa innovaatiotoiminnassa? 

Keksintösäätiöllä on suomalaisessa innovaatiotoiminnassa erittäin keskeinen rooli, koska se tukee juuri sitä vaihetta, jossa monet ideat tarvitsevat eniten apua: alkuvaiheen hahmottelua ja ensimmäisten askelten ottamista. Säätiön pitkä kokemus keksintötoiminnasta tekee siitä asiantuntijan, jolla on tarjota apua erityisesti alkutaipaleella oleville innovaattoreille. 

Säätiö toimii myös riippumattomana ja puolueettomana toimijana, mikä lisää sen luotettavuutta innovaatioekosysteemissä. Se pystyy yhdistämään innovaattoreita, ammattikorkeakoulujen palveluja, asiantuntijoita ja rahoittajia tavalla, joka voisi olla yksittäiselle kehittäjälle vaikeaa. 

Lisäksi Keksintösäätiö panostaa työkaluihin, jotka tekevät innovaatiopolusta selkeämmän ja saavutettavamman. Ideajalostamo®-alusta ja erilaiset työkalut, joita Keksintösäätiö kehittää jatkuvasti ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, miten säätiö edistää suomalaista innovaatiotoimintaa ja auttaa ideoita pääsemään lentoon. 

Kuinka tärkeänä näet tekoälyn luomat mahdollisuudet suomalaisen innovaatiotoiminnan edistämisessä? 

Tekoälyllä on merkittävä rooli suomalaisen innovaatiotoiminnan kehittämisessä, sillä se pystyy purkamaan monia pullonkauloja erityisesti tiedonhaussa sekä palvelujen löytämisessä. Tekoäly tuo näihin prosesseihin nopeutta, selkeyttä ja ennen kaikkea kyvyn yhdistää asioita, joita käyttäjältä voisi jäädä huomioimatta. 

Samalla tekoälyllä on valtava potentiaali toimia innovaattorin henkilökohtaisena apuvälineenä, eräänlaisena aina saatavilla olevana keskustelukumppanina, joka auttaa jäsentämään ajatuksia ja kysymään oikeita kysymyksiä silloin, kun suunta ei ole vielä selvä. Varhaisessa vaiheessa innovaattorit kaipaavat usein tukea idean sparraamiseen ja vinkkejä siihen mihin suuntaan pitäisi edetä seuraavaksi. Näissä tehtävissä tekoäly voi tarjota sekä näkökulmia että oikeanlaisia kysymyksiä, jotka auttavat kehitystyötä etenemään. 

Onko tekoälyllä merkittäviä haittapuolia? 

Tekoäly tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia, mutta siihen liittyy myös selkeitä puutteellisuuksia, jotka ovat tärkeää tunnistaa, jotta teknologiaa osataan käyttää vastuullisesti. Yksi keskeisimmistä riskeistä liittyy virheelliseen tai harhaanjohtavaan tietoon. Jos tekoälyä käytetään ilman että sen vastaukset ovat kiinnittyneet alkuperäiseen lähdeaineistoon, se voi tuottaa vastauksia, jotka eivät perustu todellisiin faktoihin. 

Tämän vuoksi esimerkiksi RAG-pohjainen tekoäly, eli systeemi, joka käyttää ulkoista tietopankkia on huomattavasti turvallisempi, koska se pystyy tarkistamaan oman vastauksensa todenperäisyyden alkuperäisestä lähteestä. Näin tekoäly pystyy antamaan aina faktoihin pohjautuvaa tietoa ja linkittämään vastauksen tarkistettaviin alkuperäislähteisiin. 

Lisäksi on hyvä tiedostaa riski liiallisesta teknologiariippuvuudesta. Innovaatiotyössä korostuvat yhä luovuus, intuitio ja kyky tehdä omia johtopäätöksiä, tekoäly ei pysty korvaamaan näitä taitoja, vaikka se onkin hyvä työkalu monessa muussa kehittämisen vaiheessa. Tekoäly on vahva apuri tiedon järjestämisessä ja ideoiden sparraamisessa, mutta huono paikkaamaan niitä inhimillisiä näkemyksiä ja luovia hyppäyksiä, joista todelliset innovaatiot syntyvät. 

Voitko kertoa hieman luomastasi AMK-tekoälytyökalusta ja sen hyödyistä innovaattoreille? 

AIVO-tekoälytyökalun tavoitteena on helpottaa innovaattorien pääsyä suomalaisiin ammattikorkeakoulujen palveluihin, jotka ovat usein erittäin arvokkaita ja hyödyllisiä innovaatiokehityksessä, mutta vaikeasti löydettäviä korkeakoulusivujen laajuuden takia. 
 
Ammattikorkeakoulut tarjoavat valtavan määrän asiantuntijuutta, laboratorioita, testauspalveluja, projektimahdollisuuksia ja yhteistyökanavia, mutta monelle innovaattorille nämä jäävät kokonaan näkymättömiksi juurikin tiedon hajanaisuuden vuoksi. 

Työkalu ratkaisee tämän tuomalla palvelut helposti löydettäviksi tekoälyn avulla. Se hyödyntää semanttista hakua ja RAG-mallia löytääkseen käyttäjän kysymykseen täsmällisiä linkkejä ja kuvauksia suoraan ammattikorkeakoulujen sivuilta. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hakeminen onnistuu semanttisesti samanlaisilla sanoilla, jolloin hakutermin ei tarvitse täsmätä vaan oikeat tiedot löytyy merkityksen eikä pelkän sanamuodon perusteella.  RAG-malli varmistaa lisäksi, että vastaukset perustuvat todellisiin lähteisiin, jolloin käyttäjä saa sekä täsmällistä että luotettavaa tietoa yhdellä kysymyksellä. 

Innovaattori ei siis tarvitse ennakkotietoa siitä, mitä palveluja on olemassa tai millä termeillä niitä pitäisi etsiä, riittää, että hän kuvaa oman tarpeensa ja tekoäly muuttaa nämä tarpeet oikeiksi hakutermeiksi ja etsii hyödyllisen tiedon sekä linkit ilman vaivaa. 

Lopputuloksena AIVO-tekoälytyökalu madaltaa kynnystä hyödyntää suomalaisen korkeakoulukentän palveluja ja tuo tärkeät resurssit lähemmäksi varhaisvaiheen kehittäjiä juuri siihen hetkeen, jossa oikean asiantuntijan tai oikean testipolun löytyminen voi ratkaista koko innovaation etenemisen.