Juha Starck on keksijä, jolle ideointi on jatkuva tapa toimia arjessa. Hänen uransa keksijänä ja yrittäjänä kertoo oma-aloitteisuudesta ja halusta viedä ideat käytäntöön asti.
Starckin mielestä yrittäjyys on vahvassa roolissa keksintöjen kaupallistamisessa. Hänen oman kokemuksensa mukaan tuotteiden vieminen markkinoille on yleensä tarkoittanut yrityksen perustamista ja sen liiketoiminnan rakentamista alusta asti.
Yksi Starckin tunnetuimmista keksinnöistään on Happibuusteri, jonka hän kehitti ja toi itse markkinoille. Toinen merkittävä keksintö on Seat Guard -mikrotauottaja, joka on myös Suomen lisäksi saanut jalansijaa Ruotsista. Hänen innovaationsa ovat saaneet myös kansainvälistä tunnustusta erilaisissa kilpailuissa. Happibuusteri levisi Baltian maihin myös oma-aloitteisesti muiden toimijoiden kautta.
Keksintöjen kaupallistaminen ei ole Starckin mukaan kuitenkaan yksinkertainen prosessi. Starck kuvaa jälleenmyyjien usein seuraavan tuotteen menestystä ennen kuin he laajemmin sitoutuvat siihen. Tästä johtuen kaupallistumisen alkuprosessi on erityisen haastava, sillä keksijän itse pitää osoittaa tuotteensa toimivuus markkinoilla.
Starck on siirtänyt painopistettään yhä enemmän palveluinnovaatioihin. Hänen kehittämänsä Pikanouto.fi yhdistää muuttopalvelut sekä tavaroiden noudon uudella tavalla, ja Starck korostaa erityisesti palvelun helppokäyttöisyyttä ja hinnoittelun läpinäkyvyyttä.
Uusimpana palveluhankkeenaan Starck on kehittämässä globaalisti käytettävää työkalupalkkiin asennettavaa palvelua. Tähän liittyvä brändi, domain ja yhteistyökumppanit ovat jo valmiina ja sen seuraava vaihe onkin markkinointi ja mahdollisten sijoittajien mukaan saaminen.
Monipuolinen tekeminen on Starckin mukaan hyvin olennainen osa hyvää innovointia, ja hän elää myös sen mukaan. Hän on julkaissut kymmeniä e-kirjoja, tehnyt musiikkia ja työskennellyt myös kryptovaluuttojen kanssa. Hän kertoo eri alojen synnyttävän uusia näkökulmia ja avaavan uusia mahdollisuuksia. Starckin kokemuksen mukaan yrittäjyys ja keksijyys kulkevat yleensä käsi kädessä. Molemmat eivät ole vain pelkkä idea vaan myös sen käytännön toteutusta, jatkuvaa oppimista ja kuinka navigoida maailmanmarkkinoilla.
Pitkän linjan yrittäjä ja innovaatiokehittäjä, Juhani Talvela, on toiminut Keksintösäätiön puheenjohtajana vuodesta 2020 lähtien. Tähän tehtävään hän päätyi kun säätiön hallituksen jäsen Markku Merovuo kysyi, olisiko hänellä kiinnostusta kyseiseen tehtävään. Talvela on opiskellut radiotekniikkaa Teknillisessä Korkeakoulussa Otaniemessä (nykyinen Aalto-yliopisto) ja tehnyt diplomityön teollisuus- ja tuotantotaloudesta. Tekniikan lisensiaatin työn Talvela on tehnyt avaruustekniikasta, rakentaen otsoniradiometrin mittaamaan ilmakehän otsoniprofiilia. Opintojensa jälkeen Talvela ryhtyi ICT-alan yrittäjäksi ja sai myös hieman rahoitusta Keksintösäätiöltä.
Talvela myi perustamansa yritykset vuonna 2013, minkä jälkeen hän toimi Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa tietoverkkotekniikan tutkimusjohtajana, kestävien energiaratkaisujen alan tutkimusjohtajana, ja lopulta koko tekniikan alan tutkimusjohtajana. Tämän jälkeen Talvela aloitti tutkimuksen tekemisen aineettomista oikeuksista (IPR) Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (nykyinen LUT-yliopisto). Keksintösäätiön lisäksi Talvela on mukana myös muun muassa Runar Backström -säätiön hallituksessa sekä EU-tehtävissä, kuten Euroopan Innovaationeuvoston EIC Transition ja EIC Accelerator –rahoitushakemusten arvioinnissa sekä rahoituspäätösten tekemisessä. Vapaa-ajallaan Talvela harrastaa kuorotoimintaa Viipurin lauluveikoissa, mikä on Helsingissä toimiva perinteinen ja hienosointinen mieskuoro. Talvela on kotoisin pääkaupunkiseudulta, mutta viettää myös paljon aikaa Lappeenrannassa kesäisin.
Juhani Talvela kertoo olevansa kehitysluonteinen ihminen ja osaltaan siitäkin syystä Keksintösäätiön johtaminen sopii hänelle hyvin. Keksintö- ja innovaatiotoiminnan parissa työskentely on myös mielenkiintoista.
Miten suomalaista innovaatio- ja keksintötoimintaa pitäisi kehittää? Voit samalla myös kertoa keksinnöistä ja innovaatioista ylipäätään.
Kyllä se on niin, että keksintöjen kova ydin on siellä innovaatioissa. Se on keksintö mistä niitä innovaatiota tehdään. Joten se keksintö on ydin, josta innovaatio lähtee kehittymään ja josta sitä lähdetään kehittämään.
Innovaatioita on monenlaisia ja monentasoisia. Innovaatiot ovat siis markkinoille saatettuja uusia toimintamalleja, tuotteita, palveluja ja menetelmiä. Innovaatiota voi syntyä hyvin monenlaisista lähteistä käsin. Yksinkertainen innovaatio voi syntyä vaikka siten, että tehdään organisaation johtamisessa joku havainto, että hei meidän täytyy dokumentoida joku tietty asia uudella tavalla ja näin ollen se on paljon tehokkaampaa ja sitten kun se toteutetaan niin se on se innovaatio. Innovaatio on siis tämmöinen uusi toimintamalli, joka tuodaan markkinoille. Se ei välttämättä ole globaalisti uusi mutta se voi olla uusi sille yritykselle ja niille uusille ihmisille, jotka sitä ovat tekemässä. Kaikki nämä ovat innovaatioita, mutta sen sijaan sitten kun me puhutaan keksinnöistä, niin keksinnöille on ominaista, että ne on globaalisti jotain ihan uutta. Sellaista, jota kukaan ei ole keksinyt aikaisemmin tehdä ja sitten niissä täytyy olla semmoinen tietynlainen keksinnöllinen ominaisuus, semmoinen ‘innovative step’, joka tarkoittaa että se ei saa olla mitään itsestäänselvyyttä. Ei niin, että yhdistetään ikään kuin kaksi palikkaa toisiinsa ja sitten se on se keksintö. Niinkun asiantuntijat kuvaavat, niin siinä täytyy olla semmoinen ‘heureka-hetki’, semmonen ‘ahaaelämys’. Oivallus siitä, että tämän voikin tehdä tällä tavalla. Siinä on se ‘keksinnöllisyys’. Nämä ovat ikään kuin keksinnön tämmösiä peruselementtejä. Kun katsotaan niitä innovaatiota, jotka perustuu keksintöihin, niin ne on tyypillisesti niitä, jotka enemmän muuttaa maailmaa ja tekee maailmasta paremman elää ja olla. Nämä innovaatiot parantavat meidän varallisuuttaamme ja hyvinvointiamme ihan erilailla kun sellaiset inkrementaaliset innovaatioaihiot, joissa tehdään jotain pieniä parannuksia oman organisaation sisällä tai tuodaan joku vähän uudella tavalla muotoiltu tai toteutettu palvelu markkinoille. Tämä on se keksinnön ja innovaation ydin. Keksinnöt ovat tärkeitä innovaatioiden tuottamisessa koska niiden merkitys innovaatioon on huomattava. Ne tuottavat siihen innovaatioon sellaista uutuutta ja ainutlaatuisuutta, joka sitten voi olla hyvinkin arvokasta innovaation ja koko toiminnan kannalta.
Mitä mieltä olet suomalaisesta innovaatiopolitiikasta ja siitä miten se tukee yksittäistä keksijää. Miten suomalaista innovaatiopolitiikkaa tulisi kehittää, jotta se palvelisi paremmin yksittäistä keksijää?
Innovaatiojärjestelmässä ei ole järjestelmää joka tukisi yksittäistä keksijää. Suomeen pitäisi saada innovaatiorahasto, joka tukisi yksittäistä keksijää ja innovaatioaihioiden arviointia ja kehittämistä. Yksittäiset keksijät, startupit ja tutkijatiimit tarvitsisivat tukea.
Mitkä ovat olleet Keksintösäätiön suurimpia onnistumisia sinä aikana kun olet ollut Keksintösäätiön puheenjohtajana?
Eräänä onnistumisena voisi mainita ainakin Ideajalostamo konseptin luomisen ja siihen liittyvän kehitystyön käynnistämisen ja toteuttamisen. Ideajalostamo on sellainen suuri hanke, jonka toteuttamiselle on Suomessa myös selkeä tarve. Erinäisissä keskusteluissa keksijöiden kanssa tulee usein esiin kuinka vanhan malliselle keksintöasiamies toiminnalle olisi merkittävää tarvetta ja tilausta Suomessa. Ideajalostamo mahdollistaa tällaisen palvelun saamisen virtuaalisesti keksijöitä palvelevalle alustalle Ideajalostamoon. Tätä ideaa ja konseptia on tervehditty keksijäpiireissä suurella ilolla. Vaikkei tätä konseptia voi varsinaisesti vielä pitää saavutuksena koska työ on keskeneräinen. Konseptin kehittämisen osasaavutuksiakin voi kuitenkin pitää hyvinä asioina liittyen keksijöiden yksilölliseen tukemiseen. Valmistuessaan tämän Ideajalostamo-palvelun on tarkoitus olla merkittävä kehitysaskel kohti merkittävää yksityiskeksijöiden tukemisen tason parantamista. Merkittävinä asioina tai saavutuksina Keksintösäätiölle voidaan myös pitää Apu+Raha-palvelun käytännön elvyttämistä ja Apu+Raha-kilpailujen toteuttamista. Apu+Raha-palvelun, kuten myös muun toiminnan, käytännön toteuttamista rajoittaa kuitenkin rahoitukselliset puutteet. Keksintösäätiö toteuttaa näitä toimintoja omalla budjetilla eikä saa niihin mitään ulkopuolista rahoitusta.
Onko Ideajalostamo ihan sinun oma idea vai onko siihen saatu tai otettu jostain mallia? Miten siis on päädytty siihen, että lähdetään kehittämään tällaista Ideajalostamo alustaa?
Ideajalostamo-palvelu sai alkunsa siitä kun Keksintösäätiön hallitus tuli siihen tulokseen, että tarvittaisiin uusia keinoja auttaa alkuvaiheen keksijöitä kun säätiö ei saa enää valtion rahoitusta ja alkuvaiheen keksijät ja heidän innovaationsa jäävät helposti kokonaan ilman tukea. Tätä varhaisen vaiheen innovaatiotoiminnan tukemista varten syntyi idea Ideajalostamosta, josta sitten kehitystyön tuloksena jalostui nykyisenlainen konsepti. Säätiö kutsui 2018 koolle kokouksen, jossa oli myös mukana innovaatio-osaston johtaja Ilona Lundström TEM:stä (Työ- ja elinkeinoministeriö) sekä PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) pääjohtaja. Edustettuina kokouksessa olivat myös ELY-keskukset sekä Business Finland. Kokouksessa tultiin yhteistuumin siihen tulokseen, että valtion rahoituksen lakkauttaminen on vääjäämättä ajanut alas Keksintösäätiön toimintaa ja siten alkuvaiheen innovaattorien, Keksintösäätiön keskeinen asiakassegmentti, tuki on tästä syystä selvästi vähentynyt. Tällä kehityksellä koettiin olevan vaikutusta osaltaan koko suomalaiseen innovaatioympäristöön. Tämän kokouksen tuloksena Ilona Lundström antoi Keski-Suomen ELY-keskukselle satatuhatta euroa tukea yleiseen innovaatiotoiminnan kehittämiseen. Samaan aikaan Kaakkois-Suomen ELY-keskus käynnisti ‘Ideasta innovaatioksi’ -kehittämishankkeen, jonka tiimoilta sitten lähdettiin miettimään, mitä tulisi tehdä etenkin alkuvaiheen innovaattorien tukemiseksi ja keksintöjen kehittämisen tukemiseksi. Mikko Ojapelto, Business Millin silloinen toimitusjohtaja, kiteytti heti alkuun sen tarpeen ympäristöstä, jossa idea voitaisiin heti alkuvaiheessa dokumentoida järkevästi ja selkeästi. Näin idean tai keksinnön materiaali olisi löydettävissä helposti alustalta. Alusta ympäristön ympärille tarvittiin verkosto ja palvelut; tästä kokonaisuudesta muotoutui Ideajalostamo-palvelu. Markkinointiyhtiö Roister ehdotti tälle kokonaisuudelle nimeä Ideajalostamo ja siitä se sitten lähti vakiintumaan tämän konseptin nimeksi.
Miten Keksintösäätiötä ja sen toimintaa voisi edelleen kehittää ja ja mitä pidät tärkeimpinä kehityskohteina itsessään Keksintösäätiössä?
Hyvä kysymys. Keksintösäätiössä isoin pullon kaula on oikeastaan tämä rahoituksen puuttuminen. Me tehdään säätiössä omalla rahalla tätä kehittämistyötä. Säätiön oma varallisuus on miljoonan luokkaa. Tämän miljoonan tuotoilla, joka on muutamia kymmeniä tuhansia euroja vuodessa, säätiön pitäisi organisoida toimintaansa ja tehdä kehitystyötä. Keksintösäätiön toiminta vaatii siis paljon priorisointia ja huolellista suunnittelua. Säätiön rahoituspohjan varmistaminen on sellainen työ jota pitää miettiä ja pyrkiä kehittämään. Tämä on yksi keskeisistä kehityskohteista säätiössä.
Mitkä ovat Keksintösäätiön keskeisiä yhteiskumppaneita ja onko Keksintösäätiöllä jotain kansainvälistä toimintaa?
Keksintösäätiöllä on monenlaisia yhteiskumppaneita ja käytännössä kaikki suomalaiset toimijat, jotka edistävät jollain tavalla keksintötoimintaa ovat ainakin periaatteessa säätiön yhteistyökumppaneita. Keskeisiä käytännön yhteistyökumppaneita ovat kehittämisyhtiöt, elinkeinoyhtiöt, ammattikorkeakoulut ja yliopistot, rahoitusyhtiöt sekä keksijä- ja innovaatioyhdistykset. Yksittäisiä tahoja mainitakseni, esimerkiksi Keksijöiden keskusliitto Keke ry ja Quin Suomi ry ovat sellaisia tahoja joiden kanssa tehdään käytännön yhteistyötä. Myös Patentti- ja Rekisterihallituksen kanssa ollaan yhteydessä ja tehdään käytännön yhteistyötä. Myös jotkin ammattikorkeakoulut ovat sellaisia, joiden kanssa on läheisempää yhteistyötä. Tällaisia ovat esimerkiksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (XAMK) sekä Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK). Kansainvälisellä kentällä käytännön yhteistyötä on vähemmän mutta kontakteja löytyy myös ulkomaille.
Onko mielestäsi jossain Euroopan maissa keksijöiden asiat paremmin kuin Suomessa? Kuten esimerkiksi Hollannissa, joka mainitaan jonkinlaisena esimerkki maana esimerkiksi keksijöiden tekemässä kansalaisaloitteessa.
Mielestäni keksijöiden tilanne ei ole varsinaisesti parempi myöskään muualla Euroopassa. Ei tarvitse kuitenkaan mennä kuin Ruotsiin niin yksittäisten keksijöiden tukemiseen on huomattavastikin enemmän rahaa käytettävissä. Keksijöiden auttaminen ei kuitenkaan missään ole ihan helppoa toimintaa ja siihen kohdistettavat varat tulee kohdistaa oikein, jotta saataisiin aikaan vaikuttavuutta yksittäisen keksijän kannalta. Koska jokainen keksintö ja innovaatio on ainutlaatuinen niin keksijät tarvitsisivat myös yksilöllistä asiantuntevaa palvelua.
Onko esimerkiksi Ruotsissa vastaavaa toimijaa kuin Keksintösäätiö?
Ruotsissakaan ei ole vastaavaa toimijaa kuin Keksintösäätiö. Siellä on kuitenkin toiminut aktiivinen keksijäyhdistys, joka on toiminut ainakin osittain Keksintösäätiön tapaan.
Euroopasta löytyy kyllä lähes joka maasta Business Finlandin kaltainen toimija mutta löytyykö vastaavia toimijoita kuin Keksintösäätiö?
Ihan Keksintösäätiön kaltaisia toimijoita ei juurikaan löydy.
Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen innovaatiotoiminnan suurimmat haasteet?
Suomalaisen innovaatiotoiminnan haasteet liittyvät Suomeen tällaisenä verrattain pienenä markkinana. Heti kun jonkinlainen innovaatio tehdään, niin pitäisi alkaa miettimään miten saadaan laajennettua markkinaa globaalisti ja ainakin Eurooppaan, joka on Suomen lähimarkkina. Isot yritykset hallitsevat kansainvälistymisen paremmin kuin pienet yritykset ja se liittyy paljolti toki resursseihin. Keksijä- ja keksintöpohjaisen innovaatiotoiminnan haasteet ovat pitkälti rahoituspuolella.
Millaisilla poliittisilla päätöksillä suomalaista innovaatiotoimintaa voitaisiin kehittää?
Poliitikoilla ja politiikalla on tässä iso rooli, että mihin suuntaan suomalaista innovaatiotoimintaa viedään. Kyllä tämä innovaatiotoiminnan tukeminen ja kehittäminen lähtee sieltä eduskunnasta. Poliittisen päätökset paljolti määrittelevät innovaatiotoiminnan suuntaa ja rahoitusta. Suomessa tehtiin päätös tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuen kasvattamisesta neljään prosenttiin BKT:sta mikä on sinällään merkittävä päätös mutta puutteena siinä on, että tuki kohdistuu pääosin tutkimus- ja kehittämistoimintaan mutta innovaatiotoiminnan tukeminen jää vähemmälle. Poliitikkojen olisi hyvä huomata, että myös innovaatio- ja keksintötoimintaan panostamisella on pidemmällä aikavälillä vaikutusta kansantalouteen ja näin ollen siihen pitäisi myös kohdistaa enemmän tukea.
Mitä tai millaisia neuvoja antaisitte aloitteleville keksijöille ja innovaattoreille?
Ensinnäkin aloittelevan keksijän olisi hyvä olla nopeasti liikkeellä keksintönsä kanssa, eikä jäädä hautomaan ideaa liian pitkäksi aikaa. Jo varhaisessa vaiheessa innovaattorin tulisi tehdä tarvekartoitusta ja kontaktoida potentiaalisia asiakkaita. Semmoista markkinalähtöisyyttä ja toisaalta myös markkinan tunnistamisen ja markkinoinnin osaamista tarvittaisiin enemmän.
Onko Keksintösäätiöllä jonkinlaista lobbaustoimintaa tai pyrkimystä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?
Kyllähän säätiöllä on yhteyksiä ja verkostoja erisuuntiin. Aiemmin tehtiin enemmänkin sellaista toimintaa, että käytiin tapaamassa kansanedustajia ja erilaisia sidosryhmiä joiden kanssa sitten keskusteltiin miten innovaatiotoimintaa ja keksijöiden tukemista voisi parantaa. Koska valtionhallinnosta ei ole juurikaan tukea irtoamassa säätiölle niin ollaan sitten keskitytty lobbaamisen sijaan enemmän itse käytännön tekemiseen. Tälläkin hetkellä kuitenkin sidosryhmäassistenttimme Viivi on kontaktoimassa kansanedustajia, jotta saataisiin aikaan tämmöinen säätiön järjestämä Innovaatio- ja keksintötoiminnan seminaari.
Liittyykö keksintötoimintaan mielestäsi jotain yleisiä harhaluuloja Suomessa?
Juu onhan meillä kaikennäköisiä käsityksiä keksijöistä ja keksintötoiminnasta niin Suomessa kuin varmaan myöskin maailmalla. Kyllähän me tiedetään semmoinen keksijän prototyyppi, propellipää herrasmies, tekemässä keksintöjä. Pitäähän se myös paikkaansa, että meiltä löytyy tämmöisiä esimerkiksi tutkimustoiminnassa työuransa tehneitä herrasmiehiä, jotka sitten jatkavat keksintötoimintaansa yksityisinä keksijöinä. Toisin kuin jossain esimerkiksi isommassa firmassa, jossa erillinen t&k-osasto saattaa tukea keksintöjä niin tällaiselta omatoimikeksijältä saattaa usein puuttua verkostot. Tällaiset verkostot ovat kuitenkin keskeisiä ei vaan keksijän motivaation mutta myös keksintöjen eteenpäin viemisen kannalta. Tällaisia verkostoja voi löytyä muun muassa keksijöiden osuuskunnista, kuten TreKeksi ja A. Vipunen osuuskunta, ja toki myös Keksintösäätiö pyrkii auttamaan tällaisia yksittäisiä keksijöitä.
Mitkä ovat Ideajalostamo-palvelun suurimmat hyödyt innovaattorille?
Ideajalostamon merkittävimmät hyödyt innovaattorille ovat juurikin siinä, että ideajalostamo-palvelun kautta innovaattori joutuu ensinnäkin dokumentoimaan ideansa ja keskittymään innovaatioonsa liittyviin olennaisiin asioihin ja pohtimaan niitä. Ideajalostamo ikään kuin pakottaa keksijän kiinnittämään innovaationsa nurkkia sekä miettimään ja määrittelemään tarkemmin innovaatiota ja sen toimivuutta.
Laura Hahkala toimii Keksintösäätiön ensimmäisenä palvelumuotoilijana ja toisena naispuolisena projektipäällikkönä, tällä hetkellä Ideajalostamo Kymenlaakso –hankkeessa. Hahkala on tehnyt säätiöllä myös asiakaskokemuksen kehittämistä ja käyttöliittymäsuunnittelua. Alla olevassa haastattelussa Hahkala kertoo työstään Keksintösäätiöllä, näkemyksiään naisten asemasta innovaatioalalla ja opinnäytetyöstään, jossa pyritään selvittämään, kuinka säätiöorganisaatiota voisi kehittää palvelumuotoilun keinoin.
Toimit Keksintösäätiöllä palvelumuotoilun erityisasiantuntijana. Millaisia tehtäviä kyseinen työ pitää sisällään?
Palvelumuotoilu nimensä mukaisesti keskittyy palveluiden muotoiluun ja sitä kutsutaan myös käyttäjälähtöiseksi kehittämiseksi. Käyttäjälähtöinen kehittäminen on terminä helpommin lähestyttävä, koska se ei ole ajattelu- ja toimintatapana sidottu mihinkään tiettyyn alaan. Eli muotoillaan palveluita ensisijaisesti käyttäjien tarpeista käsin.
Säätiöllä olen hyvin päässyt vaikuttamaan oman työni sisältöön, joten olen pyrkinyt osallistumaan kaikkeen, mikä auttaa ymmärtämään käyttäjien kokemuksia palvelussa sekä muita tekijöitä, joilla on vaikutusta palveluun. Sekä tietysti, miten palveluita kehitetään käyttäjien kokemukset ja omat resurssit huomioiden.
“Palvelumuotoiluun sisältyy vahvasti asioiden näkyväksi tekemisen periaate”
Käyttäjälähtöinen kehittäminen perustuu käyttäjätutkimukseen. Käyttäjätutkimuksen avulla kerättävä käyttäjäymmärrys ja empatia ovat palvelumuotoilijan tärkeimmät työkalut. Kehittäminen perustuu siis tutkittuun tietoon, ei oletuksiin. Keskeistä palveluiden muotoilemisessa on ymmärtää asiakkaan tarpeet ja olosuhteet, hänen työnsä tavoite ja tunnistaa mahdollisia esteitä tavoitteeseen pääsemiseksi. Hyvä palvelu tuottaa jonkin muutoksen, joka auttaa palvelun käyttäjää pääsemään tavoitteeseensa.
Palvelun pitäisi tuottaa asiakkaalle hyvä kokemus, koska palvelun hyöty ja arvo rakentuvat nimenomaan käyttäjän kokemuksesta. Palvelu ei ole mikään fyysinen tuote, joten palvelun käyttökokemukseen liittyy aina vuorovaikutus palvelun tarjoajan kanssa. Vuorovaikutusta tapahtuu fyysisten palveluiden lisäksi myös verkkoalustoilla. Eli palvelu rakentuu näistä kosketuspisteistä, jotka seuraavat toisiaan. Niitä pisteitä voidaan suunnitella, kehittää ja niiden avulla voidaan rakentaa asiakkaalle kokonaisvaltainen palvelupolku tai -polkuja. Polkujen avulla muotoillaan kokemuksia.
Lisäksi palvelumuotoiluun sisältyy vahvasti asioiden näkyväksi tekemisen periaate. Asioita tehdään näkyväksi, mm. tutkimalla ja viestimällä niistä erilaisilla tavoilla. Asioiden sanoittaminen ja viestiminen ymmärrettävällä, mutta oivalluttavalla tavalla, on keino ymmärryksen sekä empatian lisäämiselle eli muutoksen aikaansaamiselle.
Palvelumuotoilijan työ on kokonaisvaltaista, joten aktiivinen mukanaolo projekteissa on kartuttanut kokonaiskuvaa niin innovaatioalasta, keksijöistä kuin säätiönkin roolista tässä ekosysteemissä.
Toimit myös Ideajalostamo Kymenlaakso -hankkeen projektipäällikkönä. Mitkä ovat Ideajalostamon merkittävimmät hyödyt innovaattoreille ja keksijöille?
Ideajalostamo-palvelulla tavoitellaan muutosta ensisijaisesti varhaisen vaiheen ideoiden liikkeelle saamisessa. Sen avulla pyritään lisäämään innovaattoreiden ja keksijöiden omia valmiuksia ideoiden kehittämisessä, jotta ideat voisivat kasvaa innovaatioiksi ja vaikka toimeentulon lähteeksi.
Ideajalostamosta saa konkreettista apua idean kehittämiseen; työkaluja ja tietosisältöjä, verkostoja. Ideajalostamo auttaa hahmottamaan innovaatiokehittämisen kokonaisuuden, mutta se myös tuo työvälineet ja osaamisen kaikkien saataville. Ideajalostamo lisää yhdenvertaisuutta ja palveluiden saavutettavuutta, toivottavasti sitä kautta myös auttaa monimuotoistamaan innovaatioalaa.
“Luova ajattelu on tuotu vahvasti osaksi innovaatiokehittämisen prosesseja”
Ollaan havaittu, että usein alkuvaiheessa etenemisen kynnys on korkeimmillaan, kun tekijä on vielä kokematon. Mutta vaikka tuen tarve alussa on suurin, ei tukea tai muita resursseja ole juurikaan saatavilla tähän varhaiseen vaiheeseen. Palveluita on yleensä tarjolla vasta, kun on jo valmis innovaatio tai liiketoimintasuunnitelma. Ideajalostamo-alusta perustuu käyttäjäpolkuihin, joiden tarkoituksena on auttaa innovaattoria hahmottamaan, mitä idean kehittämisessä tulisi huomioida ja millaisilla tavoilla voi edetä kohti omaa tavoitetta. Eli on pyritty tuomaan tukea sinne, missä sitä ei vielä palvelukentän puitteissa ole.
Palveluiden ja rahoituksen saamiseksi on yleensä ylitettävä jokin kynnys, joten on tärkeää vahvistaa innovaattorin omia valmiuksia idean edistämisessä, siitä viestimisessä ja sen kehittämistarpeiden arvioinnissa – eli lisätään todennäköisyyksiä seuraavan kynnyksen ylittämiselle. Tällä tavoin Ideajalostamo täydentää palvelukentän puutteita eli tekee innovaattorin polusta hieman eheämmän selkeyttämällä suuntaa ja asettamalla askelmerkkejä. Ideoiden potentiaalin tunnistaminen paranee.
Tämän jälkeen Ideajalostamo auttaa ideoiden edistämisessä etsimällä ja tarjoamalla jatkopolkuja palvelukentältä. Eli sen lisäksi, että innovaattori oppii itse ymmärtämään ja kehittämään omaa ideaansa, niin hän voi Ideajalostamo-palvelun avulla löytää jatkokehittämiseen sopivia kumppaneita, neuvontapalveluita tai vaikka rahoituslähteitä.
Ideajalostamon on ajateltu lisäävän suomalaisten ideoiden ja innovaatioiden määrää sekä laatua, tuomalla innovaatiokehittämisen prosessit ja työkalut kaikkien saataville yhdenvertaisesti. Ideajalostamossa ideasta voi tehdä konkretiaa. Ideajalostamo Kymenlaakso -hanke on toteutettu yhdessä Xamkin luovien alojen tutkimusyksikön kanssa, joten luova ajattelu on tuotu vahvasti osaksi innovaatiokehittämisen prosesseja. Taustalla on havainto siitä, että ilman luovuutta ei synny mitään uutta.
Mikä on ollut palkitsevinta työssäsi Keksintösäätiöllä?
Työn, kuten palveluidenkin, arvo syntyy työntekijän henkilökohtaisesta kokemuksesta. Minulle merkitys syntyy siitä, että yleishyödyllisessä organisaatiossa tehdään yleisesti hyödyllisiä asioita. On ollut palkitsevaa olla osana tiimiä, jossa ollaan yhteisellä asialla. Hyvinvoiva työyhteisö ja muiden arvostaminen on tärkeää, joten pyrin aina siihen, että tiimissäni on mahdollista onnistua.
Työhyvinvoinnin ohella yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kiinnostava ja aina ajankohtainen teema. Työssäni pääsen lisäämään yhdenvertaisuutta sekä samalla disruptoimaan jumiutuneita stereotypioita, jotta entistä useammalla ihmisellä olisi pääsy palveluiden ja mahdollisuuksien äärelle. Tämä on tärkeää, jotta voimme kehittyä yhteiskuntana. Näen, että muutos voi lähteä liikkeelle ruohonjuuritasolta, meistä ihmisistä. Onhan se tosi palkitsevaa olla osana muutoksen liikkeelle laittamista. Olen päässyt rakentamaan paikkoja, joista on helpompi lähteä liikkeelle ja polkuja, joita pitkin on helpompi mennä eteenpäin.
Lisäksi voitte varmaan arvata, että kun intohimoisesta kehittäjästä on kyse, niin on vaikea sopia mihinkään valmiiseen ”muottiin”. Minulle on tärkeää, että pääsen vaikuttamaan oman työni sisältöön, koska tällöin pääsen parhaiten hyödyntämään vahvuuksiani ja toimimaan arvojeni mukaisesti. Haluan muotoilla oman tulevaisuuteni, olen utelias, haluan kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Säätiö onkin ollut itselleni kasvuympäristö, jossa olen päässyt haastamaan itseäni jatkuvasti.
“Tärkeintä on tunnistaa ideassa sekä ihmisessä lymyävä potentiaali ja löytää erilaisia keinoja sen tukemiseksi”
Konkreettisista palkitsevista hetkistä (no pun intended) tulee mieleen esimerkiksi Ideajalostamo-hankkeen päätöstapahtuma Kotkassa joulukuussa 2025. Tuossa tapahtumassa pääsin tapaamaan ihmisiä, jotka olivat osallistuneet innovaatiokilpailuun, joka järjestettiin Keksintösäätiön Satakunnan kasvualusta -hankkeessa toteutetulla digitaalisella alustalla. Ensimmäiset palkinnot jaettiin Kasvava idea -sarjassa kahdelle teini-ikäiselle tytölle ja näiden jälkeen ala-asteikäiselle pojalle. Minusta tämä oli todella koskettavaa. Kaikki ne työtunnit, jotka olen istunut yksin tietokoneen ääressä, konkretisoituivat kauniilla tavalla näiden nuorten ja lasten ideoiden näkyväksi tekemiseen.
Lisäksi pääsin samassa tapahtumassa juttelemaan Perttu Pölösen kanssa, joka kuin ikään on nuorena palkittu Keksintösäätiön kilpailussa sävelkello-keksinnöllään. Nykyään hän toimii kansainvälisesti tunnettuna puhujana, futuristina ja tietokirjailijana, jonka kirjoja löytyy usealle eri kielelle käännettynä. Tämä on hyvä esimerkki ja kuvastaa mielestäni täydellisesti sitä, että keksintöjä voi hyödyntää monin eri tavoin oman toimeentulon lähteenä ja muutoksen välineenä. Tärkeintä on tunnistaa ideassa, mutta myös ihmisessä itsessään, lymyävä potentiaali ja löytää erilaisia keinoja sen tukemiseksi. Varhaisen vaiheen ideasta ei voi vielä tietää, mihin suuntaan se lopulta etenee – tärkeintä on, että jokainen idea, mutta myös niiden keksijä, saa mahdollisuuden kasvaa. Ja tarvitsemaansa tukea siihen. On aina palkitsevaa nähdä, kun tällaista tapahtuu.
Yhteenvetona sanoisin, että on palkitsevaa, kun näkee oman työn vaikutukset inhimillisellä tasolla, uusina mahdollisuuksina ihmisten elämässä, ei vain järjestelminä tai rakenteina.
Miten naisten asemaa ja näkyvyyttä voitaisiin parantaa innovaatioalalla?
Hyvä kysymys ja itse pohdin tätä myös.
Näkyvyyttä tietysti parannetaan sillä, että tehdään näkyväksi. Sitä voisi tehdä aina tilaisuuden tarjoutuessa, oli kyse sitten kuvitus- tai sanavalinnoista tai siitä, että kenen tarpeita innovaatioalan kehittämisessä tutkitaan. Oikeastaan yksi keskeinen oivallus itselläni liittyy sukupuolisensitiivisyyteen. Onko se ratkaisu vai onko se oikeastaan osa ongelmaa? Jos sukupuoli häivytetään, niin silloin sukupuoleen liittyvät esteet innovaatioalalla ei oikein koskaan edes voi tulla näkyviksi. Ja ongelmia, joita ei nähdä, ei myöskään osata ratkoa.
Onneksi osallisuutta tehdään näkyväksi erilaisilla tutkimuksilla ja hankkeissa on aina myös naisten ja muiden aliedustettujen ryhmien aseman parantamiseen liittyviä tavoitteita. Innovaatioalan sukupuolittuneisuus on tunnistettu haaste ja sen on todettu muun muassa hidastavan talouskasvua.
Ylipäätään maailma on hengenvaarallinen naiselle jo pelkästään siitä syystä, että naiset on sukupuolena keskimäärin kaikessa suunnittelussa ja tuotekehityksessä ”häviäjiä”; Ratkaisuja ei suunnitella naisten lähtökohdista, joten ne eivät ratkaise naisten kokemia ongelmia. Itse muotoilijana ajaudun tämän pohdinnan äärelle jatkuvasti. Haluan toimia vastuullisesti ja tiedostavasti.
Se, mitä ainakin voisi tehdä, olisi ottaa naisia enemmän mukaan ja kuunnella heitä, koittaa ymmärtää naisten kokemuksia. Ratkaisut tässäkin tapauksessa löytyvät sitten, kun itse ongelma ja sen juurisyyt ymmärretään riittävän hyvin, jotta ei tarvitse tehdä oletuksia naisista, heidän kyvyistään, tarpeistaan tai esteistä.
Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että innovaatioala tarvitsee naisia. Innovaatioita ei synny yksinomaan teknisillä aloilla, vaan innovaatioita pitäisi osata tunnistaa ja edistää paljon laajemmin, kaikilla toimialoilla ja kaikenlaisiin käyttäjien tarpeisiin. On valtava menetetty potentiaali kaikkien alan toimijoiden näkökulmasta, jos naiset eivät osallistu. Yhteiskunnan tasolla hyödyttäisiin suuresti siitä, että naisten asemaa ja mahdollisuuksia osallistua innovaatiotoimintaan parannettaisiin.
“Innovaatioalalla olisi potentiaalia ratkoa aikamme isoja kysymyksiä”
Stereotyyppisestä sukupuolinäkökulmasta käsin voisi sanoa naisten erikoistuneen hoivaan, huolenpitoon ja elämän säilyttämiseen, joten naisille löytyy kyllä paikkoja innovaatioalaltakin. Meidän aikakautemme suurimmissa kriiseissä korostuvat juuri tämän tyyppiset kysymykset. Mutta sanon vielä senkin, että kaikki stereotypiat ansaitsevat tulla haastetuksi ja tarvittaessa rikotuksi.
Hoivaan ja hyvinvointiin liittyvät innovaatiot eivät ole välttämättä kovin helposti kaupallistettavia. Valitettavasti me elämme maailmassa, jossa raha edelleen hyvin usein ratkaisee, jolloin tällaiset – turvallisuuden ja elinehtojen säilymisen kannalta erittäin tärkeät ja hyödyllisetkin – ratkaisut voivat jäädä hyödyntämättä. On melko kestämätön lähtökohta ideoiden ja innovaattoreiden aseman edistämiselle, mikäli mikäli niitä arvioidaan vain sen perusteella, että kuka tästä rahallisesti hyötyy.
Yhdenvertaisuudessa, siinä, mitä ja kenen ideoita edistetään tai millä perusteella ovat aivan keskeisiä haasteita, joita mielestäni pitäisi ratkoa. Tässä kohtaa innovaatioalalla on paradoksaalisesti haasteita pysyä ajan tasalla – saatikaan olla aikaansa edellä. Meidän tulisi aktiivisesti etsiä ratkaisuja siihen, kuinka kytkeydytään irti jatkuvasta kuluttamisesta ja talouskasvun tavoittelusta. Sen sijaan tuntuu, että kilpaillaan, kuka teknokraatti saa elinaikanaan rohmuttua suurimman osan uusiutumattomista luonnonvaroista tai suurimman varallisuuden. Innovaatioalalla olisi potentiaalia ratkoa aikamme isoja yhteiskunnallisia, globaaleja ja vaikka sukupuolten epätasa-arvoon liittyviä kysymyksiä. Tai vaikka vaurauden ja hyvinvoinnin yhdenvertaisempaa jakautumista, sen keskittymisen sijasta.
“Monimuotoisuus on innovaatioalan etu”
Palataan perusasioiden äärelle. Keksiminen perustuu lähtökohtaisesti ihmisen sisäsyntyiseen tarpeeseen ratkaista ongelmia.
Monimuotoisuus, sukupuolten lisäksi myös muilla tavoin, on innovaatioalan etu, koska innovaatiot syntyvät nimenomaan niissä risteyskohdissa, joissa tapahtuu eri tieteenalojen sekä näkökulmien törmäämistä ja linkittymistä uudenlaisella tavalla. Monopolikulttuuri ja liiallinen homogeenisuus on haitta, koska se ei kannusta kehitykseen kilpailun kautta.
Vanhat ratkaisut ovat tuottaneet meille uusia ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan jälleen uudenlaisia näkökulmia ja toimintalogiikoita. Luultavasti myös uusia tekijöitä. Tällä tavoin innovaatioala on jatkuvassa muutoksessa ja myös innovaatioalan palveluiden, ja palveluiden yhdenvertaisen saavutettavuuden, pitäisi kehittyä siinä mukana.
Voitko kertoa opinnäytetyöstäsi, joka sisältää muun muassa pohdintaa tavoista kehittää Keksintösäätiön prosesseja?
Kerron mielelläni!
Kyseessä on siis Muotoilija YAMK-opinnäytetyö, jota olen tehnyt Keksintösäätiöllä noin vuoden verran. Kyseessä on toimintatutkimus, jonka puitteissa olen tutkinut, kuinka polkuajattelu (journey operations) voi toimia organisaation päätöksenteon välineenä.
Lähtökohta tutkimukselle on siis ollut selvittää, kuinka säätiöorganisaatiota voisi kehittää palvelumuotoilun keinoin. Säätiöllä on omat erityispiirteensä ja haasteensa, esimerkiksi hanketyöskentely, joka tarkoittaa, että työtä tehdään eri tahoilla siiloissa, ulkoisten sidosryhmien kanssa, määräaikaisina toteutuksina, joille on jo ennalta määritetyt tulostavoitteet. No käytännön tasolla tämä asettaa säätiölle useita sellaisia rajoitteita, joita on pakko huomioida, kun toimintaa halutaan kehittää tai vakiinnuttaa. Vakituisia rakenteita, kuten rahoitusta tai henkilöstöä ei siis ole, joten ollaan aikamoisen haasteen edessä, kun tavoitteena on kuitenkin muotoilla kestävää toimintaa sekä palveluita, joka auttaisi hankkeissa tuotettuja oivalluksia ja palveluita jalkautumaan ja vakiintumaan osaksi säätiön arkea.
Palvelumuotoilussa keskiössä on aina ihminen, palvelun käyttäjä. Palveluilla on useita käyttäjäryhmiä, joista tämän tutkimuksen keskeisimmäksi kohderyhmäksi valikoitui säätiön henkilöstö. Aloitin tutkimalla Keksintösäätiön asiakkaita ja sidosryhmiä, mutta tajusin melko varhaisessa vaiheessa, että mitään näistä hankkeista ei toteuteta, eikä mitään säätiön palveluita kehitetä tai ylläpidetä ilman henkilöstöä. Eli oli tärkeää kehittää käyttäjälähtöisiä toimintatapoja organisaation sisälle. Tällä tavoin voidaan vaikuttaa siihen, että henkilöstön osaaminen tulee parhaiten käyttöön rajallisessa ajassa. Kehitetään siis itseohjautuvaa ja oppivaa organisaatiota, joka on kykenevä kehittämään innovaatioalaa ylipäätään ja toteuttamaan säätiön palveluita eli ydintoimintoja.
Palvelumuotoilussa pyritään aina tunnistamaan juurisyyt ja tuomaan ratkaisuja niihin. Eli ei ratkota ongelmien seurauksia, jotka johtuvat vaikkapa puutteellisista rakenteista, vaan korjataan rakennetta.
Yksi keskeinen johtopäätös tutkimuksellani on, että tällaisessa organisaatiomallissa, henkilöstön autonomian ja erityisesti päätöksenteon tukemisella helpotetaan aika monia edellä mainituista haasteista.
“Toimintaympäristö muuttuu kiihtyvällä tahdilla – ihminen on ainoa vakio, joka pysyy”
Muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun menetelmien avulla pystytään paremmin tunnistamaan keskeiset asiat, eli:
1. millainen toiminta on mahdollista resurssien puitteissa (ihmiset, teknologia),
2. millainen toiminta on liiketaloudellisesti kannattavaa
3. millainen toiminta/ palvelu on asiakkaille haluttavaa ja
4. millainen toiminta kestää aikaa eli onko palvelu/ organisaatio riittävän joustava (resilientti ja ennakointikykyinen) pystyäkseen muuttumaan tarvittaessa?
Näissä puitteissa on pystyttävä muotoilemaan oma toiminta. Näitä rajoja ei voi ylittää, mutta kaikki, mikä on toteutettavissa näiden raamien sisällä, tarjoaa säätiön toiminnalle mahdollisuuksia. Puhutaan muotoilun mahdollisuuksista. Mahdollisuuksia kannattaa tutkia suurella uteliaisuudella, avoimuudella ja luovuudella.
Nykypäivänä joustavuus on valttia, koska teknologiat, taloudelliset resurssit ja toimintaympäristö muuttuvat kiihtyvällä tahdilla – eli muutosten keskiössä ihminen on se ainoa vakio, joka pysyy. Inhimilliset perustarpeet on lopulta hyvin universaaleja ja samaistuttavia. Meillä kaikilla on fyysisiä ja psykologisia tarpeita, ympäristöön, yhteisöön sekä itseilmaisuun liittyviä tarpeita. Eli palveluissa kannattaa aina keskittyä siihen, että tunnistetaan keskeiset tarpeet, ihmisen kulloinkin kokema ongelma tai huoli ja pyritään vastaamaan nimenomaisesti näihin – tarkemmat tekniset ratkaisut voi aikojen saatossa vaihdella paljonkin, joten siksi niihin ei kannata liikaa lukkiutua.
No miten polkuajattelu tähän liittyy? Palvelumuotoilussa polkuajattelu liittyy kaikkeen, sillä kaikkea voidaan kuvata polkuna. Palvelua, käyttöliittymää tai vaikka tässä tapauksessa työsuhdetta. Tunnistetaan, mistä askeleista polku rakentuu: mitä tapahtuu ennen, polun varrella ja sen jälkeen. Polkuja muotoillaan madaltamalla palveluun osallistumisen esteitä ja tukemalla etenemistä erilaisilla, käyttäjälähtöisillä tavoilla. Journey operations keskittyy yhden polun sijasta useisiin eri polkuihin ja tarkastelee, kuinka useat polut muodostavat keskenäisiä jatkumoita tai risteämäkohtia.
“Parasta olisi, jos polkujen puitteissa pystyttäisiin tuottamaan oivalluksia, kestävyyttä ja kasvua”
Itse olen tutkimukseni aikana alkanut hahmottamaan omaa työntekijäkokemustani siten, että olen juuri nyt polulla, joka kulkee jonkin aikaa rinnakkain meidän asiakkaiden, sidosryhmien ja työyhteisön kanssa, mutta myös Keksintösäätiön kanssa. Pyrin havainnoimaan, kuinka tämän lyhyen mutta merkityksellisen, yhteisen matkan aikana erilaiset kosketuspisteet tuottaisivat kaikille osapuolille mahdollisimman hyvän ”lisäarvon”. Eli mikä on se hyöty, tunne tai kokemus, mistä jää jälki, kun polut jälleen haarautuvat omiin suuntiinsa. Parasta tietysti olisi, jos näiden polkujen puitteissa pystyttäisiin tuottamaan jokaiselle oivalluksia, kestävyyttä ja kasvua, joka hyödyttää vielä pidemmällä aikavälillä.
Koen suurta ylpeyttä siitä, että polkuni on ristennyt Keksintösäätiön kanssa, jonka polku ulottuu pitkälle historiaan, ja jonka osaksi olen saanut itsekin tulla. Hetkeksi.
*
Hahkalan opinnäytetyön on tarkoitus valmistua tänä vuonna, jonka jälkeen sitä pääsee lukemaan Theseuksesta. Hahkala toivoo, että opinnäytetyöstä voisi olla apua myös muille organisaatioille, jotka kamppailevat samojen haasteiden parissa ja jotka haluavat olla muotoilemassa tulevaisuutta, joka on innovatiivinen, yhdenvertainen ja käyttäjäystävällinen.
Lisää Ideajalostamo Kymenlaakso -hankkeesta voi lukea täältä.
LOOSTER on Lauri ja Timo Hietaniemen kehittämä kuorman lastaamista helpottava innovaatio. Se palkittiin Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailussa 3000 eurolla. Alla olevassa haastattelussa Lauri Hietaniemi kuvailee innovaation keskeisiä hyötyjä ja valottaa kaksikon tulevaisuudensuunnitelmia.
Voitteko kuvailla lyhyesti innovaatiotanne?
LOOSTER on erityisesti pakettiautoihin kehitetty lastausjärjestelmä joka mahdollistaa kuormatilan lattian siirtämisen maantasoon. Sen tärkein ominaisuus on välyksetön voimansiirto molempiin suuntiin. Kuormatilan lattiana toimivan lavan laskeminen ei vaadi painovoimaa, vaan se voidaan laskea alas myös hankalassa maastossa hyödyntäen sähköistä voimansiirtoa.
Mitkä ovat innovaationne päähyödyt tai mihin haasteisiin se pyrkii vastaamaan?
Laite toimii sähkömoottorilla eikä se tarvitse hydrauliikkaa toimiakseen. Tämä yksinkertaistaa rakennetta. Kaikki hankalat kuormat kuten muuttokuormat, sekä erilaiset ajoneuvot ruohonleikkureista moottorikelkkoihin voidaan lastata ja sitoa lavaan kiinni maantasossa. Laite lisää ergonomiaa ja lastausturvallisuutta merkittävästi, ja laajentaa pakettiauton käytettävyyttä. Rakenteessa on pyritty minimoimaan sen korkeus integroimalla toiminnalliset rakenteet lavan alle, jolloin kuormatilan normaali käytettävyys säilyy tilanteen niin vaatiessa. LOOSTER on suunniteltu nostamaan 750 kg kuorma, ja kuvissa näkyvällä ensimmäisellä prototyypillä tämä massa on nostettu ja laskettu menestyksekkäästi.
Mikä teitä innosti ryhtymään innovaattoriksi?
Laitteen kehitys lähti liikkeelle omasta tarpeesta. Toisen keksijöistä, Timo Hietaniemen, pakettiauton moninaisessa yritys- ja yksityiskäytössä on havaittu tarve järjestelmälle, joka helpottaa raskaiden kuormien lastaamista. Innovointi on toiminut töiden ohella vapaa-ajan harrastuksena molemmille keksijöille, ja allekirjoittanut on koneinsinöörinä päässyt projektissa kehittämään ja laajentamaan myös ammatillista osaamista. Tuotteen rakentaminen tarjoaa onnistumisen ja innovoinnin iloa, sekä mahdollisuuden yrittämiseen tulevaisuudessa.
Oliko Apu+Raha-kilpailu järjestetty mielestänne onnistuneella tavalla?
Apu+Raha kilpailu oli järjestetty hyvin, ja se oli loistava työkalu sekä alusta jäsennellä omia ajatuksia projektista ja sen eteenpäin viemisestä. Kilpailu loi myös lisää uskoa omaan tuotteeseen ja sen markkinapotentiaaliin.
Mitkä ovat seuraavat askeleet innovaationne kehittämisessä/kaupallistamisessa?
Vuonna 2026 jatketaan tuotteen kehityksen parissa sekä testataan ja tuotteistetaan laite prototyypin avulla. Tavoitteena on tuoda esisarja rajoitetusti saataville vielä kuluvan vuoden kuluessa kenttäkokeisiin. Tuotteen markkinoille tuomisessa ja yrityksen perustamisessa riittää kyllä touhuamista jokaiselle päivän vapaalle tunnille!
Osuuskunta A. Vipunen tukee keksijöitä ja innovatiivisia pk-yrityksiä innovaation kaupallistamisessa
Suomessa syntyy jatkuvasti uusia ideoita ja keksintöjä, mutta matka ideasta markkinoille on harvoin suoraviivainen. Oulussa toimiva Osuuskunta A. Vipunen auttaa keksijöitä ja yrityksiä tällä polulla. Vipusen keksijäyhteisö ja kehittämishankkeet tarjoavat sparrausta, valmennusta ja vertaistukea. Toiminnan tavoitteena on madaltaa kynnystä lähteä viemään innovaatioita eteenpäin. Osuuskunnan asiantuntijapalvelut tuottavat yrityksille mm. kansainväliseen suojaukseen, kaupallistamiseen ja rahoituksen hakuun liittyviä palveluita alan ammattilaisten voimin.
Keksijäyhteisö syntyi tarpeesta
Osuuskunta A. Vipunen syntyi 10 vuotta sitten perustajajäsenten halusta rakentaa keksijöille yhteisö ja tukirakenne, joka auttaisi ideoiden kehittämisessä ja kaupallistamisessa. Suomessa yksittäinen keksijä jää usein melko yksin, kun idea pitäisi viedä eteenpäin. Osuuskunta perustettiin vastaamaan juuri tähän tarpeeseen: tuomaan keksijöitä yhteen, tarjoamaan asiantuntija-apua ja luomaan matalan kynnyksen polku keksinnön kehittämisen alkuvaiheessa.
Nykyisin osuuskunnassa on noin 330 jäsentä. Jäsenet ovat yksittäisiä keksijöitä ja innovaatioista kiinnostuneita henkilöitä, jotka saavat yhteisöstä vertaistukea ja mahdollisuuksia yhteistyöhön. Jäseneksi voi liittyä pienellä osuusmaksulla, mikä on tietoinen valinta – ensimmäisen askeleen ei haluta olevan liian korkea. Yhteisön arkea rytmittävät säännölliset tapaamiset, kuten KeksijäKeskiviikot ja erilaiset teemalliset tilaisuudet, joissa käsitellään keksintötoiminnan ajankohtaisia aiheita. Lisäksi jäsenet voivat hyödyntää yhteistyöverkostojen, kuten Business Oulun palvelujen ja FabLabin tarjoamia mahdollisuuksia prototyyppien kehittämiseen ja ideointiin.
Nykyään Vipusen toiminta rakentuu kolmen keskeisen osa-alueen ympärille: yhteisö, asiantuntijapalvelut ja kehittämishankkeet. Ensimmäinen tukijalka on keksijäyhteisö, joka tarjoaa vertaistukea ja sparrausta. Keksintötyö on usein yksinäistä, ja mahdollisuus keskustella ideoista muiden keksijöiden kanssa on monelle arvokasta. Toinen tukijalka on ammattimainen palvelutuotanto. Osuuskunta tarjoaa muun muassa IPR-strategioita, uutuustutkimuksia, patenttihakemusten laatimista sekä sopimuksiin ja kaupallistamiseen liittyvää asiantuntija-apua. Lisäksi tarjolla on palveluja esimerkiksi konseptointiin, suunnitteluun ja markkinointiin. Kolmas tukijalka ovat erilaiset kehittämishankkeet, joiden kautta pyritään vahvistamaan innovaatioekosysteemiä ja parantamaan keksintöjen kaupallistamisen edellytyksiä.
Palveluja idean suojaamiseen ja kaupallistamiseen
Osuuskunta A. Vipunen tarjoaa keksijöille ja yrityksille asiantuntijapalveluja, joiden tavoitteena on viedä ideat järjestelmällisesti kohti markkinoita. Palvelut kattavat koko innovaatiopolun aina keksinnön uutuuden arvioinnista ja IPR-strategiasta patenttihakemusten laatimiseen, kaupallistamisstrategioihin, rahoitusneuvontaan ja sopimusjärjestelyihin. Vipusen asiantuntijoilla on laaja kokemus sekä kansainvälisestä patenttityöstä että teknologioiden kaupallistamisesta, mikä mahdollistaa realistisen näkemyksen keksinnön potentiaalista ja oikeista etenemisvaihtoehdoista. Monille asiakkaille tärkeintä onkin kokonaisvaltainen palvelu: ideaa tarkastellaan yhtä aikaa teknologian, markkinan ja liiketoimintamallin näkökulmasta. Palveluita käyttävät erityisesti innovatiiviset pk-yritykset, jotka tarvitsevat käytännönläheistä tukea esimerkiksi patentointiin, lisensointiin tai kansainväliseen IPR-strategiaan liittyvissä kysymyksissä.
Vipunen tarjoaa myös maksutonta neuvontaa erityisesti idean alkuvaiheessa. Business Oulun tiloissa tarjottava Vipusen viikoittainen pop up -palvelu antaa mahdollisuuden tulla keskustelemaan ideasta luottamuksellisesti ja saada neuvoja seuraaviksi askelmerkiksi keksinnön kaupallistamispolulla. Lisäksi Vipunen tarjoaa ilmaista neuvontaa EUIPO:n Pro Bono -asiantuntijapalvelussa yrityksille. Syksyllä 2025 Vipunen liittyi EPO:n PATLIB-verkostoon, tavoitteenaan tukea paikallista innovaatiotoimintaa sekä edistää kilpailukykyä ja talouskasvua.
Kaupallistaminen on usein vaikein vaihe
Keksintöjen kaupallistamisessa suurimmat haasteet liittyvät usein osaamiseen ja resursseihin. Keksijällä voi olla vahva tekninen osaaminen ja maailmanluokan keksintö, mutta kaupallistamiseen tarvitaan lisäksi markkinaosaamista, kasvun rahoitusta, kansainvälisiä yhteistyöverkostoja ja oikea-aikaisia liiketoimintapäätöksiä. Usein haasteena onkin kaupallistamisen jääminen yksin keksijän harteille. Ilman oikeita verkostoja tai sparrausta on helppo edetä pitkälle väärillä oletuksilla, esimerkiksi markkinoiden tai suojausmahdollisuuksien suhteen.
Suomessa on tarjolla osaavaa yritysneuvontaa perinteisen liiketoiminnan käynnistämiseen, mutta keksintöihin ja innovaatioihin liittyvät erityiskysymykset – kuten patentointi, lisensointi tai teknologian kaupallistaminen – vaativat usein erikoistunutta asiantuntemusta. Innovaatiotoiminnan julkisen neuvonnan tilaa ja kehitystarpeita on kartoitettu mm. Vipusen läpiviemässä selvityshankkeessa Pohjois-Pohjanmaalla. Selvitys osoitti, että paljon hyvää on tehty ja suunnitelmia on toiminnan tehostamiseksi useilla alueilla mm. kunnallisten yrityskehitysyhtiöiden, oppilaitosten ja kansallisella tasolla mm. Keksintösäätiön toimesta. Vielä tulee kuitenkin varmistaa, että keksijät ja yritykset löytävät tarjottavat uudet palvelut, eli työtä tulee jatkaa.
Suojaus kannattaa miettiä ajoissa
Keksinnön suojaaminen on yksi tärkeimmistä vaiheista idean kehityspolulla. Innovaattorien ja yritysten on tärkeää ymmärtää, että suojaus kannattaa usein tehdä ennen kuin ideaa esitellään laajasti ulkopuolisille. Ilman suojaa keskustelutilanne voi helposti muuttua tilanteeksi, jossa keksijä ei enää neuvottele, vaan kertoo ideastaan ilman riittävää suojaa. Siksi esimerkiksi patenttihakemuksen valmistelu tai ainakin uutuuden arviointi on syytä tehdä varhaisessa vaiheessa. Samalla on kuitenkin tärkeää muistaa, että suojaus on aina osa laajempaa strategiaa. Patentti sinänsä ei vielä tee tuotteesta menestystä – ratkaisevaa on, miten keksintö kytketään liiketoimintaan ja markkinoihin. Vipusen toimintamalli lähteekin aina kaupallistamisen tarpeista, suojaukset ovat työkalu liiketoiminnan edistämiseksi, missä huolellinen IPR-strategiaan paneutuminen antaa oikeat suuntaviivat käytännön suojaustoimille.
Suomi on innovatiivinen – mutta potentiaalia on vielä paljon
Suomea pidetään usein innovatiivisena yhteiskuntana, eikä syyttä. Maassa on vahva koulutusjärjestelmä, toimiva tutkimus- ja kehitysinfrastruktuuri sekä paljon teknologista osaamista.
Samaan aikaan innovaatioiden kaupallistamisessa nähdään edelleen kehittämisen varaa. Tutkimus ja ideointi ovat vahvoja, mutta monien innovaatioiden tie markkinoille jää kesken. Tämä johtuu usein siitä, että teknologinen kehitys, liiketoimintaosaaminen ja rahoitus eivät kohtaa oikeaan aikaan.
Yksi keskeinen haaste on myös riskinotto. Uusien innovaatioiden kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja uskallusta kokeilla, vaikka lopputulos ei aina olisi varma.
Harhaluuloja keksintötoiminnasta
Keksintöihin liittyy edelleen joitakin sitkeitä harhaluuloja. Yksi yleisimmistä on ajatus, että hyvä idea riittää menestykseen. Todellisuudessa idean ympärille tarvitaan pitkä kehitysprosessi, johon kuuluu teknistä kehitystä, markkinatutkimusta, rahoitusta ja usein myös yhteistyötä useiden yritysten kanssa. Toinen harhaluulo liittyy siihen, että patentti olisi automaattinen tie kaupalliseen menestykseen. Patentti on tärkeä työkalu, mutta se on vasta yksi osa kokonaisuutta. Kolmas harhaluulo on, että keksintötyö on yksilölaji. Käytännössä monet onnistuneet innovaatiot syntyvät yhteistyössä eri osaajien välillä.
Uusia mahdollisuuksia: tekoäly, kaksikäyttöteknologiat ja vihreä siirtymä
Viime vuosina keksintötoiminnan teemat ovat muuttuneet nopeasti. Yksi merkittävimmistä muutoksista on tekoälyn yleistyminen. Tekoälyä hyödynnetään sekä keksintöjen kehittämisessä että uusien tuotteiden ja palvelujen osana. Toinen nouseva alue ovat niin sanotut kaksikäyttöteknologiat, jotka soveltuvat sekä siviili- että turvallisuussektorin tarpeisiin. Olemme huomanneet, että useat keksijämme ja alueen pk-yritykset ovat nykyään kiinnostuneita näiden teknologioiden mahdollisuuksista. Lisäksi uusiutuvat energiaratkaisut, vihreä siirtymä ja kestävän kehityksen ratkaisut ovat olleet keksintötoiminnan keskiössä jo pidempään. Näihin liittyy paljon uusia innovaatioita esimerkiksi energiatehokkuuden, kiertotalouden ja uusien materiaalien alueilla.
Työ innovaatioiden parissa on palkitsevaa
Vipusen työssä nähdään vuosittain suuri määrä uusia ideoita ja keksintöaihioita. Jokainen idea ei johda tuotteeseen tai yritykseen, mutta monelle keksijälle tärkeintä on se, että ideaa voidaan arvioida asiantuntevasti ja realistisesti. Työn palkitsevin puoli onkin usein se hetki, kun idea alkaa saada konkreettisen suunnan – kun keksijä löytää oikean kehityspolun, kumppanin tai kaupallistamisstrategian. Kun keksintö etenee suojauksien ja toimivan prototyypin kautta kohti kaupallista tuotetta, kasvaa myös Vipusen merkityksellisyys innovaatiotoiminnan edistäjänä.
Osuuskunta A. Vipusen toiminnan perusajatus on yksinkertainen: hyvä idea ansaitsee mahdollisuuden edetä. Kun kynnys ensimmäiseen askeleeseen madaltuu ja oikea osaaminen löytyy ajoissa, yhä useampi suomalainen keksintö voi löytää tiensä markkinoille.
Business Finland on suomalainen valtiokonserni, joka tarjoaa yrityksille kansainvälistymis- ja rahoituspalveluita. Business Finlandin pääjohtaja Lassi Noponen valottaa alla olevassa haastattelussa konsernin syntyhistoriaa ja tärkeimpiä tavoitteita, sekä kertoo näkemyksiään suomalaisesta innovaatioyhteiskunnasta. Noponen on toiminut tehtävässään syksystä 2024 lähtien.
Voitteko kuvailla lyhyesti Business Finlandin syntyhistoriaa?
Business Finland on suomalainen julkinen toimija, joka tarjoaa innovaatiorahoitusta ja kasvupalveluita suomalaisille yrityksille, edistää matkailua ja investointeja sekä osaajien houkuttelua Suomeen. Tehtävämme on kehittää Suomesta maailman houkuttelevin ja kilpailukykyisin ympäristö innovaatioille, investoinneille, matkailijoille ja kansainvälisille osaajille. Business Finland perustettiin vuonna 2018, kun innovaatiorahoittaja Tekes ja vienninedistämisorganisaatio Finpro fuusioituivat.
Voitteko kuvailla Business Finlandin tärkeimpiä palveluita ja tehtäviä?
Business Finland on Suomen valtion virallinen toimija, joka rahoittaa, neuvoo, sparraa ja yhdistää yrityksiä ja organisaatioita kansainväliseen kasvuun ja innovaatiotoimintaan. Autamme erityisesti kasvuhakuisia yrityksiä niiden koosta ja iästä riippumatta, tutkimusyhteistyötä tekeviä organisaatioita ja julkisia toimijoita.
Perustehtävänämme on nostaa hankkeiden kunnianhimon tasoa ja jakaa riskiä erityisesti sellaisissa projekteissa, jotka tavoittelevat merkittävää kasvua ja vaikuttavuutta, mutta eivät toteutuisi ilman julkisen toimijan mukanaoloa ja riskin jakamista.
Tukemalla yrityksiä menestymään luomme samalla positiivisen läikkymisefektin: hankkeiden tuloksena syntyvä osaaminen, innovaatiot, verkostot ja uudet toimintamallit hyödyttävät myös muita yrityksiä ja toimialoja sekä vahvistavat koko talouden uudistumista ja kilpailukykyä.
Mitkä ovat mielestänne innovaatiotoiminnan suurimmat haasteet Suomessa?
Suomalaisyrityksillä ja tutkimuslaitoksilla on valtava potentiaali, ja ratkaisut, joita niissä kehitetään ovat sellaisia, joille on kysyntää maailmalla. Tämän olen huomannut matkoillani, viimeksi pääministeri Orpon delegaatiossa Intiassa.
Yrityksillä on osaamista, mutta puutteita on kansainvälisen tason kunnianhimossa, kansainvälistymisessä sekä rohkeudessa tavoitella merkittävää kasvua ja suuria markkinoita.
Business Finlandin uudessa strategiassa yhtenä keskeisenä teemana onkin kunnianhimon tason nosto: lisää rohkeutta niin asiakkailta kuin meiltä itseltämmekin. Moonshot -ajattelua tarvitsemme lisää.
Hyviä esimerkkejä onneksi on, yksi erinomainen esimerkki riman nostamisesta on Business Finlandin Näytönpaikka-rahoitushaku.
Näytönpaikka-rahoitushaulla etsitään suomalaisista tutkimusorganisaatioista uusia mullistavia tutkimusideoita, joilla on merkittävää liiketoimintapotentiaalia. Toista kertaa järjestettyyn hakuun tuli 186 aiehakemusta, joista 32 valittiin jatkosparraukseen. Projektiehdotusten määrä ja laatu yllättivät positiivisesti. Rahoituspäätökset tehdään kevään 2026 aikana.
Miten suomalaista innovaatiotoimintaa tulisi kehittää/parantaa?
Suomessa syntyy noin yksi prosentti maailman uudesta tiedosta. Meidän täytyy pystyä pienenä maana vivuttamaan rajallisia julkisia panostuksiamme niin, että kasvu vauhdittuu ja hyvinvointi lisääntyy mahdollisimman tehokkaasti. Business Finland teki strategiatyössä selkeitä valintoja, joilla haemme vaikuttavuutta kohdistamalla resursseja sellaisiin kasvun murtokohtiin, joissa Suomella on selkeitä kansallisia vahvuuksia ja mahdollisuuksia globaaliin menestykseen.
Samaan aikaan yhteistyötä esimerkiksi Suomen Akatemian kanssa kehitetään jatkuvasti. Entisestään tiivistyvä yhteistyö Business Finlandin ja Suomen Akatemian välillä luo edellytyksiä huippututkimusta hyödyntävälle innovaatiotoiminnalle, mutta samaan aikaan myös kansainvälistä yhteistyötä ja verkostoja tulee parantaa.
Kuinka innovatiivisena pidätte suomalaista yhteiskuntaa tällä hetkellä?
Suomea pidetään yhtenä maailman innovatiivisimmista maista useista hyvistä syistä.
Suomessa koulutus on laadukasta ja maksutonta. Me investoimme merkittävästi tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja näiden panostusten tärkeydestä vallitsee parlamentaarinen yhteisymmärrys.
Suomessa on lisäksi pitkä teknologinen perinne ja teollisuus sekä aktiivinen start up -kulttuuri, joka omalta osaltaan ruokkii uudistumista.
Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä: Suomessa on vakaa yhteiskunta ja poliittinen järjestelmä, matala korruptio ja korkea luottamus yhteiskunnassa. Tämä luo turvallisen ympäristön yrittäjyydelle ja kokeiluille. Kaiken kaikkiaan Suomi on hyvä paikka rakentaa yritystoimintaa.
Liittyykö innovaatiotoimintaan jotain yleisiä harhaluuloja Suomessa?
Usein uudistumisen ympärillä käytävässä keskustelussa unohtuu se fakta, että innovaatiotoiminta on tutkitusti kasvun paras lähde. Business Finlandin kautta kuluvana vuonna myönnettävällä 790 miljoonan euron rahoituksella jaetaan yritysten riskiä uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä sekä tiivistetään yritysten ja tutkimusorganisaatioiden yhteistyötä.
Toinen asia, joka saattaa helposti hämärtyä on se tosiasia, että maakuntasarjan ratkaisuilla ei maailmalla pärjätä. Tarvitsemme älykästä erikoistumista, jotta resurssimme riittävät menestykseen myös kansainvälisillä kentillä. Meidän on ketterästi haettava pelipaikkoja nopeasti muuttuvassa maailmantaloudessa ja panostettava niihin määrätietoisesti yhdessä – ei sirpaleisesti tai sattumanvaraisesti resursseja hajottaen.
Yleisesti ottaen tarvitsemme lisää kunnianhimoa ja rohkeutta lähteä maailmalle, luoda verkostoja saada Suomeen kansainvälistä pääomaa ja osaamista.
Kuinka palkitsevana koette tekemänne työnne Business Finlandissa?
Business Finland on mielestäni ainutlaatuinen työympäristö. Meillä on valtava määrä huippuosaajia ja välillä tuntuu kuin työskentelisi mini-Stanfordissa. Koen valtavana etuoikeutena johtaa Business Finlandia ja samaan aikaan valtavana vastuuna. Koen myös, että aikaisempi urani on valmistanut minua tähän hyvin.
Yksi asia, joka lisää työtyytyväisyyttä on merkityksellisyys. Business Finland on uniikki organisaatio, joka mahdollistaa ei pelkästään suomalaisen elinkeinoelämän, yritysten ja tutkimuslaitosten uudistumisen, vaan myös kasvun. Näin palkitsevien ja merkityksellisten asioiden parissa ei juuri muualla pääse töitä tekemään!
Kaksi naiskeksijäaktiivia on kokoontunut haastattelua varten Eija Pessinen kotitoimistoon hyvin valmistautuneina ja ennakkomateriaalit QUIN-yhdistyksestä ovat tulleet minulle jo hyvissä ajoin perille. Tämä kertoo Eija Pessisen ja Maila Hakalan innostuksesta ja omistautuneisuudesta naiskeksijöiden asialle. Maila Hakala on varsinainen naiskeksijätoiminnan uranuurtaja ja Eija Pessinen on keksijä ja naiskeksijöiden ja innovaattoreiden asiaa edistävä yhdistysaktiivi.
Eija Pessinen toimii puheenjohtaja Suomen johtavassa ja ainoassa naiskeksijöille omistetussa yhdistyksessä, Quin-Suomi ry:ssä, joka on perustettu Suomeen vuonna 2001, ollen tuolloin Euroopan ensimmäinen keksijänaisille perustettu yhdistys.
Alkujaan Pohjoismainen ministerineuvosto tuki pohjoismaisen Quin-verkoston perustamista ja mukaan toimintaan otettiin myös Viro ja sitten myös Ruotsi, Tanska ja Islanti. Haastatteluun saimme myös Eija Pessisen aisaparin, suomalaisen naiskeksijätoiminnan uranuurtajan Maila Hakalan, joka on Quin-Suomen edeltäjän, Naisten idea- ja keksintöliiton, perustaja. Eijalla ja Maillalla onkin paljon kerrottavaa järjestöstään sekä suomalaisesta naiskeksijätoiminnasta ja innovaatiopolitiikasta. Tässä artikkelissa keskitymme naiskeksijätoimintaan ja keksijänaisten asemaan Suomessa. Mukana artikkelissa on myös amerikkalaisen talouslehti Forbesin ‘‘40 Women to Watch Over 40’’ -listalle päässyt innovaattori Nina Ignatius.
Näille haastatelluille kansainvälisille naisille myös monikielisyys on tärkeää ja onhan Quin nykyään myös yhteispohjoismainen yhdistys, joten Eija mainitsee yhdistyksen nimen olevan vanharuotsalaisittain Quinnliga Uppfinnare i Norden. Yhdistyksen on tarkoitus auttaa sekä alkuvaiheessa olevia että pidemmälle edenneitä naiskeksijöitä ja innovaattoreita pääsemään eteenpäin keksintöjen jalostamisessa ja tunnetuksi tekemisessä. Kansainvälisen maineen saaminen ja verkostoituminen ovat keskeisessä asemassa keksijänaisten innovaatioiden kehityksen ja markkinoille pääsyn kannalta. Quin tarjoaa naiskeksijöille henkilökohtaista tukea ja opastusta sekä järjestää muun muassa verkostotapahtumaa Menestystä innovaatioilla. Yhdistys järjestää myös innovaatiokilpailuja ympäri Euroopaa, mukaan lukien Pohjoismaissa. Medianäkyvyyden saaminen on myös keskeistä, jotta innovaattorit saavat keksinnöilleen ja innovaatioilleen tunnettavuutta. Myös patentointi on tärkeää, mutta siinä Quin-yhdistyksen resurssit riittävät vain alkuvaiheen tuen tarjoamiseen.
Quin-Suomen naiset peräänkuuluttavat Suomen innovaatiopolitiikan muutostarpeita ja sitä kuinka Suomessa keksijöiden tukijärjestelmät ovat puutteellisia ja jääneet jälkeen esimerkiksi monista Pohjois- ja Keski-Euroopan vastaavista järjestelmistä. Hollantia nämä naisinnovaattorien asialle omistautuneet naiset pitävät jonkinlaisena innovaatiopolitiikan ja etenkin keksijöiden tukijärjestelmien esimerkki maana. Maila Hakala toteaa, kuinka ‘’on suorastaan häpeällistä, että Quin-Suomi on tehnyt yhteiskunnalle arvokasta työtä, mutta ei saa yhteiskunnalta mitään tukea.’’ Yhdistyksen toiminta on täysin omarahoitteista, eikä se saa valtiolta minkäänlaista yhdistystukea toimintansa kustannusten kattamiseen. Välillä nämä naiset ovat joutuneet maksamaan jopa matkakuluja seminaareihin itse, koska jäsenmaksut eivät riitä kaikkien tällaisten perusmenojen kattamiseen. Yhdistyksen jäsenmaksu on alhainen ja kynnys liittyä mukaan toimintaan on ainakin siinä mielessä matala. Quin-Suomen jäsenmaksu on 35 euroa ja eläkeläisille 30 euroa.
Molemmat naiset, Eija ja Maila, ovat yksityiskeksijöiden tukimalliin liittyvän kansalaisaloitteen kannattajia ja sen alulle panemisen aktiivihenkilöitä. Eijan ja Mailan mielestä yksityiskeksijöiden tukimalli olisi tärkeä keksijöiden aseman parantamiseksi Suomessa. Sen avulla yksityiskeksijöiden tekemät innovaatiot voitaisiin saada nousuun. Omalta osaltaan kansalaisaloite parantaisi myös naiskeksijöiden asemaa, vaikkakin se keskittyy yhtälaisesti sekä mies- että naiskeksijöiden tuen parantamiseen. Kansalaisaloite vaatii kuitenkin vähintään 50 000 allekirjoitusta, joten sen läpi saaminen ei ole mitenkään helppo juttu. Quin-Suomen naiset ovat olleet aktiivisesti mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa kansalaisaloitekampanjaa. Kampanjassa ovat olleet mukana myös muun muassa HEKE, Helsingin Keksijät, sekä TreKeksi osuuskunta. Kansalaisaloitteen esimerkkinä toimii Hollanti, jossa yksityiskeksijöille on luotu kattava tukimalli. Tämän seurauksena innovaatiotoiminta ja yksityishenkilöiden tekemät patenttihakemukset ovat lähteneet nousuun. Uusi tukimalli sisältäisi valtion tukeman innovaatioapurahan, henkilökohtaisen työskentelytuen ja kattavat neuvontapalvelut ilman yrityksen perustamisvaatimuksia. Lisäksi perustettaisiin riippumaton arviointielin, joka varmistaisi tukien oikean kohdentamisen ja estäisi väärinkäytökset. Yksityiskeksijällä tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka itsenäisesti kehittää uuden teknisen, tuotannollisen, palvelullisen tai liiketoiminnallisen ratkaisun, jota voidaan pitää merkittävänä innovaationa.
Vaikka tukea ei ole yhdistykselle tullutkaan niin innokkuutta ja omatoimisuutta Eijalla ja Mailalla riittää, keksijöiden asian edistämiseen liittyvästä kokemuksesta puhumattakaan. Maila Hakalalla, joka on nykyinen Quin-Suomen tiedottaja, on pitkä kokemus keksintötoiminnan tukemisesta ja naiskeksijätoimintaan liittyvästä toiminnasta. Koulutukseltaan Hakala kertoo olevansa kauppakorkeakoulun käynyt kirjeenvaihtaja-ekonomi. Hän toteaa olevansa enemmän viestintähenkilö ja tiedottaja kuin keksijä, mutta on hänellä ollut myös keksinnön kaltaisia innovaatioita kuten järjestelmä lumen puhdistamiseksi katoilta ja mattojen pesuautomaatti.
Hakala on muun muassa perustanut Quin-Suomen edeltäjän Naisten idea- ja keksintöliiton kuin myös Quin-yhdistyksen kansainvälisen naiskeksijäverkoston ja kuulunut muun muassa IFIA:n hallitukseen. IFIA, International Federation of Inventors’ Associations, on Kansainvälinen keksijäjärjestö, joka pitää päämajaansa Sveitsin Genevessä. Hakala on saanut myös muun muassa kansainvälisen naiskeksijöiden Globalwiin elämäntyöpalkinnon. Hän on ollut myös mukana WIPO:n toiminnassa, joka on YK:n alainen kansainvälinen aineettoman omaisuuden järjestö (World Intellectual Property Organization). Näiden lisäksi Hakala on ollut Malesiassa auttamassa naiskeksijäverkoston perustamisessa ja samantyyppisissä tehtävissä Etelä-Korean Soulissa.
Maila muistelee kuinka 1970-luvulla keksintöjen tukeminen oli lähes muotia ja keksijöiden yhteiskunnallinen asema ja arvostus nykyistä parempaa: ‘’Helsingin kaupunki järjesti esimerkiksi protopajan, jossa keksijät saattoivat esitellä keksintöjään yleisölle ja asiantuntijoille. Nykyään ei ole tällaista toimintaa tai muutakaan yhteistoimintaa’’. Keksijöille verkostot ja verkostoituminen ovat tärkeitä, mutta esimerkiksi naiskeksijöille tällaista verkostoitumista järjestää lähes ainoastaan Quin-Suomi. ‘’Naiskeksijät tarvitsevat roolimalleja ja Quin-Finland tarjoaa niitä.’’ Hakala myös korostaa, kuinka ‘’naiskeksijöille ei ole olemassa valmiita roolimalleja ja myös keksijäidentiteetin luominen vaatii tukea’’. Tätä varten on olemassa Quin-Suomen toiminta. Vaikka rahoituksen saaminen onkin Suomessa hankaloitunut tämän kaltaisille yhteisöille, niin joitakin hyviä yhteistyökumppaneitakin on löytynyt. Eräs tällainen on Tekniikan Museo Helsingissä, jonka kanssa tehtävä yhteistyö on mahdollistanut naiskeksijöiden näyttelyn järjestämisen ja yhteistyö Tekniikan museon kanssa on muutenkin ollut hedelmällistä. Myös yhteistyö Keksintösäätiön kanssa on ollut Eijan ja Mailan mielestä sujuvaa.
Eija Pessinen toimii Quin-Suomen puheenjohtajana ja on itsekin keksijä. Siviiliammatiltaan hän on erikoissairaanhoitaja-kätilö. Eijan Curriculum Vitae sisältää myös maininnat markkinointiekonomi sekä intialaisen päähieronnan ja enneagrammin taitaja. Kuten keksijälle kuuluukin, niin Eijalta löytyy siis monialaista osaamista. ‘’Keksijälle tärkeintä on kysyä kysymyksiä ja tarkkailla’’, Eija kiteyttää. Kansainvälistä kokemusta Eijalta löytyy muun muassa Väli-Amerikan Nicaraguasta, jossa Eija on työskennellyt kehitysyhteistyöprojektissa. Eija on ollut puhujana myös erinäisissä kansainvälisissä naiskeksijätapahtumissa.
Suomen innovaatiopolitiikan tilanteesta kysyttäessä Eija yhtyy Mailan näkemyksiin: ‘’Suomi on tehnyt vääränlaisia päätöksiä ja vääränlaista innovaatiopolitiikkaa’’. Keksijöiden asemaan ja innovaatiopolitiikkaan tehdyt heikennykset aloitettiin jo 1990-luvulla ja 2010-luvulle tultaessa myös Keksintösäätiön valtion tuki lakkautettiin. Tämä politiikka on johtanut siihen, että yksityiskeksijöiden tekemät patenttihakemukset ovat laskeneet yli 700:sta vuosittaisesta hakemuksesta 150:een hakemukseen. Vastuu keksijöiden tukemisesta on jäänyt Keksintösäätiön ja Quin-Suomen kaltaisille toimijoille. Keksijöiden saaman tuen heikennykset koskevat yhtälailla nais- kuin mieskeksijöitä. Mieskeksijöiden verkostot ovat hieman vahvempia ja laajempia, joten siinäkin mielessä tuen lakkautukset ovat vaikuttaneet merkittävästi naiskeksijöiden asemaan.
Naiskeksijän tarina — Nina Ignatius, Beibamboo
Nina Ignatius on Helsingin Vuosaaressa asuva naisinnovaattori, joka on mukana aktiivisesti myös Quin-Suomen toiminnassa ja sen hallituksessa. Ignatius on ajautunut innovaattorin uralle kansainvälisillä vesillä, asuessaan muun muassa Japanin Tokiossa ja Lontoossa.
Ignatius on koulutukseltaan ja osittain myös nykyiseltä ammatiltaan graafinen suunnittelija. Hänellä on pitkä kansainvälinen ura brändisuunnittelun parissa. Suomalaisittain tätä työtä tehtäisiin mainostoimistoissa, mutta Ignatius kertoo, että kansainvälisillä vesillä tätä tehtävää hoitaa asiaan erikoistuneet bränditoimistot. Nina Ignatius on kansainvälisesti tunnustettu innovaattori ja tunnettu talouslehti Forbes listasi hänet ‘40 Women to Watch Over 40’-listalle vuonna 2013. Kansainvälisestä tunnustuksesta ja tunnistetusta markkinapotentiaalista huolimatta hän ei saanut Beibamboo yrityksen venettä vesille. Beibamboo on Helsingissä rekisteröity osakeyhtiö, joka on perustettu vuonna 2009. Beibamboon liikeideana oli suunnitella ja valmistaa innovatiivisia ja ekologisia vauvanvaatteita, jotka on suunniteltu erityisesti helpottamaan ennenaikaisesti syntyneiden ja sairaalahoidossa olevien lasten pukeutumista. Näiden vaatteiden innovatiivisuus perustuu bambun ja orgaanisen puuvillan yhdistelmään miellyttävänä ja ympäristöystävällisenä materiaalina sekä vaatteiden teknisiin ominaisuuksiin täysin avattavina vaatekappaleina.
Beibamboo on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia innovatiivisesta ja funktionaalisesta suunnittelustaan sekä ollut esillä kansainvälisissä medioissa ja messuilla. Yritys on saanut näkyvyyttä myös kickstarter-kampanjoiden kautta. Innovaation alkuvaiheessa Beibamboo yrityksen liikevaihto on ollut pieni mutta kannattava ja tuote on ollut premium-segmentissä. Ainakin osaltaan tuotteen erityislaatuisuudesta johtuen Beibamboolla oli haasteita saada rahoitusta ja tuotetta markkinoille. Ignatius päätti luopua lastenvaatteisiin liittyvän innovaationsa sekä Beibamboo yrityksen jatkokehityksestä. Niinpä Beibamboo yrityksen toiminta ei ole käytännössä jatkunut eikä innovaatiota ole sittemmin jatkojalostettu. Tätä voi pitää käytännön esimerkkinä uusien innovaatioiden hankaluuksista päästä markkinoille.
Ignatiuksella on sanottavaa myös naisten asemasta innovaattorien parissa. Ignatiuksen osallistuessa ensimmäistä kertaa innovaatio yhdistyksen tapaamiseen Helsingissä hän sai huomata, että yhdistyksen kokous koostui pelkästään miehistä. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että haluaisi osallistua toimintaan ja saada mielipiteitään esille kokouksessa. Ignatius kuitenkin huomasi, ettei meinannut saada kokouksessa puheenvuoroa ja eräs jäsenistä päättikin ehdottaa häntä kokouksen sihteeriksi hänen ollessa ainut naisosallistuja. Tämän ehdotuksen seurauksena Ignatius päätti poistua kokouksesta eikä sittemmin kokenut enää kiinnostusta tämän miesvaltaisen yhdistyksen toimintaa kohtaan. Sittemmin Ignatius on aktivoitunut Quin-Suomi yhdistyksessä, jossa myös naiskeksijöille ja innovaattoreille tarjoituu mahdollisuus saada paremmin mielipiteitään ja ideoitaan kuulluksi.
Kuulohoidon ratkaisuihin keskittyvä Otos kehittää OSystem-järjestelmää, joka mahdollistaa automatisoidun kuulonseulonnan ja hoitopolun digitalisoimisen perusterveydenhuollossa. Tämän uuden sukupolven kuulontutkimusratkaisun keskeinen etu on se, että jopa ei-kliininen henkilökunta voi suorittaa itseohjautuvia kuulontutkimuksia ja lääkäri voi etädiagnostiikan avulla ohjata potilaat oikealle hoitopolulle. “Tämä tehostaa hoitoprosesseja, vapauttaa kliinisiä resursseja muihin tehtäviin ja parantaa kuulon heikkenemisen varhaista tunnistamista”, Tanja Tervonen, Otoksen operatiivinen johtaja ja yksi perustajista, toteaa. OSystem palkittiin Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailussa 6000 eurolla.
Kuulonaleneman diagnosoinnin ongelmakohtiin lukeutuu sen manuaalisuus ja keskittyminen erikoissairaanhoitoon. Arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä jopa neljäsosa ihmisistä kärsii jonkin tason kuulonalenemisesta, ja heistä 80 % jää diagnosoimatta. Resurssipula, manuaaliset prosessit ja tutkimusten heikko saavutettavuus aiheuttavat pitkiä hoitojonoja, mikä puolestaan viivästyttää diagnostiikkaa ja kuntoutusta. Tervonen pitää tätä erityisen ongelmallisena, sillä varhainen tunnistaminen on ratkaisevaa elämänlaadun, työkyvyn ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. “OSystem tuo kuulonseulonnan perusterveydenhuollon tasolle, mikä tekee kuulon seulonnasta saavutettavaa, vapauttaa kliinisiä resursseja ja tukee varhaista diagnostiikkaa”, Tervonen kiteyttää järjestelmän etuja.
Halu parantaa ihmisten elämänlaatua ja terveydenhuollon kestävämmäksi tekeminen innoitti Otoksen tiimiä ryhtymään innovaattoreiksi. Tervosen mukaan idea kuulonhuollon prosessien uudistamisesta syntyi Biodesign Finland –ohjelman aikana vuonna 2022. Kliinisen immersion aikana Otos teki noin 700 havaintoa kliinisistä prosesseista. Yksi merkittävimmistä haasteista oli kuulontutkimuksen raskaus ja resurssi-intensiivisyys, mikä kuormitti ammattilaisia, hidasti hoitopolkuja ja vaikutti suoraan potilaiden ja terveydenhuollon henkilökunnan arkeen ja hyvinvointiin.
Otos kehitti kliinisten asiantuntijoiden tuella ratkaisun, joka perustuu itseohjautuvaan ja automatisoituun kuulontutkimukseen. Tervonen tähdentää, että innovaatio syntyi tarpeesta, ei teknologiasta: “Tavoitteenamme on sujuvoittaa hoitoa, vapauttaa terveydenhuollon resursseja ja tarjota potilaille helpompi ja saavutettavampi tapa huolehtia kuulostaan”.
Vuoden 2026 aikana Otos aikoo toteuttaa pilottitutkimukset yhteistyössä yhdysvaltalaisten toimijoiden kanssa. “Samanaikaisesti etenemme lääkinnällisen laitteen hyväksyntäprosessien kanssa sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa”, Tervonen kuvailee yrityksen suunnitelmia.
Cobra-TQ on massiiviverenvuotojen hallintaan tarkoitettu kiristysside. Sen keskeisenä ominaisuutena toimii automatisoitu kiristysmekanismi, jonka ansiosta haavoittuneen ei tarvitse käyttää fyysistä voimaa kiristääkseen sidettään. Cobra-TQ palkittiin Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailussa 3000 eurolla.
Olli Lehtinen, yksi innovaation kehittäjistä, kuvailee sen päähyödyn olevan nähtävillä taistelukentillä, minkä takia tuote on suunnattu erityisesti Naton jäsenmaiden asevoimille. Cobra-TQ ratkaisee massiivisen verenvuodon hallinnan ongelman tilanteissa, joissa ripeä ensiapu on ensisijaisen tärkeää, mutta toimintakyky ja ympäristö ovat rajoittuneet.
“Kiristyssiteen avulla pystymme myös huomioimaan henkilöresurssit vapauttamalla esimerkiksi taistelutilanteessa ryhmän muut jäsenet vastaamaan hyökkäykseen ja suojaamaan aluetta kaikilla mahdollisilla henkilöresursseilla ilman, että esimerkiksi lääkintämiestä tarvittaisiin asentamaan kiristyssidettä hankaliin paikkoihin”, Lehtonen tiivistää innovaation hyötyjä.
Lehtonen ja hänen tiiminsä kaksi muuta jäsentä, Aleksi Harala ja Nea Vähäkuopus, opiskelevat parhaillaan toista vuotta Tampereen Proakatemialla yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tutkinto-ohjelmassa. Heidän opiskelunsa perustuu täysin yrittäjänä suoritettuun liiketoimintaan. Lehtonen kuvailee tiiminsä jäsenten olevan myös intohimoisia maanpuolustuksesta. Ensimmäisen opiskeluvuotensa aikana he saivat mahdollisuuden toteuttaa haluamaansa liiketoimintaa ja pohtivat, kuinka he voisivat yhdistää yrittäjyyden ja maanpuolustushengen. “Päätimme luoda ratkaisun, jolla pystyisimme vaikuttamaan kriisialueilla tapahtuviin ampuma- ja sirpalehaavoihin, kuten esimerkiksi Ukrainassa”, Lehtonen valottaa idean alkuperää.
Lehtonen kuvailee Apu+Raha-kilpailun edistäneen hänen tiiminsä tavoitetta toteuttaa kansainvälisesti merkittävä innovaatio puolustusteollisuuteen. “Kilpailu itsessään tarjosi kattavasti kysymyksiä esitellä ideaamme ja järjestettiin onnistuneella tavalla”, Lehtonen kiittelee kilpailua.
Seuraavaksi Lehtonen ja hänen tiiminsä aikovat edistää innovaationsa kaupallistamista prototyypin rakentamisella ja testaamisella. Heidän tavoitteensa on kesään 2026 mennessä rakentaa toimiva prototyyppisarja ja toteuttaa kenttäolosuhteissa järjestettävä simulaatio. Sen lisäksi he etsivät rahoitusta kestävän liiketoiminnan kasvattamiseksi. Lehtonen huomauttaa, että tuotekehitys lääkinnällisille laitteille on kallista ja vaatii sääntelyjen tarkkaa huomioimista. “Tavoitteenamme siis onkin myös löytää alkuvuoden aikana Pre-seed rahoitus, jolla pystyisimme mahdollistamaan parhaan mahdollisen tuotekehityksen”, Lehtonen toteaa.
Roya Dry Ice Cream on ensimmäinen ja ainoa pakastekuivatun jäätelön valmistaja Suomessa. Kyseessä on täysin uusi jäätelömuoto, jossa perinteinen jäätelö säilyttää makunsa ja nautittavuutensa, mutta ei enää vaadi säilytystä kylmässä. “Kyseessä ei ole pelkkä tuote, vaan kokonaan uusi tapa kokea jäätelö”, tuotteen valmistajat kertovat. Roya Dry Ice Cream palkittiin Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailussa 2000 eurolla.
Innovaation ansiosta jäätelöä ei enää tarvitse säilyttää pakastimessa, vaan sitä voidaan säilyttää, kuljettaa ja nauttia missä tahansa. Tuote soveltuu lahjaksi, tuliaiseksi, naposteltavaksi ja erikoisherkuksi. Se tarjoaa vaihtoehdon henkilöille, joille kylmän jäätelön syöminen on haastavaa esimerkiksi terveydellisistä syistä. Jäätelön syönti ei enää ole sidottu aikaan, paikkaan tai lämpötilaan. “Olemme laajentaneet jäätelön käyttömahdollisuuksia täysin uudelle tasolle”, Roya Dry Ice Creamin kehittäjät kiteyttävät.
Roya Dry Ice Creamin kehittäjiä innosti ryhtyä innovaattoreiksi halu tuoda Suomeen jotakin aidosti uutta. Heidän ajattelutapansa on ollut kansainvälinen heti ensimmäisestä ideasta lähtien. “Tavoitteemme ei ole vain rakentaa suomalaista yritystä, vaan luoda suomalainen innovaatio, joka tunnetaan myös kansainvälisesti”.
Roya Dry Ice Creamin kehittäjät uskovat myös, että kansainvälistyminen tukee Suomen taloutta, työllisyyttä ja innovaatioiden näkyvyyttä maailmalla. He haluavat olla yrittäjinä osa Suomen kehitystä ja tulevaisuutta. “Suomi kuuluu Euroopan suurimpiin jäätelönkuluttajamaihin, ja halusimme laajentaa jäätelön käyttöä uusille alueille ja uusille kohderyhmille”.
Roya Dry Ice Creamin innovaattorit pitivät Apu+Raha-kilpailuun osallistumista poikkeuksellisen merkittävänä kokemuksena. Kilpailu toi innovaatiolle näkyvyyttä ja uskottavuutta. Se antoi myös innovaattoreille rohkeutta suunnata katsetta entistä enemmän kansainvälisille markkinoille.
Innovaattorit kertovat, että kilpailun myötä heitä haastatteli yksi maailman suurimmista kurdilaisista uutiskanavista suorassa lähetyksessä, jota seurattiin ympäri maailmaa. ”Tämän jälkeen kiinnostus innovaatiotamme kohtaan kasvoi kansainvälisesti: Aasiasta, Euroopasta ja Amerikasta olemme saaneet yhteydenottoja henkilöiltä ja yrityksiltä, jotka ovat ilmaisseet halunsa aloittaa yhteistyön ja jakelun omissa maissaan”, innovaattorit kuvaavat kasvavaa kiinnostusta tuotteeseensa. Nämä yhteistyösuunnitelmat etenevät heti, kun innovaattorit ovat laajentaneet tuotantotilansa ja tuotantokapasiteettinsa.
Tuotantotilojen ja tuotantokapasiteetin kasvattamisen lisäksi Roya Dry Ice Creamin innovaattorit aikovat seuraavaksi valtakunnallistaa jakelun Suomessa ja käynnistää kansainvälisen viennin. “Tavoitteenamme on rakentaa Royasta tunnettu suomalainen innovaatio sekä kotimaassa että kansainvälisesti”.
fi
en
sv
