Omasta tarpeesta syntyi uusi ratkaisu koiran ulkoiluun
Joskus parhaat keksinnöt syntyvät arjen tarpeesta. Näin kävi myös Gentleashin kohdalla.
Gentleashin perustajan ja keksinnön isän Matti Saukon mukaan kaikki sai alkunsa omasta kokemuksesta. Hänen vilkas cockerspanielinsa Ukko veti lenkeillä voimakkaasti, ja vanhojen motocross- ja enduroharrastuksesta jääneiden olkapäävammojen vuoksi tavallinen talutin aiheutti kipua. Kun markkinoilta ei löytynyt automaattisesti pehmeästi jarruttavaa talutinta, syntyi ajatus kehittää sellainen itse.
Seuraavat vuodet olivat täynnä kehitystyötä, testaamista ja ongelmien ratkaisemista. Erityisesti jarrumekanismin toimivuus ja komponenttien kestävyys vaativat paljon työtä.
Yksi merkittävimmistä saavutuksista oli toimivan prototyypin valmistuminen sekä patenttien saaminen Suomeen, Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Japaniin. Saukon mukaan juuri silloin ajatus muuttui konkreettiseksi tuotteeksi.
Gentleash eroaa perinteisistä kelataluttimista automaattisesti toimivan pehmeän jarrutuksen ansiosta. Jarrutus vähentää äkillisiä nykäisyjä ja voidaan säätää koiran koon ja aktiivisuuden mukaan.
Tavoitteena on tehdä ulkoilusta turvallisempaa ja miellyttävämpää sekä koiralle että taluttajalle. Talutin on suunniteltu 10–45-kiloisille koirille ja valmistettu kestävistä materiaaleista Suomessa.
Käyttäjiltä saatu palaute on ollut rohkaisevaa. Saukon mukaan monet ovat kokeneet, että talutin rauhoittaa koiraa ja tekee yhteisistä lenkeistä rennompia.
Muille keksijöille Matti Saukko antaa yhden tärkeän neuvon: kokoa ympärillesi hyvä tiimi ja varmista riittävä rahoitus. Hänen mukaansa tuotekehitys vie lähes aina enemmän aikaa ja rahaa kuin aluksi arvioidaan.
Gentleashin myynti on vasta käynnistynyt, ja seuraavana tavoitteena on kasvattaa tuotteen tunnettuutta sekä rakentaa siitä kansainvälinen menestystarina. Kuluttajatuotteiden saaminen markkinoille on tärkeää, sillä ne voivat parantaa arkea ja vastata monien käyttäjien tarpeisiin. Monille koiranomistajille lemmikki on tärkeä perheenjäsen, joten turvallisuutta ja hyvinvointia tukeville innovaatioille on selkeä tarve.
Voit tutustua Gentleashiin tarkemmin oheisen linkin kautta. Julkaisun yhteydessä on kuva tuotteesta.
Työtaustani on graafisen ja ATK-tarvikkeiden myyntitehtävissä. Ajatuksena tuottaa asiakkaille ratkaisuja, jotka kehittävät heidän toimintaansa tai alentavat kustannuksia. 1987 perustin oman Vidois Oy:n ja näin pääsin vapaammin toteuttamaan ideoitani asiakaspalvelussa. Yli 30 vuotta yritystoimintaa oli lamavuosien myötä todella vaihtelevaa, ainoastaan innovatiivinen kehitystyö ja asiakasuskollisuus pelastivat katastrofeilta. Nyt toimintaa jatkaa vanhin poikani ja jatkuvuus on taattu.
Seuraavia innovaatioita olen ollut kehittämässä, joista toiset olivat hyvin edellä aikaansa. Eräitä piti lopettaa taloudellisista syistä tai resurssipulan vuoksi. Koskaan en ole saanut taloudellista tukea, vaikka olen hakenut. Yleensä on ollut konsultointikuluja ja turhaa ajanhukkaa.
Suomen ensimmäinen ergonominen näyttöpäätepöytä 1976 monipuolisine säätöineen, joka todettiin testeissä parhaimmaksi IBM-tarpeisiin. Heidän toiveenaan oli näytön korkeus- /kallistussäätö ja samoin näppäimistölle samat ominaisuudet. Lauttasaaren IBM-pisteessä oli ryhmä testattavia pöytiä, joista minun oli ainoa räätälöity kotimainen pöytä. Erikoista, että Askolla ei ollut testeissä pöytää ja kuitenkin saivat 60 kpl kaupan. He kopioivat pöytäni ja kaupallistivat työni. Sain ensimmäisen kokemuksen raakaan liiketoimintaan ilman korvauksia.
Useita lomakepohjia 80-luvun alussa eri yrityksille ja virastoille. Esim. Suomen ensimmäinen 1-osainen viitepankkisiirto, jolloin päästiin eroon matriisikirjoittimiin tarkoitettuihin useampiosaisista pankkisiirroista. Näin saatiin lasertulostettavia A4-arkin lasku-pankkisiirtoja ja sen myötä kustannussäästöjä sekä tehokkuutta. Asiakkaan kuittikappale erotettiin perforoinnilla pankin osasta.
Infoback A3-kirjearkki, jossa on taitettuna lähetyskuoren ja palautuskuoren ominaisuudet. Sampo-vakuutusyhtiön asiakaskyselyyn toteutettu lomake, jonka täyttäjä voi taittamalla sekä tarran irrottamalla sulkea niin ettei täytettyjä tietoja voi lukea. Tästä keksinnöstä tehtiin hyödyllisyyspatentti. Koska Saksassa ollaan nuukia, niin pikkupatentti tehtiin myös Saksan markkinoita ajatellen.
Matkahuolto Oy:llä yli 8000 laskua kuukaudessa oli eräajona työläs jälkikäsitellä postin jaettavaksi 1987. Ratkaisuna ehdotin lasertulostamista, jolloin erittelyn rivivälejä voitiin tiivistää ja siten mahduttaa laaja tieto A4-kokoiselle offset-lomakkeelle. Tästä alkoi myös toimintamme, jossa Matkahuollon toiveesta tarjosimme jälkikäsittely- ja postituspalvelua. Tulostukseen yhteistyökumppaniksi valitsimme Tietotehdas Oy:n. Vuonna 1990 huolehdimme yli 3,8 milj. sivua eri rahoituslaitoksien, puhelin- ja sähkölaitoksen laskuja ja toiminta alkoi tuottamaan, kun niin sanottu K-piste tuli täytettyä. Tästä palvelutoiminnasta on olemassa ihan oma järkyttävä tarinansa.
Itsevalittavan PIN-koodin lomaketeknisen suunnittelun ja toteutuksen. Pekka Oksala Maksutekniikka Oy:stä oli kehittänyt luottokortteihin mahdollisuutta saada itse valitsema 4-numeroinen PIN-koodi. Finnoil ja Pukeva olivat ensimmäisiä asiakkaita, jotka hyödynsivät korttihakemuksissaan itse valittavaa PIN-koodia. Kortin hakemuslomakkeeseen piti esitulostaa koodin tarvitsema esivalintaa varten yksilöity tunnisterakenne, jossa kortin myöntäjälle tuli salaisesti tieto kortin PIN-koodiksi. Ainoastaan lähettäjälle jäi omaan kappaleeseen tieto mitkä neljä numeroa hän valitsi. Näin kortinhaltija voi itse valita haluamansa nelinumeroisen PIN-koodin jo korttia hakiessaan, eikä jälkikäteen annettua PIN-koodia tarvinnut erikseen lähettää. Lomakeratkaisuna kehitettiin yksinkertainen A4-lomake, jolla taitettuna ja suljettuna saatiin kortin tilaajalle mahdollisuus valita PIN-koodin itse, mm. Shell Euroopassa käytti tuotettamme.
Tilastokeskus 90-luvun alussa halusi nopeuttaa tietojensa siirtoa kun kirje- sekä fax- lähetykset olivat hitaita median tarpeisiin. Aluksi oli ajatus auttaa palveluna kirje- ja fax- lähetyksien hoitaminen. Olin tutustunut Antti Merisalon nimiseen henkilöön, jolla oli taitoa, osaamista tietotekniikan koodauksen ja kehittämisen saralla. Yhdistimme voimamme ja siten uudistimme Tilastokeskuksen tiedottamisen monikanavaisuuteen. Lopputuotteena ratkaisu, jossa illalla hyväksytty mediatiedote siirtyi ajastukseen ja klo 8.00 aamulla lähti jakeluun kirjeenä, faksina, sähköpostilla riippuen mikä osoite oli postituslistalla. Fax oli vielä yleinen medioilla, joten rakensimme palveluumme 8-kanavaisen fax-serverin. Jatkokehityksenä lisättiin lähetystoiminnoksi mobiilitekstiviesti ja automaattinen kotisivun päivitys. Lähetysprosessi hoidettiin Word-tekstinkäsittely-ohjelmalla, jolloin uutta alustaa ei tarvinnut opetella ja kaikki kanavat tulivat lähetyspiiriin yhdellä napin painalluksena. Kotisivujen päivitystoiminto oli Wordilla niin yksinkertaisen helppoa, että siitä rakennettiin eri osastoille omat lähetysalustat, joten käyttäjiä oli lopulta useita satoja henkilöitä. Nyt sivujen päivitystä ei tarvinnut toimittaa ammattilaisen päivitettäväksi, näin säästettiin aikaa ja rahaa, sekä tiedotteet julkistettiin reaaliajassa. Tämä monikanavainen innovaatio, jolla voitiin samanaikaisesti lähettää yksittäin tai ryhmälähetyksinä kirjepostia, fakseja, sähköposteja, mobiilitekstiviestejä ja päivittää verkkosivu oli Suomen ensimmäinen ja erittäin vaativalla asiakkaalla.
FastMail monikanavainen viestintäratkaisu oli Tilastokeskuksella testattu ja siten toimiva kenelle tahansa organisaatiolle, joka halusi tehostaa markkinointiviestintää. Wordillä tehty tiedote voitiin vapaasti lähettää sähköpostilla, mobiililla ja yksilöitynä värillisenä kirjeenä ulkoistettuna palveluna omalla logolla varustettuna. Riippuu mitä osoitteita valitsi FastMailiin liitetystä Excel-pohjaisista jakeluohjelmistoista. Erikoisuus oli myös, jos osoitteissa oli samoja esim. ulkoisesti toimitettuja niin päällekkäiset samat osoitteet poistettiin automaattisesti lopullisesta jakelusta. Word-kuvallinen aineisto muutettiin automaattisesti HTML-muotoon ja voitiin toimittaa liitetiedostoineen sähköpostilla ryhmälähetyksinä vaikka tuhat kerrallaan. Ongelma oli, että ratkaisumme oli liian edellä aikaansa, jolloin organisaatiot eivät olleet valmiita muuttamaan toimintatapojaan.
Kriisiviestintään ratkaisu. 1996 perustimme Viestikeskus.fi-nimisen portaalin, jonka tarkoitus oli mahdollisuus hallita osoitteita ja jakaa ryhmälähetyksiä nettiportaalin kautta. Lähetykset olivat lähinnä henkilökohtaisiin mobiililaitteisiin ja sähköpostiin osoitettuja viestejä. Jos operaattoreilta oli saatavissa alueellisesti vaarassa olevat henkilöt, niin varoitusjakelu olisi nopeasti toteutettavissa Viestikeskuksen kautta. Viestikeskukseen voitiin tehdä valmiiksi eri tarkoituksiin jakelulistoja, joita voitiin päivittää tarpeen mukaan. Käyttö oli mahdollista salasanan kautta kaikille sopimuksen tehneille asiakkaille, etenkin normaaliin sähköiseen ryhmäviestintään.
FastMail International-konseptin tavoite oli saada se vientituotteeksi kansainväliseen viestintään eri maanosien välillä. Kirjeet kulkivat maiden välillä lentopostina ja viive oli useita päiviä tai viikkoja. Ajatuksena oli tuotteistaa käytössämme ollut FastMailin lähetysen ja vastaanotto-ohjelmat tuotantotekniikkoineen lisenssinä ostettavaksi. Tämä olisi mahdollistanut esim. Suomesta lähetetyn kirjeen siirron sähköisenä melkein reaaliajassa USA:han ja siellä tulostettu ja kuoreen laitettu sopimustoimittajan toimesta. Näin meneteltynä olisi kirje kuljetettu paikallisella postimaksulla ja aikaviive olisi ollut merkittävän nopea. Näitä sopimuskumppaneita olisi useammissa maissa ja se olisi vienyt merkittävän osan lentopostikirjelähetyksien määrästä.Taloudelliset säästöt ja tehokkuus olisivat olleet huomattavat. Tähän projektiin haimme Liksa-nimellä markkinoinnin tukirahaa. Koska haluttiin saada hyvä hakemus niin jouduimme käyttämään konsulttia ja sen kustannukset olivat silloin 3000 mk. Lopputuloksena jäimme hopeasijalle ja rahoitus jäi saamatta, kuten projektin jatko.
Kirkkohallitus 2003 halusi saada seurakunnilleen toimivan viestintäratkaisun. Tarjosimme FastMail-mahdollisuutta, johon hankintavastaava ihastui. Ohjelma on asennettava tietokoneeseen manuaalisesti niin heille valtakunnallisesti se oli vaivalloinen. Koska heidän omaa IT-tukea oli saatavilla niin kaikki, jotka olivat evl- verkossa voisivat ladata FastMail ohjelman käyttöönsä ja siten saada monikanavaominaisuudet käyttöönsä. Sopimus tehtiin ja niin uskoimme, että suurasiakassuhde on saatu. Kuitenkin organisaatio oli vanhoillinen ja vaikka monessa koulutusteemassa olimme mukana ei toimintatapoja heidän osaltaan saatu muutettua.
Ekoajo tyhjien paluukuljetusten hyödyntämiseen palveluportaali. Tuotantomme muutti Heinolaan, joten postitukseen tulevat fyysisen aineiston saaminen pikaisena oli ongelma. Nelostiellä kulki yhtenään rekkoja ja muita autoja, mietin miten niihin saa yhteyttä. Ideoin 2005 Ekoajo-portaalin, johon tallennutin 3000 kuljetusyrittäjän yhteystiedot. Portaaliin kuljetusyrittäjä voi laittaa tiedot kalustostaan ja päivittäisestä kuljetusreitistään ajallisesti. Kun vapaata lavatilaa oli saatavilla niin kuljetuksen tarvitsija otti suoraan yhteyttä ja sopi kuljetusehdot. Valitettavasti emme saaneet SKAL-liittoa mukaan hankkeen edistämiseen. Yritin vielä saada 2014 Lahden kaupungin mukaan, jossa kaikki heidän kuljetustarpeet ja sopimuskuljettajat olisivat heidän vastaavassa portaalissa, näin tieto olisi ollut reaaliaikaista ja nopeasti muunneltavissa. Tämä reaaliaikainen ratkaisu olisi helposti muunneltavissa muille kunnille. Ekoajo huolehtisi kuntien välisistä kuljetustarpeista ja siten olisi yhteydessä kuntien omiin kuljetustarpeisiin.
Tilastokeskus 1992 kyselytutkimustulostus- ja postitustyöprosessin uudistaminen. Aiemmin kyselyn palautuskuoreen painettiin numero, jota verrattiin osoitteeseen ja näin tiedettiin numerosta kuka on palauttanut ja siten voitiin poistaa karhupostituksesta. Innovaatio oli tulostaa kyselytutkimusvihon etusivulle osoite, joka olisi poistettavissa kun kysely laitetaan palautuskuoreen. Kuitenkin osoitetulostuksen yhteydessä tulostettiin sisäsivuille viivakoodi, joka palautui tallennukseen. Muutos mahdollisti koneellisesti automaattisen postituskäsittelyn ja luotettavan tavan poistaa vastaaja karhupostituksesta. Tätä menetelmää käytetään yleisesti tänäkin päivänä.
Korukirje-portaali 1993 innovaatio, jonka tarkoituksena oli tuottaa kuluttajille palvelua merkkipäiväonnittelujen hoitamiseksi. Portaalissa valittaviksi tulisi painettuja kirjepohjia eri aihealueisiin kasteesta, ylioppilas- ym. merkittäviin onnittelutapahtumiin. Lähettäjä olisi klikkaamalla valinnut halutun pohjan ja kirjoittanut siihen haluamansa tekstin ja osoitteen. Tarkoituksena oli myös laittaa valmiita runo- tai tekstipohjia, jos lähettäjällä ei ollut niihin osaamista. Palvelumme tulostaisi ja postittaisi onnittelukirjeen asiakkaan puolesta. Silloin ainoa vastaava oli korusähke, joka toimi hyvin eri rakenteella. Korukirjettä yritettiin patentoida, mutta Postin e-kirje oli este sen toteutumiselle. Kuitenkin erot olivat merkittävät eikä e-kirje ollut portaalipohjainen. Näin Korukirje jäi toteutumatta ja Posti rakensi oman nettipalvelun postikorttien lähettämiseen.
UniikkiHeinola 2019 oli kunnan nuorten työllistämisen kannalta hanke, jossa maantieteellinen asemapaikka hyödynnettäisiin kaupallisesti. Suomessa on laajasti käsityöammattilaisia ja- harrastajia, joiden tuotteita oli hajautetusti myynnissä, eikä ollut välttämättä markkinointiosaamista. Hankkeen tavoitteena oli luoda valtakunnallinen myyntikeskittymä, johon oli suurimmista asuinkeskittymistä lyhyt matka tehdä käsityöhankintoja. Heinolan kuntaa ei saatu mukaan, mutta suuren kirpputorin tiloihin korona-aikaan saatiin myymälä. Samalla rakennettiin nettikauppa, johon kaikki voisivat laittaa tuotteitaan myyntiin. Pidimme myös korona-ajan loppuvaiheissa viikonlopun markkinat, joihin osallistui n. 50 käsityömyyjää. Ostavia asiakkaita tuli tuhansia ja tapahtuma oli menestys. Kuitenkin kirpputori luopui käsityömyymälästä ja siten hanke myös lakkautettiin.
Virtanen 2009 virtaavaan jokeen upotettava sähköenergiaa tuottava innovaatio. Tutkimme mahdollisuutta patentointiin, mutta vastaava joen pinnalla toimiva ratkaisu oli patentoitu vuonna 1967. Koska patentti oli vanhentunut niin ei ollut estettä sen rakentamiseksi. Keksintösäätiön asiamies totesi sen olevan hyvä ratkaisu sähkön tuottamiseen katastrofialueilla. Kuitenkin muut työtehtävät täyttivät ajankäyttöni ja hanke jäi kytemään.
Ohjetietopankki oli Toimisto- ja Tuottavuusyhdistykselle tarkoitettu ideoimani hanke. Yli 50 vuotta yhdistys, jonka jäsen olin, on tehnyt merkittävää työtä lomakestandardien luomiseksi. Oppikirja Toimiston asiakirjat ja standardit 1976 on yhdistyksen aikaansaannos. Tarkoitus oli tukea vuonna 2020 yhdistystä, jonka merkitys uudistuvassa tietotekniikassa jäi vähäisemmäksi. Idea oli standardisoida lomakkeella olevien ohjetietojen eri maiden vastaavat termit ja liittää niihin maatunnus. Termien käännökset ovat myös hankalia vahvistaa ja siten hidasti lomakesuunnittelua eri kielille. Ohjetietopankista niitä olisi yhdistyksen jäsenet saaneet vapaasti hyödyntää. Ohjetietopankin etuna olisi ollut nopea ja oikeakielinen käännös halutulle kielelle. Esim. ukrainalaista rahtikirjaa on vaikea eurooppalaisen tulkita ja niin se voitiin käännättää automaattisesti Ohjetietopankin kautta siten tulkita millä tahansa kielellä. Nykyisin on olemassa ohjelmallisia kääntäjiä, mutta kukaan ei ole vahvistanut termien oikeakielisyyttä.
Vesikaruselli vuonna 2025 on jatkokehitys Virtaselle, mutta huomattavasti yksinkertaisemmalla rakenteella. Se on säävapaa ja 24/7-tuotantoa tekevä hybridigeneraattori. Sille on parhaillaan patenttihakemus vireillä. Etuina ettei eläimistölle mm. kaloille tai kasvillisuudelle muodostu haittaa. Voidaan käyttää vuorovesialueella molempiin suuntiin. Myös vedenalaisissa voimakkaissa virtauksissa sitä voidaan käyttää eikä virtaussuunnasta ole merkitystä. Sen kokoa voidaan vapaasti suurentaa kohdevirtauksen antaman mahdollisuuksien mukaan, sekä ketjuttaa useita tehon lisäämiseksi.
Tarkoitus on tehdä merkittävä vientituote ja siten hyödyntää Suomen taloutta. Hanke edellyttää taloudellista panostusta ja prototyypin valmistamisen. Julkisyhteisön olisi enemmän tuettava yksittäisen henkilön tuottamia innovaatioita. Siemenvaiheeseen ei ole saatavissa rahoittajia. Ainakin uutuustutkimus olisi saatava valtion tukemana, jolloin kehityskelpoiset keksinnöt saisivat paremmin tukijoita.
Olisiko otsakkeen pitänyt olla Menetettyjä mahdollisuuksia?
Haluan tuoda esille muutamia ajatuksia keksintöihin, innovaatioihin ja niiden kehittämiseen liittyvistä asioista.
Standardit ovat tärkeitä niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Niiden tarkoituksena on luoda yhteisiä toimintatapoja, vaatimuksia ja hyviä käytäntöjä sekä yhdenmukaistaa tuotteissa käytettäviä osia. Standardointi helpottaa myös keksintöjen hyödyntämistä ja tukee huoltovarmuutta. Kun esimerkiksi kiinnikkeet ovat SFS-standardien mukaisia, varaosien saatavuus ja korjattavuus paranevat. Samalla säästetään aikaa ja alennetaan kustannuksia.
Keksintö voi olla fyysinen tuote tai IT-pohjainen sovellus. Olennaista on, että se ratkaisee jonkin todellisen ongelman ja tuo käyttäjälle tehokkuutta sekä ajan ja kustannusten säästöä. Mielestäni onnistunut innovaatio on aina ratkaisu olemassa olevaan ongelmaan. Silloin sen käyttöönotto on huomattavasti helpompaa.
Jos kyseessä on uusi toimintatapa tai esimerkiksi IT-sovellus, suurin haaste ei useinkaan ole itse keksintö vaan muutosvastarinta. Uusien toimintamallien sisäänajo vaatii aikaa, sitoutumista ja halua tehdä asioita uudella tavalla.
Keksijän työtä helpottaa huomattavasti, jos valmiina on asiakassuhde tai mahdollisuus ehdottaa muutoksia suoraan käyttäjälle. Tällöin myös rahoituksen järjestäminen ja tuleva käyttöympäristö ovat paremmin tiedossa. Parhaimmillaan samaa keksintöä voidaan soveltaa useille eri toimialoille, jolloin sen kaupallinen potentiaali kasvaa merkittävästi. Hyvät referenssit puolestaan helpottavat uusien asiakkuuksien syntymistä.
Suurimpia haasteita yksittäiselle keksijälle on saada idea tai muutosehdotus tuotantoon asti. Patentointi on usein välttämätöntä, mutta se vaatii sekä rahaa että erityisosaamista. Käytännössä moni joutuu turvautumaan patenttitoimistoon, mikä voi muodostua niin kalliiksi, että se estää hyvänkin keksinnön etenemisen.
Lisäksi tarvitaan myyntiosaamista oikeiden asiakkaiden löytämiseksi. Käytännössä keksijän pitäisi hallita hyvin monia asioita samanaikaisesti. Näihin olisi mielestäni perusteltua saada enemmän tukea myös yhteiskunnan taholta.
Omat kokemukseni keksijänä eivät ole olleet helppoja silloin, kun olen tarvinnut taloudellista tai julkista tukea. Yli 30 vuoden aikana en ole saanut yhteiskunnalta käytännössä lainkaan taloudellista tukea. Tämä on johtanut siihen, että useita hyviäkin hankkeita on jouduttu lopettamaan.
Yksi esimerkki tästä oli kuljetusyrittäjille kehittämäni Ekoajo-palvelu, jonka tavoitteena oli hyödyntää paluukuljetuksia tehokkaammin digitaalisen portaalin avulla. Uskon, että samanlaisia kokemuksia on monilla muillakin innovaattoreilla, etenkin niillä, jotka kehittävät keksintöjään omilla henkilökohtaisilla resursseillaan.
Mitä sitten tarvittaisiin?
Mielestäni valtiovallan tulisi panostaa nykyistä enemmän sekä rahoitukseen että asiantuntijaresursseihin. Keksintöjen merkittävyys ja kaupallinen potentiaali pitäisi arvioida asiantuntijoiden toimesta jo varhaisessa vaiheessa. Jos keksinnöllä nähdään olevan patentointi- ja kaupallistamismahdollisuuksia, sen kehittämistä tulisi tukea sekä taloudellisesti että käytännön toimenpitein.
Samalla olisi tärkeää auttaa oikeiden yhteistyökumppaneiden löytämisessä, jotta prototyyppi voidaan rakentaa ja testata. Vasta tämän jälkeen olisi luontevaa edetä yritystoiminnan rakentamiseen ja tuotteen viemiseen markkinoille eri alojen osaajien yhteistyönä.
Nykyisin tilanne on usein se, että yrityksen pitäisi olla jo olemassa ennen kuin taloudellista tukea on mahdollista saada. Yksittäiselle keksijälle tämä voi muodostua liian suureksi kynnykseksi, jolloin monet hyvät ideat jäävät pöytälaatikkoon. Näin on valitettavasti käynyt myös omalla kohdallani.
ZerryBit on fyysinen 7,5 tuuman e-ink näytöllä varustettu IoT laite, joka kykenee näyttämään yksinkertaista dataa ohjelmointirajapintojen kautta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi julkisen liikenteen lähtöaikatauluja, pörssisähkön hintaa, uutislehtien luetuimpia artikkeleita tai omaa Google-kalenteria. Tarjoamme puhelinsovelluksemme kautta tiettyjä datalähteitä widgettien muodossa, mutta käyttäjä voi halutessaan myös itse kustomoida näytöllä näkyvää tietoa omia, tai julkisia rajapintoja hyödyntäen. Laitteen käyttö ei edellytä ohjelmointiosaamista, vaan se on tehty helppokäyttöiseksi. Näytön e-ink teknologia ei tuota ollenkaan valoa, vaan on ns. sähköpaperia. Laite saa virtansa akusta ja lataussyklit ovat pitkiä, jopa kuukausia.
Mitkä ovat innovaationne päähyödyt tai mihin haasteisiin se pyrkii vastaamaan?
Puhelimella vietetty aika karkaa päivittäin epähuomiossa liian suureksi ja yksinkertaisten tietojen vilkaisu puhelimesta altistaa mahdollisuudelle päätyä selaamaan puhelinta, vaikka se ei olisi ollut tarkoitus. Älypuhelimet ovat rakennettu applikaatioalustoiksi viemään huomiosi mahdollisimman pitkäksi aikaa. ZerryBit tarjoaa yksinkertaisen ja rauhallisen tavan esittää yksinkertaista tietoa reaaliaikaisesti seinällä, pöydällä tai jääkaapin ovessa.
Näytöllä voi näyttää useampaa eri tiedonlähdettä kerrallaan, jonka vuoksi se vähentää puhelimella eri applikaatioiden välillä selaamisen tarvetta yhteen näytön vilkaisuun. ZerryBit toimii kodin omana infonäyttönä, jonka voi kotelon sisältä löytyvien magneettien ansiosta kiinnittää mihinkä tahansa metalliseen alustaan.
Laitteen yksinkertainen olemus tarjoaa rauhallisen tavan esittää tietoa. Laitetta pystyy kustomoimaan käyttäjän preferenssien mukaisesti luomalla omia widgettejä ja asettelemalla tiedot näkyviin näytölle haluamiinsa kohtiin puhelinsovelluksemme avulla.
Mikä teitä innosti ryhtymään innovaattoriksi?
Lähdimme liikkeelle yksinkertaisesta ideasta. Halusimme nähdä joukkoliikenteen aikataulut yhdellä vilkaisulla eteisen seinältä ennen ovesta lähtöä. Tästä syntyi idea ja pian sen jälkeen DIY-prototyyppi e-ink-näytöllä.
Prototyyppi toimi, ja se avasi silmämme. Arjessa on paljon tietoa, kuten aikataulut, sää ja muistutukset, jota tarvitsee yleensä heti, mutta vain hetkeksi. Huomasimme, että puhelimen nappaaminen pientä tarkistusta varten johti usein puhelimen ylimääräiseen selaamiseen erilaisten ilmoitusten ja häiriöntekijöiden kautta. Halusimme rauhallisemman tavan nähdä reaaliaikaista tietoa.
Lähdimme luomaan helppoa ja käyttäjäystävällistä tuotetta, jota kuka tahansa voi käyttää ilman ohjelmointitaitoja. Se tuo olennaiset tiedot yhteen selkeään näkymään, vähentää häiriöitä ja auttaa keskittymään elämään, ei puhelimen selailuun.
Oliko Apu+Raha-kilpailu järjestetty mielestänne onnistuneella tavalla?
Kyllä. Apu+Raha kilpailu oli selkeästi ja onnistuneesti järjestetty, sekä siitä oli valtavasti apua tuotekehityksessämme palautteen kautta. Oli hienoa osallistua kilpailuun ja seurata myös muiden jatkoon päässeitä innovaatioita, jotka olivat kaikki potentiaalisia.
Mitkä ovat seuraavat askeleet innovaationne kehittämisessä/kaupallistamisessa?
Olemme viimeistelemässä tuotantoon vaadittua kalustoa. Tämän lisäksi, laitteen toimintaan vaaditun ohjelmistoinfrastruktuurin kehittäminen, validointi ja testaus ovat kovassa vauhdissa. Ensimmäiset erät ovat jo myyty joukkorahoituskampanjasivuston kautta ja odotamme positiivista palautetta, kun ensimmäiset tuotteet saadaan toimitettua asiakkaillemme ympäri maailmaa.
Jarno Saarinen on keksijä ja yrittäjä, jonka päätuotteeksi ja innovaatioksi on noussut yli kahdeksaankymmeneen maahan myyty Subsoccer pöytäjalkapallopeli.
Keksijän uransa alkuvaiheessa, Tampereen Hervannasta kotoisin oleva mutta nykyään Helsingin Lauttasaaressa asuva Jarno Saarinen, oli kiinnostunut automatisoimaan ja rakentelemaan fyysisiä laitteita. Nuorempana tehtyjä keksintöjä Saarinen kuvailee kuitenkin paljolti epäonnistumisiksi mutta ‘’sellaista keksijänä toimiminen on’’. ‘‘Yhtä onnistunutta innovaatiota kohden saattaa tulla viisikymmentä toimimatonta ideaa tai suunnitelmaa’’, Saarinen kuvailee. Hän myös kertoo kuinka koulunkäynti ei ole oikein ottanut luonnistuakseen muun muassa keskittymis- ja lukihäiriöstä johtuen. Lukeminen on tuottanut vaikeuksia ja teknisiin innovaatioihin panostaminen on tuntunut hänelle luontaisemmalta toiminnalta kun kirjojen lukeminen ja opiskelu. Saarinen kertoo, että muistaakseen hänellä on painopinnanvalmistajan paperit Hervannan ammattiopistosta vaikkakaan papereita tutkinnosta ei ole löytynyt. Yrittäjänä ja keksijänä toimimiselle vähiin jäänyt kouluttautuminen ei ole kuitenkaan muodostanut minkäänlaista estettä. Saarinen on ollut aina kiinnostunut visuaalisesta ja graafisesta suunnittelusta, josta tuli myös hänen uransa alkuvaiheessa ammatti kun hän suunnitteli työkseen kuvia Photoshopilla. Kun kuvankäsittelystä alkoi löytyä uraa niin myös keksinnöt alkoivat ottaa paremmin tuulta purjeisiinsa. Varsinaisten onnistuneiden keksintöjen tuottaminen alkoi valokuvausstudion automatisoinnista ja siihen liittyvistä teknisistä rakennelmista ja keksinnöistä. Graafisella alalla, varmaankin osaltaan Saarisen innovatiivisen asenteen johdosta, hänestä tuli tuotantopäällikkö ja sittemmin myös osakas yritykseen, joka myytiin sijoitusyhtiö Panostajalle. Tämän jälkeen Saarinen siirtyi päätoimisesti kehittämään Subsocceria, josta on tullut selkeästi hänen merkittävin innovaationsa niin teknisessä kuin myös kaupallisessa mielessä.
Subsoccer innovaatio sai alkunsa Espanjan Torreviejasta, jossa Saarinen oli lomailemassa perheensä kanssa kun hänen tytär halusi jotain muuta tekemistä jalkapallon katselun lisäksi. Saarinen itse oli katselemassa jalkapallon EM-kisojen Espanja-Venäjä ottelua kun hän sai idean terassipöydän alla pelattavasta jalkapallo-pelistä. Jo heti seuraavana päivänä Saarinen oli hankkinut pöytään ja tuoleihin kiinnitettävät verkot ja pelin prototyyppi oli valmis; vaikkakaan tässä vaiheessa ei ollut mitään suunnitelmia tuotteen kaupallistamista. Tästä sitten Saarisen kotiin palattua alkoi Subsoccerin kehitystyö, joka alkoi hiljalleen muovautua liikeideaksi. Lopulta tästä syntyi kokonainen yritys, Subsoccer, joka on sittemmin siirtynyt Tampereen Hervannasta Helsinkiin sekä parveke- ja terassipeleistä maailman areenoille.
Subsoccer yrityksen toimitusjohtajana toimii itse innovaattori Jarno Saarinen ja yrityksellä on seitsemän vakituista työntekijää. Keskeisessä roolissa on etenkin tuotekehittäjä ja Subsoccer tuotteiden designer Markus Toivanen. Lisäksi tiimistä löytyy markkinoinnin, myynnin ja talouden osaajia. Subsoccerin toiminta on Suomessa päämajaansa pitävälle yritykselle poikkeuksellisenkin kansainvälistä kun 99 prosenttia myynnistä menee ulkomaille. Suurimmaksi markkinaksi on muodostunut Yhdysvallat, johon menee noin puolet myynnistä. Amazon ja muut verkkokauppatoimijat ovat keskeisiä Subsoccer pelipöydän myynnissä etenkin Yhdysvalloissa. Tuotteet valmistetaan Kiinassa alihankkijalla ja myös Suomesta löytyy varasto, josta verrattain suurikokoisia tuotteita postitetaan lähinnä Euroopan markkinoille DHL:N, UPS:n ja vastaavien kuriiriyritysten kautta. Uusin yhteistyökumppani on maailman suurimpien vähittäiskauppayritysten joukkoon lukeutuva amerikkalainen Costco, jolle meni myyntiin juuri 5000:n pelipöydän pilotti. Markkinoinnin kannalta tärkeää yhteistyötä on tehty muun muassa FIFA:n ja UEFA:n kanssa. Subsoccer-turnauksia on järjestetty muun muassa Mestareiden liigan ja Eurooppa liigan finaalitapahtumissa ympäri Eurooppaan. FIFA oli Saarisen mukaan kysellyt pelipöytiä myös Pohjois-Amerikan FIFA World Cup 26 -turnauksen peli- ja katsojatapahtumien yhteyteen. Joten on mahdollista, että myös kesän mm-turnauksen katsojat pääsevät testaamaan Subsoccer peliä ja pelipöytiä. Subsoccer tulee olemaan pelattavissa myös kesän Coca-Cola Fanfestissä Helsingin kansalaistorilla. Peliä pääsee testaamaan myös Ilveksen Veikkausliiga-otteluissa Tammelan Stadionilla. Ilves Football on Saarisen mukaan Subsoccerin pitkäaikaisimpia yhteistyökumppaneita.
Subsoccer on peli ja pelipöytä
Subsoccer on siis sekä pelipöytä että itse peli. Subsoccer pelipöytään kuuluu läpinäkyvä pöytä ja sen alla oleva pelikenttämatto sekä kaksi penkkiä, joiden alustat toimivat sujuvasti maaleina. Subsoccer tuoteperheeseen kuuluu myös virallinen punainen pelipallo. Myös itse peli ja sen säännöt ovat Jarno Saarisen käsialaa. Peliä pelataan niin, että peli aloitetaan kivi-paperi-sakset arvonnalla, jonka voittaja aloittaa pelin. Pelissä ei saa ottaa fyysistä kontaktia toiseen pelaajan mutta sen pelaaminen vaatii jalkapallon kaltaista taitoa ja peliälyä. Ensin kolme maalia tehnyt pelaaja on voittaja. Tarkka ‘sääntökirja’ löytyy Subsoccerin nettisivuilta. Peli itsessään on siis pelipöydän ohella keskeinen osa brändiä. Olen itsekin päässyt testaamaan pelipöytää ja subsoccerin pelaamista ja voin sanoa sen olleen viihdyttävää ja urheilumaista. Subsoccerista on olemassa monia erilaisia versioita vaikka kaikissa pelipöydissä idea on sama. Valikoimasta löytyy pelejä esimerkiksi erikseen ulko- ja sisäkäyttöön ja varustelutaso lähtee perustasosta ja on tuunattavissa vaikka oman seuran väreihin ja pöytä on saatavilla myös mukinpidikkeillä. Tuotteen hinta lähtee liikkeelle noin 500 eurosta ja kehittyneimpien mallien hinta lähentelee 2000 euroa. Mallista riippumatta pelipöydät ovat pelikentän osalta samankokoisia ja niillä pelataan samaa Subsoccer-peliä. Mallien hintaero tulee lähinnä materiaalieroista ja muotoiluseikoista. Jarno Saarinen haluaa tuotteidensa olevan kestäviä ja Subsoccer pelipöytiin on tarjolla kattavasti myös varaosia. Subsoccer on tehnyt merkittävän yhteistyösopimuksen Sega Amusements -yhtiön kanssa, jolle toimitetaan pelihalleihin ym. julkisiin tiloihin tarkoitettua versiota ja tämä on suunnattu etenkin Aasian markkinoille. Myyntimääristä kysyttäessä, Saarinen toteaa, että ‘’huhtikuussa on myyty satoja pelipöytiä’’. Jalkapallon mm-kisat tulevat todennäköisesti kasvattamaan myyntiä entisestään. Subsoccerin pelitapahtumien tuottaja Pege Piirto kertoo, että ‘’UEFA:n tapahtumissa pelin taso on ollut ihan laadukasta, mutta kyllä toistaiseksi kovimmat subsoccer-pelaajat ovat tulleet Suomesta’’. ‘’Subsoccer on sellainen peli, että lähes kaikki ovat nähneet sen vähintään somessa. Siihen liittyen sitten tulevat pelitapahtumissa kertomaan, että on on tuttu tuote ja usein myös tuotteen hankinta saattaa kiinnostaa’’, Piirto toteaa. Tämä kertoo siitä, että tämän kaltaiselle yritykselle myös some-markkinointi on tärkeää ja usein myös perinteisiä medioita edullisempi markkinointikanava. Saarinen kertookin, että yrityksessä on panostettu erityisesti some-markkinointiin ja Subsoccerilla on yli 500 miljoonaa some-näyttöä ja sosiaalinen media on myös hyvin Subsoccerista kiinnnostunutta kohderyhmää tavoittava viestintäkanava.
Ideasta innovaatioksi
Ideasta innovaatioksi prosessin Saarinen toteaa olevan hidasta. Subsoccerin kohdalla ideasta sarjatuotantoon meni lähes kaksi vuotta. Saarisen mukaan ‘’idea on helpoin asia mutta se, että saa tuotteen myytyä ensimmäiselle ihmiselle tai ensimmäisille kahdellekymmenelle ihmiselle on jonkin verran vaikeaa mutta silti suhteellisen helppoa. Se, että saa vakuutettua että idea on kaupallisesti järkevä niin sen toteuttaminen on vaikeaa.’’ Saarisen mielestä ‘’vain harvalla on resursseja viedä ideaa kaupalliseen tuotantoon.’’ Saarinen korostaa ei vain tuotteen itsensä vaan myös brändin merkitystä. ‘’Brändin rakentaminen voi olla paljon isompi duuni kuin itse tuotteen rakentaminen. Yleisesti ottaen brändin merkitys on suurempi kuin itse tuotteen merkitys.’’
Subsoccer on panostanut erityisesti brändiin ja tuotteen kokonaisuuteen, josta Saarinen käyttää nimitystä ‘Subsoccer World’. Tähän Subsoccer maailmaan kuuluu pelipöydän, alusmaton ja pallon lisäksi itse peli ja se sen säännöt sekä sport-on-app -tyylinen appi. ‘’Sovelluksessa on kaikki mitä turnauksen tai liigan perustamiseen ja pyörittämiseen tarvitsee’’, Saarinen kiteyttää.
IPR-asiat ovat tärkeitä keksijälle
Jossain maissa tuotteen kopioiminen on hyvä juttu ja piraattituotteiden myynti on selvästi yleisempää kuin Länsi- ja Pohjois-Euroopassa. Myös Subsoccerista on kehitelty kopioita lähinnä Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolisilla markkinoilla. Kysyttäessä IPR-suojauksesta (Individual Property Right, immateriaalioikeudet) Saarinen toteaa, että niillä on iso merkitys Subsoccerin kaltaiselle yritykselle, tuotteelle ja brändille. Subsoccerilla on monia erilaisia patentteja ja näitä löytyy kattavasti myös kansainvälisesti. Muun muassa Japanissa ja Koreassa on patentit ja Kiinassakin patenttia on haettu (Patent pending). ‘’Iso osa Subsoccerin IPR-strategiaa on tulla lajia ja appia hallitsevaksi lisenssitaloksi ja hallita IPR-asioita sekä tehdä tuotteesta niin houkutteleva, että joku haluaa valmistaa pelejä lisenssin turvin.’’ Subsoccerin tavoitteena on ison globaalin markkinan haltuun ottaminen. ‘’Hyvin hallittu IPR lisää myös yhtiöiden kiinnostusta tuotteeseen’’, Saarinen korostaa ja jatkaa, että ‘’Subsoccerin punainen lappu (logo tag), on tärkein yksittäinen tavaramerkki Subsoccerille’’. Saarinen kertoo myös tekevänsä yhteistyötä patenttitoimistojen kanssa. ‘’Patenteissa teemme yhteistyötä Primrose patenttitoimiston kanssa ja tavaramerkeissä asioitamme hoitaa Kaulo & Partners. Saarinen antaa vinkiksi innovaattoreille, että ‘’kannattaa etsiä patenttitoimisto joka pystyy sparraamaan maksutta ennenkö lähtee esittelemään tuotetta messuille tai kaupallistamaan tuotetta’’. ‘’Patentti itsessään ei ole itseisarvo. Kannattaakin miettiä idean tai innovaation ydinajatus, jonka haluaa suojata ja keskittyä patentin kirjoittamisessa tähän’’, sanoo IPR-asioissa asiantuntemustakin omaava Saarinen. Tapasin Jarno Saarinen Helsingin Hankenilla, jossa Saarinen oli puhumassa IP-Day-tapahtumassa (Maailman Henkisen Omaisuuden päivä). Saarisen kattavassa esityksessä korostui IPR-asioiden ja suojauksen merkitys Subsoccerin kaltaisen kansainvälisen yrityksen toiminnassa.
Maailmanmarkkinat ovat asettaneet myös haasteita Subsoccerille ja markkinoiden ailahtelevuus on tullut Saariselle tutuksi. Donald Trumpin asettamat tullit ovat tuoneet Saarisen yrityksen toiminnalle merkittäviä haasteita ja osaltaan myös maailmanpolitiikan vaikutus muun muassa logistiikkaan on osaltaan hankaloittanut toimivaan logistiikkaan perustuvaa kaupankäyntiä ja tavarantoimituksia. Tästä huolimatta Subsoccer on saanut myös vahvistettua asemaansa Yhdysvaltojen markkinoille muun muassa Costco-yhteistyön ansiosta.
Saarisen vinkit keksijöille
Haastattelun lopuksi Saarinen antaa vielä vinkkejä sellaisille keksintöaihioita omaaville keksijöille, jotka ovat lähdössä rakentamaan liiketoimintaa. Ensimmäiseksi Saarinen kehoittaa kertomaan ideasta tai innovaatiosta jollekin. Toisekseen, sitten kun lähtee toteuttamaan tuotekehitystä ja markkinointia kannattaa keskustella toisten innovaattorien kanssa omasta innovaatiosta. Esimerkiksi Naava ja Framery ovat tarjonneet Subsocerille apua tuotteen kehittämisessä. Kolmanneksi kannattaa suojata keksintö ja rakentaa innovaatiolle sopiva IPR-strategia. Tämä onnistuu parhaiten etsimällä itselle sopivat kumppanit patenttiasioihin.
Tällä kertaa meidän haastattelussa on useita innovaatiopalkintojakin voittanut Riina Rubinstein, jonka innovaatio Teamcare™ on herättänyt mielenkiintoa niin innovaatiokilpailujen tuomaristoissa, sosiaali- ja terveyspalveluiden hallinnossa kuin myös rahoittajien keskuudessa. Teamcare™ on Rubinsteinin keskeisin innovaatio ja se on Rubinsteinin kertoman mukaan ‘‘rakenteinen tietomalli ja toiminnanohjausjärjestelmä, jonka avulla oikea tieto, on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tietomalli on kehitetty alunperin sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeisiin mutta sitä voi soveltaa hyvin myös muilla aloilla.”
Helsingissä asuva, mutta aina välillä myös Raaseporin Fiskarsin luovassa yhteisössä majaileva, Riina Rubinstein kertoo olleensa aina innovaattori ja visionääri. ‘’Havainnoin ympäristöä ja teen ratkaisuja. Olen ratkaisukeskeinen henkilö. Ratkaisen myös teknisiä ongelmia’’, Rubinstein kertoo. ‘’Pidän itse merkittävimpinä asioina, ominaisuuksina ja yhdistävinä tekijöinä keksinnöilleni ja innovaatioilleni sitä, että ne ovat systeemisiä innovaatioita.’’ Rubinstein kuvailee kuinka ‘’yleensä asioita yritetään ratkaista pistemäisesti yhdestä suunnasta, kun taas omat innovaationi huomioivat koko systeemin ja ovat tehokkaampia ja ratkaisevat ongelmia paremmin kuin pistemäinen tai kahden näkökulman lähestyminen’’. Rubinstein kuvailee, että kyky keksiä ja innovoida uutta sekä ratkaista asioita ovat yhdistelmä luontaisia ominaispiirteitä, ammatillista osaamista, tutkimustietoa sekä elämänkokemusta. Rubinstein on aina pyrkinyt innovaatioillaan tuomaan myös laajempaa vaikutusta yhteiskuntaan. ‘’Toimimattomien asioiden ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen on minun juttuni’’, Rubinstein kiteyttää. Rubinstein on kasvanut idealistisessa ja yhteiskunnallisesti virittyneessä perheessä ja hänen geeneissään on myös maailmanparannus, joka tulee esiin Riinan keksinnöissä ja innovaatioissa. Rubinsteinilla on pitkä ja monipuolinen kokemus sote-alasta; tätä osaamista hän on päässyt osaltaan käyttämään myös Teamcaren suunnittelussa ja kehityksessä. Teamcare™-innovaation kehitystyö, Teamcare Oy:n toimitusjohtajana toimiminen ja asiantuntijatehtävät ovat hänen päätyönsä. Harrastuksekseen tämä luova innovaattori mainitsee jalkapallon pelaamisen yhteisöllisessä höntsyjoukkueessa. Myös argentiinalaisen tangon tanssiminen kuuluu harrastusten piiriin. Lisäksi luonto ja ihmiset ovat Riinalle tärkeitä.
Teamcare™ syntyi Rubinsteinin omasta negatiivisesta kokemuksesta liittyen sosiaalipalveluihin, kun hänen perheenjäsenensä joutui toimimattomien sosiaalipalveluiden piiriin. Tässä prosessissa Rubinstein joutui huomaamaan sosiaalipalveluiden puutteellisuuden ja järjestelmän toimimattomuuden. Vaikkakin Rubinsteinin perhe selvisi tilanteesta perheen oma-aloitteisen toiminnan johdosta tavallista paremmin, niin kokemuksesta Rubinsteinille jäi halua parantaa ja muuttaa sosiaali-alan systeemejä ja toimintamalleja oikeudenmukaisemmiksi, asiakasjohtoisemmiksi ja turvallisemmiksi. Sosiaalipalveluiden prosessin kanssa tekemisiin joutuessaan Rubinstein joutui huomaamaan kuinka sosiaalipalvelut olivat se verkoston ja toiminnan heikoin lenkki. Sosiaalipalveluiden prosessien hallinta oli varsin huonolla tasolla tai sellaista ei ollut ollenkaan. Näiden huonojen kokemusten johdosta Rubinstein ryhtyi kehittämään tapaa ohjata ja hallita systeemisesti sote-palvelujärjestelmän prosesseja. Viisivuotisen tutki- ja kehitä vaiheen tuloksena syntyi rakenteinen tietomalli, joka ottaa haltuun systeemisesti koko sote-prosessin suunnittelun, toteutuksen, arvioinnin ja valvonnan. Rubinstein kertoo, että mitä enemmän hän tuli asiantuntijaksi sote-palveluissa työn, omakohtaisen kokemuksen ja tutkimustyön kautta, sitä vahvemmaksi tuli hänen halunsa ratkaista sote-palveluiden ongelmia. Rubinsteinilta löytyy sote-alalta sekä ammatillista- että kokemusasiantuntijuutta.
‘’Se, että jokin keksintö tai innovaatio tulee lopulta ihmisten käyttöön ja markkinoille, vaatii käsittämättömän paljon työtä ja omistautumista keksijältä. Jos tiedät keksineesi jotain, joka voi auttaa lukuisia huonossa asemassa olevia ihmisiä, teet kaikkesi sen eteen’’, Rubinstein painottaa. Osansa keksijän työkuormaan tuo myös IPR-asioiden hoitaminen sekä rahoituksen hankkiminen. IPR-asioiden hoidossa Rubinstein sanoo käyttäneensä patenttiasiamiestä. Rahoitus ei ole monien muiden start up-yritysten tapaan ollut hankalaa, vaan Teamcare Oy on saanut Rubinteinin kertoman mukaan helposti julkista rahoitusta ja on kiinnostanut kovasti myös yksityisiä rahoittajia. ‘’Näkisin, että Teamcare on rahoittajien lempilapsi, koska se tehostaa kriisissä olevan sote-alan tuotantoa innovatiivisella tavalla. Se on sosiaalinen innovaatio, naiskeksijän kehittämä, se edistää sote-alan digitalisaatiota ja on täydellinen alusta AI:lle.’’ Rahoitusten saantia on Rubinsteinin mielestä myös osaltaan auttanut Teamcare™-innovaation saamat julkiset tunnustukset, ehkä keskeisimpänä Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailu, jossa hänen innovaatiokilpailuehdotus kuului voittajien joukkoon. Tämä on sellainen tunnustus, jota Rubinstein arvostaa. Myös Lontoossa pokattu Globalwiin naisinnovaatiokilpailun voitto on tuonut arvostusta ja näkyvyyttä hänen innovaatiolleen. Lontoon reissu toi myös uusia kansainvälisiä kontakteja ja herätti kiinnostusta ulkomaisten rahoittajien ja yhteistyökumppaneiden parissa. Tältä reissulta jäi myös käteen ymmärrys siitä potentiaalista mikä Teamcarella on ulkomailla. Innovaatiokehityksen edetessä Teamcarella on hyvät mahdollisuudet laajentua myös kansainvälisille markkinoille. Rubinstein on tutkinut laajasti tiedonmuodostukseen ja päätöksentekoon liittyviä aiheita eri toimijoiden näkökulmista. Teamcaren tiimoilta on tullut ”kutsuja” väitöskirjatutkimuksiinkin, mutta yritystoiminta on toistaiseksi pitänyt hänet kiireisenä eikä tutkimustyölle ole liiennyt juurikaan aikaa.
Teamcare™ on rakenteinen tietomalli ja toiminnanohjausjärjestelmä, joka on kehitetty omien kokemusten ja tutkimustiedon pohjalta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, mutta se soveltuu laajalti myös muille aloille. Teamcaren ydin perustuu rakenteiseen tietomalliin. Kyseessä on alusta, joka voidaan integroida samanaikaisesti useisiin eri tietojärjestelmiin ja joka tuottaa kulloisenkin tarpeen mukaisia käyttöliittymiä. Teamcare mahdollistaa monialaisen yhteistyön ja asiakaslähtöisen palveluiden suunnittelun ja toteutuksen. Toisin kuin monet muut sote-alan järjestelmät, Teamcare™ lähtee liikkeelle asiakkaan näkökulmasta ja hänen tarpeidensa sekä olemassa olevien resurssiensa tunnistamisesta. Järjestelmä hyödyntää roolipohjaista lähestymistapaa, jossa eri käyttäjille voidaan kohdentaa heidän tehtäviensä kannalta olennaista tietoa. Käyttäjinä voivat toimia esimerkiksi asiakkaat, ammattilaiset, viranomaiset sekä asiakkaan lähipiiri. Tämä tukee sekä toiminnan sujuvuutta että tietoturvaa.
Teamcare™ tukee lainmukaista toimintaa ja auttaa tekemään palveluiden vaikuttavuutta näkyväksi. Järjestelmä kokoaa eri toimijoiden tuottamaa tietoa yhteen ja tukee kokonaisuuden hallintaa. Teamcare™ on kehitysvaiheessa, ja siitä on käynnissä useita pilotteja. Tavoitteena on saavuttaa MVP-vaihe, jossa järjestelmän keskeiset toiminnot ovat käytettävissä. “Teamcaressa asiakas on tärkein käyttäjä. Keskeistä ja merkittävää on myös se, että palvelutuotantoa ohjataan asiakkaalle laadukkaasti ja turvallisesti”, Rubinstein korostaa.
Keksinnöllisyys on tärkeässä asemassa Teamcare™-innovaatiossa. Keksinnöllisyyden voi sanoa Teamcaren kohdalla muodostuvan kolmesta kohdasta. Ensinnäkin tarve saada prosessi hallintaan ja vahvasti ohjatuksi, suunnitelluksi, toteutetuksi, arvioiduksi ja valvotuksi ovat keskiössä. Toinen kohta sisältää kaikille toimijoille yhtenäisen digitaalisen prosessikartan luomisen. Tällä tavoin saadaan kiinni prosessista ja saadaan prosessia haltuun ja sitä voidaan ohjata. Kolmas kohta liittyy Teamcaren liittämiseen asiakassuunnitelmaan. Teamcaressa on ainutlaatuista myös se, että asiakas pääsee itse vaikuttamaan prosessiin ja hänen kommenttinsa ja näkemyksensä tulee myös asiantuntijoille nähtäväksi. Euroopan Unionin Women TechEu -rahoitushaussa Teamcare sai tunnustusta myös Deeptechinä, eli syväteknologiana, jonka liiketoiminta perustuu tieteellisiin läpimurtoihin, merkittävään tutkimus- ja kehitystyöhön (t&k) sekä uusien mullistavien ratkaisujen kaupallistamiseen. ”Samassa arviossa Teamcarea kuvattiin innovatiiviseksi eetokseksi, jolla on potentiaalia muuttaa koko Euroopan tapaa järjestää ja saavuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.”
Juha Starck on keksijä, jolle ideointi on jatkuva tapa toimia arjessa. Hänen uransa keksijänä ja yrittäjänä kertoo oma-aloitteisuudesta ja halusta viedä ideat käytäntöön asti.
Starckin mielestä yrittäjyys on vahvassa roolissa keksintöjen kaupallistamisessa. Hänen oman kokemuksensa mukaan tuotteiden vieminen markkinoille on yleensä tarkoittanut yrityksen perustamista ja sen liiketoiminnan rakentamista alusta asti.
Yksi Starckin tunnetuimmista keksinnöistään on Happibuusteri, jonka hän kehitti ja toi itse markkinoille. Toinen merkittävä keksintö on Seat Guard -mikrotauottaja, joka on myös Suomen lisäksi saanut jalansijaa Ruotsista. Hänen innovaationsa ovat saaneet myös kansainvälistä tunnustusta erilaisissa kilpailuissa. Happibuusteri levisi Baltian maihin myös oma-aloitteisesti muiden toimijoiden kautta.
Keksintöjen kaupallistaminen ei ole Starckin mukaan kuitenkaan yksinkertainen prosessi. Starck kuvaa jälleenmyyjien usein seuraavan tuotteen menestystä ennen kuin he laajemmin sitoutuvat siihen. Tästä johtuen kaupallistumisen alkuprosessi on erityisen haastava, sillä keksijän itse pitää osoittaa tuotteensa toimivuus markkinoilla.
Starck on siirtänyt painopistettään yhä enemmän palveluinnovaatioihin. Hänen kehittämänsä Pikanouto.fi yhdistää muuttopalvelut sekä tavaroiden noudon uudella tavalla, ja Starck korostaa erityisesti palvelun helppokäyttöisyyttä ja hinnoittelun läpinäkyvyyttä.
Uusimpana palveluhankkeenaan Starck on kehittämässä globaalisti käytettävää työkalupalkkiin asennettavaa palvelua. Tähän liittyvä brändi, domain ja yhteistyökumppanit ovat jo valmiina ja sen seuraava vaihe onkin markkinointi ja mahdollisten sijoittajien mukaan saaminen.
Monipuolinen tekeminen on Starckin mukaan hyvin olennainen osa hyvää innovointia, ja hän elää myös sen mukaan. Hän on julkaissut kymmeniä e-kirjoja, tehnyt musiikkia ja työskennellyt myös kryptovaluuttojen kanssa. Hän kertoo eri alojen synnyttävän uusia näkökulmia ja avaavan uusia mahdollisuuksia. Starckin kokemuksen mukaan yrittäjyys ja keksijyys kulkevat yleensä käsi kädessä. Molemmat eivät ole vain pelkkä idea vaan myös sen käytännön toteutusta, jatkuvaa oppimista ja kuinka navigoida maailmanmarkkinoilla.
Pitkän linjan yrittäjä ja innovaatiokehittäjä, Juhani Talvela, on toiminut Keksintösäätiön puheenjohtajana vuodesta 2020 lähtien. Tähän tehtävään hän päätyi kun säätiön hallituksen jäsen Markku Merovuo kysyi hänen kiinnostustaan tehtävää kohtaan. Talvela on opiskellut radiotekniikkaa Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä (nykyinen Aalto-yliopisto) ja tehnyt diplomityön teollisuus- ja tuotantotaloudesta. Tekniikan lisensiaatin työn Talvela on tehnyt avaruustekniikasta rakentaen otsoniradiometrin mittaamaan ilmakehän otsoniprofiilia. Opintojensa jälkeen Talvela ryhtyi ICT-alan yrittäjäksi ja sai myös hieman rahoitusta Keksintösäätiöltä.
Talvela myi perustamansa yritykset vuonna 2013, minkä jälkeen hän toimi Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa tietoverkkotekniikan tutkimusjohtajana, kestävien energiaratkaisujen alan tutkimusjohtajana sekä lopulta koko tekniikan alan tutkimusjohtajana. Tämän jälkeen Talvela aloitti tutkimuksen tekemisen aineettomista oikeuksista (IPR) Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (nykyinen LUT-yliopisto). Keksintösäätiön lisäksi Talvela on mukana myös muun muassa Runar Backström -säätiön hallituksessa sekä EU-tehtävissä, kuten Euroopan Innovaationeuvoston EIC Transition ja EIC Accelerator –rahoitushakemusten arvioinnissa sekä rahoituspäätösten tekemisessä. Vapaa-ajallaan Talvela harrastaa kuorotoimintaa Viipurin lauluveikoissa, mikä on Helsingissä toimiva perinteinen ja hienosointinen mieskuoro. Talvela on kotoisin pääkaupunkiseudulta, mutta viettää myös paljon aikaa Lappeenrannassa kesäisin.
Juhani Talvela kertoo olevansa kehitysluonteinen ihminen ja osaltaan siitäkin syystä Keksintösäätiön johtaminen sopii hänelle hyvin. Keksintö- ja innovaatiotoiminnan parissa työskentely on myös mielenkiintoista.
Miten suomalaista innovaatio- ja keksintötoimintaa pitäisi kehittää? Voit samalla myös kertoa keksinnöistä ja innovaatioista ylipäätään.
Kyllä se on niin, että keksintöjen kova ydin on siellä innovaatioissa. Se on keksintö mistä niitä innovaatiota tehdään. Joten se keksintö on ydin, josta innovaatio lähtee kehittymään ja josta sitä lähdetään kehittämään.
Innovaatioita on monenlaisia ja monentasoisia. Innovaatiot ovat siis markkinoille saatettuja uusia toimintamalleja, tuotteita, palveluja ja menetelmiä. Innovaatiota voi syntyä hyvin monenlaisista lähteistä käsin. Yksinkertainen innovaatio voi syntyä vaikka siten, että tehdään organisaation johtamisessa joku havainto, että hei meidän täytyy dokumentoida joku tietty asia uudella tavalla ja näin ollen se on paljon tehokkaampaa ja sitten kun se toteutetaan niin se on se innovaatio. Innovaatio on siis tämmöinen uusi toimintamalli, joka tuodaan markkinoille. Se ei välttämättä ole globaalisti uusi mutta se voi olla uusi sille yritykselle ja niille uusille ihmisille, jotka sitä ovat tekemässä. Kaikki nämä ovat innovaatioita, mutta sen sijaan sitten kun me puhutaan keksinnöistä, niin keksinnöille on ominaista, että ne on globaalisti jotain ihan uutta. Sellaista, jota kukaan ei ole keksinyt aikaisemmin tehdä ja sitten niissä täytyy olla semmoinen tietynlainen keksinnöllinen ominaisuus, semmoinen ‘innovative step’, joka tarkoittaa että se ei saa olla mitään itsestäänselvyyttä. Ei niin, että yhdistetään ikään kuin kaksi palikkaa toisiinsa ja sitten se on se keksintö. Niinkun asiantuntijat kuvaavat, niin siinä täytyy olla semmoinen ‘heureka-hetki’, semmonen ‘ahaaelämys’. Oivallus siitä, että tämän voikin tehdä tällä tavalla. Siinä on se ‘keksinnöllisyys’. Nämä ovat ikään kuin keksinnön tämmösiä peruselementtejä. Kun katsotaan niitä innovaatiota, jotka perustuu keksintöihin, niin ne on tyypillisesti niitä, jotka enemmän muuttaa maailmaa ja tekee maailmasta paremman elää ja olla. Nämä innovaatiot parantavat meidän varallisuuttaamme ja hyvinvointiamme ihan erilailla kun sellaiset inkrementaaliset innovaatioaihiot, joissa tehdään jotain pieniä parannuksia oman organisaation sisällä tai tuodaan joku vähän uudella tavalla muotoiltu tai toteutettu palvelu markkinoille. Tämä on se keksinnön ja innovaation ydin. Keksinnöt ovat tärkeitä innovaatioiden tuottamisessa koska niiden merkitys innovaatioon on huomattava. Ne tuottavat siihen innovaatioon sellaista uutuutta ja ainutlaatuisuutta, joka sitten voi olla hyvinkin arvokasta innovaation ja koko toiminnan kannalta.
Mitä mieltä olet suomalaisesta innovaatiopolitiikasta ja siitä miten se tukee yksittäistä keksijää. Miten suomalaista innovaatiopolitiikkaa tulisi kehittää, jotta se palvelisi paremmin yksittäistä keksijää?
Innovaatiojärjestelmässä ei ole järjestelmää joka tukisi yksittäistä keksijää. Suomeen pitäisi saada innovaatiorahasto, joka tukisi yksittäistä keksijää ja innovaatioaihioiden arviointia ja kehittämistä. Yksittäiset keksijät, startupit ja tutkijatiimit tarvitsisivat tukea.
Mitkä ovat olleet Keksintösäätiön suurimpia onnistumisia sinä aikana kun olet ollut Keksintösäätiön puheenjohtajana?
Eräänä onnistumisena voisi mainita ainakin Ideajalostamo konseptin luomisen ja siihen liittyvän kehitystyön käynnistämisen ja toteuttamisen. Ideajalostamo on sellainen suuri hanke, jonka toteuttamiselle on Suomessa myös selkeä tarve. Erinäisissä keskusteluissa keksijöiden kanssa tulee usein esiin kuinka vanhan malliselle keksintöasiamies toiminnalle olisi merkittävää tarvetta ja tilausta Suomessa. Ideajalostamo mahdollistaa tällaisen palvelun saamisen virtuaalisesti keksijöitä palvelevalle alustalle Ideajalostamoon. Tätä ideaa ja konseptia on tervehditty keksijäpiireissä suurella ilolla. Vaikkei tätä konseptia voi varsinaisesti vielä pitää saavutuksena koska työ on keskeneräinen. Konseptin kehittämisen osasaavutuksiakin voi kuitenkin pitää hyvinä asioina liittyen keksijöiden yksilölliseen tukemiseen. Valmistuessaan tämän Ideajalostamo-palvelun on tarkoitus olla merkittävä kehitysaskel kohti merkittävää yksityiskeksijöiden tukemisen tason parantamista. Merkittävinä asioina tai saavutuksina Keksintösäätiölle voidaan myös pitää Apu+Raha-palvelun käytännön elvyttämistä ja Apu+Raha-kilpailujen toteuttamista. Apu+Raha-palvelun, kuten myös muun toiminnan, käytännön toteuttamista rajoittaa kuitenkin rahoitukselliset puutteet. Keksintösäätiö toteuttaa näitä toimintoja omalla budjetilla eikä saa niihin mitään ulkopuolista rahoitusta.
Onko Ideajalostamo ihan sinun oma idea vai onko siihen saatu tai otettu jostain mallia? Miten siis on päädytty siihen, että lähdetään kehittämään tällaista Ideajalostamo alustaa?
Ideajalostamo-palvelu sai alkunsa siitä kun Keksintösäätiön hallitus tuli siihen tulokseen, että tarvittaisiin uusia keinoja auttaa alkuvaiheen keksijöitä kun säätiö ei saa enää valtion rahoitusta ja alkuvaiheen keksijät ja heidän innovaationsa jäävät helposti kokonaan ilman tukea. Tätä varhaisen vaiheen innovaatiotoiminnan tukemista varten syntyi idea Ideajalostamosta, josta sitten kehitystyön tuloksena jalostui nykyisenlainen konsepti. Säätiö kutsui 2018 koolle kokouksen, jossa oli myös mukana innovaatio-osaston johtaja Ilona Lundström TEM:stä (Työ- ja elinkeinoministeriö) sekä PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) pääjohtaja. Edustettuina kokouksessa olivat myös ELY-keskukset sekä Business Finland. Kokouksessa tultiin yhteistuumin siihen tulokseen, että valtion rahoituksen lakkauttaminen on vääjäämättä ajanut alas Keksintösäätiön toimintaa ja siten alkuvaiheen innovaattorien, Keksintösäätiön keskeinen asiakassegmentti, tuki on tästä syystä selvästi vähentynyt. Tällä kehityksellä koettiin olevan vaikutusta osaltaan koko suomalaiseen innovaatioympäristöön. Tämän kokouksen tuloksena Ilona Lundström antoi Keski-Suomen ELY-keskukselle satatuhatta euroa tukea yleiseen innovaatiotoiminnan kehittämiseen. Samaan aikaan Kaakkois-Suomen ELY-keskus käynnisti ‘Ideasta innovaatioksi’ -kehittämishankkeen, jonka tiimoilta sitten lähdettiin miettimään, mitä tulisi tehdä etenkin alkuvaiheen innovaattorien tukemiseksi ja keksintöjen kehittämisen tukemiseksi. Mikko Ojapelto, Business Millin silloinen toimitusjohtaja, kiteytti heti alkuun sen tarpeen ympäristöstä, jossa idea voitaisiin heti alkuvaiheessa dokumentoida järkevästi ja selkeästi. Näin idean tai keksinnön materiaali olisi löydettävissä helposti alustalta. Alusta ympäristön ympärille tarvittiin verkosto ja palvelut; tästä kokonaisuudesta muotoutui Ideajalostamo-palvelu. Markkinointiyhtiö Roister ehdotti tälle kokonaisuudelle nimeä Ideajalostamo ja siitä se sitten lähti vakiintumaan tämän konseptin nimeksi.
Miten Keksintösäätiötä ja sen toimintaa voisi edelleen kehittää ja ja mitä pidät tärkeimpinä kehityskohteina itsessään Keksintösäätiössä?
Hyvä kysymys. Keksintösäätiössä isoin pullon kaula on oikeastaan tämä rahoituksen puuttuminen. Me tehdään säätiössä omalla rahalla tätä kehittämistyötä. Säätiön oma varallisuus on miljoonan luokkaa. Tämän miljoonan tuotoilla, joka on muutamia kymmeniä tuhansia euroja vuodessa, säätiön pitäisi organisoida toimintaansa ja tehdä kehitystyötä. Keksintösäätiön toiminta vaatii siis paljon priorisointia ja huolellista suunnittelua. Säätiön rahoituspohjan varmistaminen on sellainen työ jota pitää miettiä ja pyrkiä kehittämään. Tämä on yksi keskeisistä kehityskohteista säätiössä.
Mitkä ovat Keksintösäätiön keskeisiä yhteiskumppaneita ja onko Keksintösäätiöllä jotain kansainvälistä toimintaa?
Keksintösäätiöllä on monenlaisia yhteiskumppaneita ja käytännössä kaikki suomalaiset toimijat, jotka edistävät jollain tavalla keksintötoimintaa ovat ainakin periaatteessa säätiön yhteistyökumppaneita. Keskeisiä käytännön yhteistyökumppaneita ovat kehittämisyhtiöt, elinkeinoyhtiöt, ammattikorkeakoulut ja yliopistot, rahoitusyhtiöt sekä keksijä- ja innovaatioyhdistykset. Yksittäisiä tahoja mainitakseni, esimerkiksi Keksijöiden keskusliitto Keke ry ja Quin Suomi ry ovat sellaisia tahoja joiden kanssa tehdään käytännön yhteistyötä. Myös Patentti- ja Rekisterihallituksen kanssa ollaan yhteydessä ja tehdään käytännön yhteistyötä. Myös jotkin ammattikorkeakoulut ovat sellaisia, joiden kanssa on läheisempää yhteistyötä. Tällaisia ovat esimerkiksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (XAMK) sekä Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK). Kansainvälisellä kentällä käytännön yhteistyötä on vähemmän mutta kontakteja löytyy myös ulkomaille.
Onko mielestäsi jossain Euroopan maissa keksijöiden asiat paremmin kuin Suomessa? Kuten esimerkiksi Hollannissa, joka mainitaan jonkinlaisena esimerkki maana esimerkiksi keksijöiden tekemässä kansalaisaloitteessa.
Mielestäni keksijöiden tilanne ei ole varsinaisesti parempi myöskään muualla Euroopassa. Ei tarvitse kuitenkaan mennä kuin Ruotsiin niin yksittäisten keksijöiden tukemiseen on huomattavastikin enemmän rahaa käytettävissä. Keksijöiden auttaminen ei kuitenkaan missään ole ihan helppoa toimintaa ja siihen kohdistettavat varat tulee kohdistaa oikein, jotta saataisiin aikaan vaikuttavuutta yksittäisen keksijän kannalta. Koska jokainen keksintö ja innovaatio on ainutlaatuinen niin keksijät tarvitsisivat myös yksilöllistä asiantuntevaa palvelua.
Onko esimerkiksi Ruotsissa vastaavaa toimijaa kuin Keksintösäätiö?
Ruotsissakaan ei ole vastaavaa toimijaa kuin Keksintösäätiö. Siellä on kuitenkin toiminut aktiivinen keksijäyhdistys, joka on toiminut ainakin osittain Keksintösäätiön tapaan.
Euroopasta löytyy kyllä lähes joka maasta Business Finlandin kaltainen toimija mutta löytyykö vastaavia toimijoita kuin Keksintösäätiö?
Ihan Keksintösäätiön kaltaisia toimijoita ei juurikaan löydy.
Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen innovaatiotoiminnan suurimmat haasteet?
Suomalaisen innovaatiotoiminnan haasteet liittyvät Suomeen tällaisenä verrattain pienenä markkinana. Heti kun jonkinlainen innovaatio tehdään, niin pitäisi alkaa miettimään miten saadaan laajennettua markkinaa globaalisti ja ainakin Eurooppaan, joka on Suomen lähimarkkina. Isot yritykset hallitsevat kansainvälistymisen paremmin kuin pienet yritykset ja se liittyy paljolti toki resursseihin. Keksijä- ja keksintöpohjaisen innovaatiotoiminnan haasteet ovat pitkälti rahoituspuolella.
Millaisilla poliittisilla päätöksillä suomalaista innovaatiotoimintaa voitaisiin kehittää?
Poliitikoilla ja politiikalla on tässä iso rooli, että mihin suuntaan suomalaista innovaatiotoimintaa viedään. Kyllä tämä innovaatiotoiminnan tukeminen ja kehittäminen lähtee sieltä eduskunnasta. Poliittisen päätökset paljolti määrittelevät innovaatiotoiminnan suuntaa ja rahoitusta. Suomessa tehtiin päätös tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuen kasvattamisesta neljään prosenttiin BKT:sta mikä on sinällään merkittävä päätös mutta puutteena siinä on, että tuki kohdistuu pääosin tutkimus- ja kehittämistoimintaan mutta innovaatiotoiminnan tukeminen jää vähemmälle. Poliitikkojen olisi hyvä huomata, että myös innovaatio- ja keksintötoimintaan panostamisella on pidemmällä aikavälillä vaikutusta kansantalouteen ja näin ollen siihen pitäisi myös kohdistaa enemmän tukea.
Mitä tai millaisia neuvoja antaisitte aloitteleville keksijöille ja innovaattoreille?
Ensinnäkin aloittelevan keksijän olisi hyvä olla nopeasti liikkeellä keksintönsä kanssa, eikä jäädä hautomaan ideaa liian pitkäksi aikaa. Jo varhaisessa vaiheessa innovaattorin tulisi tehdä tarvekartoitusta ja kontaktoida potentiaalisia asiakkaita. Semmoista markkinalähtöisyyttä ja toisaalta myös markkinan tunnistamisen ja markkinoinnin osaamista tarvittaisiin enemmän.
Onko Keksintösäätiöllä jonkinlaista lobbaustoimintaa tai pyrkimystä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?
Kyllähän säätiöllä on yhteyksiä ja verkostoja erisuuntiin. Aiemmin tehtiin enemmänkin sellaista toimintaa, että käytiin tapaamassa kansanedustajia ja erilaisia sidosryhmiä joiden kanssa sitten keskusteltiin miten innovaatiotoimintaa ja keksijöiden tukemista voisi parantaa. Koska valtionhallinnosta ei ole juurikaan tukea irtoamassa säätiölle niin ollaan sitten keskitytty lobbaamisen sijaan enemmän itse käytännön tekemiseen. Tälläkin hetkellä kuitenkin sidosryhmäassistenttimme Viivi on kontaktoimassa kansanedustajia, jotta saataisiin aikaan tämmöinen säätiön järjestämä Innovaatio- ja keksintötoiminnan seminaari.
Liittyykö keksintötoimintaan mielestäsi jotain yleisiä harhaluuloja Suomessa?
Juu onhan meillä kaikennäköisiä käsityksiä keksijöistä ja keksintötoiminnasta niin Suomessa kuin varmaan myöskin maailmalla. Kyllähän me tiedetään semmoinen keksijän prototyyppi, propellipää herrasmies, tekemässä keksintöjä. Pitäähän se myös paikkaansa, että meiltä löytyy tämmöisiä esimerkiksi tutkimustoiminnassa työuransa tehneitä herrasmiehiä, jotka sitten jatkavat keksintötoimintaansa yksityisinä keksijöinä. Toisin kuin jossain esimerkiksi isommassa firmassa, jossa erillinen t&k-osasto saattaa tukea keksintöjä niin tällaiselta omatoimikeksijältä saattaa usein puuttua verkostot. Tällaiset verkostot ovat kuitenkin keskeisiä ei vaan keksijän motivaation mutta myös keksintöjen eteenpäin viemisen kannalta. Tällaisia verkostoja voi löytyä muun muassa keksijöiden osuuskunnista, kuten TreKeksi ja A. Vipunen osuuskunta, ja toki myös Keksintösäätiö pyrkii auttamaan tällaisia yksittäisiä keksijöitä.
Mitkä ovat Ideajalostamo-palvelun suurimmat hyödyt innovaattorille?
Ideajalostamon merkittävimmät hyödyt innovaattorille ovat juurikin siinä, että ideajalostamo-palvelun kautta innovaattori joutuu ensinnäkin dokumentoimaan ideansa ja keskittymään innovaatioonsa liittyviin olennaisiin asioihin ja pohtimaan niitä. Ideajalostamo ikään kuin pakottaa keksijän kiinnittämään innovaationsa nurkkia sekä miettimään ja määrittelemään tarkemmin innovaatiota ja sen toimivuutta.
Laura Hahkala toimii Keksintösäätiön ensimmäisenä palvelumuotoilijana ja toisena naispuolisena projektipäällikkönä, tällä hetkellä Ideajalostamo Kymenlaakso –hankkeessa. Hahkala on tehnyt säätiöllä myös asiakaskokemuksen kehittämistä ja käyttöliittymäsuunnittelua. Alla olevassa haastattelussa Hahkala kertoo työstään Keksintösäätiöllä, näkemyksiään naisten asemasta innovaatioalalla ja opinnäytetyöstään, jossa pyritään selvittämään, kuinka säätiöorganisaatiota voisi kehittää palvelumuotoilun keinoin.
Toimit Keksintösäätiöllä palvelumuotoilun erityisasiantuntijana. Millaisia tehtäviä kyseinen työ pitää sisällään?
Palvelumuotoilu nimensä mukaisesti keskittyy palveluiden muotoiluun ja sitä kutsutaan myös käyttäjälähtöiseksi kehittämiseksi. Käyttäjälähtöinen kehittäminen on terminä helpommin lähestyttävä, koska se ei ole ajattelu- ja toimintatapana sidottu mihinkään tiettyyn alaan. Eli muotoillaan palveluita ensisijaisesti käyttäjien tarpeista käsin.
Säätiöllä olen hyvin päässyt vaikuttamaan oman työni sisältöön, joten olen pyrkinyt osallistumaan kaikkeen, mikä auttaa ymmärtämään käyttäjien kokemuksia palvelussa sekä muita tekijöitä, joilla on vaikutusta palveluun. Sekä tietysti, miten palveluita kehitetään käyttäjien kokemukset ja omat resurssit huomioiden.
“Palvelumuotoiluun sisältyy vahvasti asioiden näkyväksi tekemisen periaate”
Käyttäjälähtöinen kehittäminen perustuu käyttäjätutkimukseen. Käyttäjätutkimuksen avulla kerättävä käyttäjäymmärrys ja empatia ovat palvelumuotoilijan tärkeimmät työkalut. Kehittäminen perustuu siis tutkittuun tietoon, ei oletuksiin. Keskeistä palveluiden muotoilemisessa on ymmärtää asiakkaan tarpeet ja olosuhteet, hänen työnsä tavoite ja tunnistaa mahdollisia esteitä tavoitteeseen pääsemiseksi. Hyvä palvelu tuottaa jonkin muutoksen, joka auttaa palvelun käyttäjää pääsemään tavoitteeseensa.
Palvelun pitäisi tuottaa asiakkaalle hyvä kokemus, koska palvelun hyöty ja arvo rakentuvat nimenomaan käyttäjän kokemuksesta. Palvelu ei ole mikään fyysinen tuote, joten palvelun käyttökokemukseen liittyy aina vuorovaikutus palvelun tarjoajan kanssa. Vuorovaikutusta tapahtuu fyysisten palveluiden lisäksi myös verkkoalustoilla. Eli palvelu rakentuu näistä kosketuspisteistä, jotka seuraavat toisiaan. Niitä pisteitä voidaan suunnitella, kehittää ja niiden avulla voidaan rakentaa asiakkaalle kokonaisvaltainen palvelupolku tai -polkuja. Polkujen avulla muotoillaan kokemuksia.
Lisäksi palvelumuotoiluun sisältyy vahvasti asioiden näkyväksi tekemisen periaate. Asioita tehdään näkyväksi, mm. tutkimalla ja viestimällä niistä erilaisilla tavoilla. Asioiden sanoittaminen ja viestiminen ymmärrettävällä, mutta oivalluttavalla tavalla, on keino ymmärryksen sekä empatian lisäämiselle eli muutoksen aikaansaamiselle.
Palvelumuotoilijan työ on kokonaisvaltaista, joten aktiivinen mukanaolo projekteissa on kartuttanut kokonaiskuvaa niin innovaatioalasta, keksijöistä kuin säätiönkin roolista tässä ekosysteemissä.
Toimit myös Ideajalostamo Kymenlaakso -hankkeen projektipäällikkönä. Mitkä ovat Ideajalostamon merkittävimmät hyödyt innovaattoreille ja keksijöille?
Ideajalostamo-palvelulla tavoitellaan muutosta ensisijaisesti varhaisen vaiheen ideoiden liikkeelle saamisessa. Sen avulla pyritään lisäämään innovaattoreiden ja keksijöiden omia valmiuksia ideoiden kehittämisessä, jotta ideat voisivat kasvaa innovaatioiksi ja vaikka toimeentulon lähteeksi.
Ideajalostamosta saa konkreettista apua idean kehittämiseen; työkaluja ja tietosisältöjä, verkostoja. Ideajalostamo auttaa hahmottamaan innovaatiokehittämisen kokonaisuuden, mutta se myös tuo työvälineet ja osaamisen kaikkien saataville. Ideajalostamo lisää yhdenvertaisuutta ja palveluiden saavutettavuutta, toivottavasti sitä kautta myös auttaa monimuotoistamaan innovaatioalaa.
“Luova ajattelu on tuotu vahvasti osaksi innovaatiokehittämisen prosesseja”
Ollaan havaittu, että usein alkuvaiheessa etenemisen kynnys on korkeimmillaan, kun tekijä on vielä kokematon. Mutta vaikka tuen tarve alussa on suurin, ei tukea tai muita resursseja ole juurikaan saatavilla tähän varhaiseen vaiheeseen. Palveluita on yleensä tarjolla vasta, kun on jo valmis innovaatio tai liiketoimintasuunnitelma. Ideajalostamo-alusta perustuu käyttäjäpolkuihin, joiden tarkoituksena on auttaa innovaattoria hahmottamaan, mitä idean kehittämisessä tulisi huomioida ja millaisilla tavoilla voi edetä kohti omaa tavoitetta. Eli on pyritty tuomaan tukea sinne, missä sitä ei vielä palvelukentän puitteissa ole.
Palveluiden ja rahoituksen saamiseksi on yleensä ylitettävä jokin kynnys, joten on tärkeää vahvistaa innovaattorin omia valmiuksia idean edistämisessä, siitä viestimisessä ja sen kehittämistarpeiden arvioinnissa – eli lisätään todennäköisyyksiä seuraavan kynnyksen ylittämiselle. Tällä tavoin Ideajalostamo täydentää palvelukentän puutteita eli tekee innovaattorin polusta hieman eheämmän selkeyttämällä suuntaa ja asettamalla askelmerkkejä. Ideoiden potentiaalin tunnistaminen paranee.
Tämän jälkeen Ideajalostamo auttaa ideoiden edistämisessä etsimällä ja tarjoamalla jatkopolkuja palvelukentältä. Eli sen lisäksi, että innovaattori oppii itse ymmärtämään ja kehittämään omaa ideaansa, niin hän voi Ideajalostamo-palvelun avulla löytää jatkokehittämiseen sopivia kumppaneita, neuvontapalveluita tai vaikka rahoituslähteitä.
Ideajalostamon on ajateltu lisäävän suomalaisten ideoiden ja innovaatioiden määrää sekä laatua, tuomalla innovaatiokehittämisen prosessit ja työkalut kaikkien saataville yhdenvertaisesti. Ideajalostamossa ideasta voi tehdä konkretiaa. Ideajalostamo Kymenlaakso -hanke on toteutettu yhdessä Xamkin luovien alojen tutkimusyksikön kanssa, joten luova ajattelu on tuotu vahvasti osaksi innovaatiokehittämisen prosesseja. Taustalla on havainto siitä, että ilman luovuutta ei synny mitään uutta.
Mikä on ollut palkitsevinta työssäsi Keksintösäätiöllä?
Työn, kuten palveluidenkin, arvo syntyy työntekijän henkilökohtaisesta kokemuksesta. Minulle merkitys syntyy siitä, että yleishyödyllisessä organisaatiossa tehdään yleisesti hyödyllisiä asioita. On ollut palkitsevaa olla osana tiimiä, jossa ollaan yhteisellä asialla. Hyvinvoiva työyhteisö ja muiden arvostaminen on tärkeää, joten pyrin aina siihen, että tiimissäni on mahdollista onnistua.
Työhyvinvoinnin ohella yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kiinnostava ja aina ajankohtainen teema. Työssäni pääsen lisäämään yhdenvertaisuutta sekä samalla disruptoimaan jumiutuneita stereotypioita, jotta entistä useammalla ihmisellä olisi pääsy palveluiden ja mahdollisuuksien äärelle. Tämä on tärkeää, jotta voimme kehittyä yhteiskuntana. Näen, että muutos voi lähteä liikkeelle ruohonjuuritasolta, meistä ihmisistä. Onhan se tosi palkitsevaa olla osana muutoksen liikkeelle laittamista. Olen päässyt rakentamaan paikkoja, joista on helpompi lähteä liikkeelle ja polkuja, joita pitkin on helpompi mennä eteenpäin.
Lisäksi voitte varmaan arvata, että kun intohimoisesta kehittäjästä on kyse, niin on vaikea sopia mihinkään valmiiseen ”muottiin”. Minulle on tärkeää, että pääsen vaikuttamaan oman työni sisältöön, koska tällöin pääsen parhaiten hyödyntämään vahvuuksiani ja toimimaan arvojeni mukaisesti. Haluan muotoilla oman tulevaisuuteni, olen utelias, haluan kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Säätiö onkin ollut itselleni kasvuympäristö, jossa olen päässyt haastamaan itseäni jatkuvasti.
“Tärkeintä on tunnistaa ideassa sekä ihmisessä lymyävä potentiaali ja löytää erilaisia keinoja sen tukemiseksi”
Konkreettisista palkitsevista hetkistä (no pun intended) tulee mieleen esimerkiksi Ideajalostamo-hankkeen päätöstapahtuma Kotkassa joulukuussa 2025. Tuossa tapahtumassa pääsin tapaamaan ihmisiä, jotka olivat osallistuneet innovaatiokilpailuun, joka järjestettiin Keksintösäätiön Satakunnan kasvualusta -hankkeessa toteutetulla digitaalisella alustalla. Ensimmäiset palkinnot jaettiin Kasvava idea -sarjassa kahdelle teini-ikäiselle tytölle ja näiden jälkeen ala-asteikäiselle pojalle. Minusta tämä oli todella koskettavaa. Kaikki ne työtunnit, jotka olen istunut yksin tietokoneen ääressä, konkretisoituivat kauniilla tavalla näiden nuorten ja lasten ideoiden näkyväksi tekemiseen.
Lisäksi pääsin samassa tapahtumassa juttelemaan Perttu Pölösen kanssa, joka kuin ikään on nuorena palkittu Keksintösäätiön kilpailussa sävelkello-keksinnöllään. Nykyään hän toimii kansainvälisesti tunnettuna puhujana, futuristina ja tietokirjailijana, jonka kirjoja löytyy usealle eri kielelle käännettynä. Tämä on hyvä esimerkki ja kuvastaa mielestäni täydellisesti sitä, että keksintöjä voi hyödyntää monin eri tavoin oman toimeentulon lähteenä ja muutoksen välineenä. Tärkeintä on tunnistaa ideassa, mutta myös ihmisessä itsessään, lymyävä potentiaali ja löytää erilaisia keinoja sen tukemiseksi. Varhaisen vaiheen ideasta ei voi vielä tietää, mihin suuntaan se lopulta etenee – tärkeintä on, että jokainen idea, mutta myös niiden keksijä, saa mahdollisuuden kasvaa. Ja tarvitsemaansa tukea siihen. On aina palkitsevaa nähdä, kun tällaista tapahtuu.
Yhteenvetona sanoisin, että on palkitsevaa, kun näkee oman työn vaikutukset inhimillisellä tasolla, uusina mahdollisuuksina ihmisten elämässä, ei vain järjestelminä tai rakenteina.
Miten naisten asemaa ja näkyvyyttä voitaisiin parantaa innovaatioalalla?
Hyvä kysymys ja itse pohdin tätä myös.
Näkyvyyttä tietysti parannetaan sillä, että tehdään näkyväksi. Sitä voisi tehdä aina tilaisuuden tarjoutuessa, oli kyse sitten kuvitus- tai sanavalinnoista tai siitä, että kenen tarpeita innovaatioalan kehittämisessä tutkitaan. Oikeastaan yksi keskeinen oivallus itselläni liittyy sukupuolisensitiivisyyteen. Onko se ratkaisu vai onko se oikeastaan osa ongelmaa? Jos sukupuoli häivytetään, niin silloin sukupuoleen liittyvät esteet innovaatioalalla ei oikein koskaan edes voi tulla näkyviksi. Ja ongelmia, joita ei nähdä, ei myöskään osata ratkoa.
Onneksi osallisuutta tehdään näkyväksi erilaisilla tutkimuksilla ja hankkeissa on aina myös naisten ja muiden aliedustettujen ryhmien aseman parantamiseen liittyviä tavoitteita. Innovaatioalan sukupuolittuneisuus on tunnistettu haaste ja sen on todettu muun muassa hidastavan talouskasvua.
Ylipäätään maailma on hengenvaarallinen naiselle jo pelkästään siitä syystä, että naiset on sukupuolena keskimäärin kaikessa suunnittelussa ja tuotekehityksessä ”häviäjiä”; Ratkaisuja ei suunnitella naisten lähtökohdista, joten ne eivät ratkaise naisten kokemia ongelmia. Itse muotoilijana ajaudun tämän pohdinnan äärelle jatkuvasti. Haluan toimia vastuullisesti ja tiedostavasti.
Se, mitä ainakin voisi tehdä, olisi ottaa naisia enemmän mukaan ja kuunnella heitä, koittaa ymmärtää naisten kokemuksia. Ratkaisut tässäkin tapauksessa löytyvät sitten, kun itse ongelma ja sen juurisyyt ymmärretään riittävän hyvin, jotta ei tarvitse tehdä oletuksia naisista, heidän kyvyistään, tarpeistaan tai esteistä.
Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että innovaatioala tarvitsee naisia. Innovaatioita ei synny yksinomaan teknisillä aloilla, vaan innovaatioita pitäisi osata tunnistaa ja edistää paljon laajemmin, kaikilla toimialoilla ja kaikenlaisiin käyttäjien tarpeisiin. On valtava menetetty potentiaali kaikkien alan toimijoiden näkökulmasta, jos naiset eivät osallistu. Yhteiskunnan tasolla hyödyttäisiin suuresti siitä, että naisten asemaa ja mahdollisuuksia osallistua innovaatiotoimintaan parannettaisiin.
“Innovaatioalalla olisi potentiaalia ratkoa aikamme isoja kysymyksiä”
Stereotyyppisestä sukupuolinäkökulmasta käsin voisi sanoa naisten erikoistuneen hoivaan, huolenpitoon ja elämän säilyttämiseen, joten naisille löytyy kyllä paikkoja innovaatioalaltakin. Meidän aikakautemme suurimmissa kriiseissä korostuvat juuri tämän tyyppiset kysymykset. Mutta sanon vielä senkin, että kaikki stereotypiat ansaitsevat tulla haastetuksi ja tarvittaessa rikotuksi.
Hoivaan ja hyvinvointiin liittyvät innovaatiot eivät ole välttämättä kovin helposti kaupallistettavia. Valitettavasti me elämme maailmassa, jossa raha edelleen hyvin usein ratkaisee, jolloin tällaiset – turvallisuuden ja elinehtojen säilymisen kannalta erittäin tärkeät ja hyödyllisetkin – ratkaisut voivat jäädä hyödyntämättä. On melko kestämätön lähtökohta ideoiden ja innovaattoreiden aseman edistämiselle, mikäli mikäli niitä arvioidaan vain sen perusteella, että kuka tästä rahallisesti hyötyy.
Yhdenvertaisuudessa, siinä, mitä ja kenen ideoita edistetään tai millä perusteella ovat aivan keskeisiä haasteita, joita mielestäni pitäisi ratkoa. Tässä kohtaa innovaatioalalla on paradoksaalisesti haasteita pysyä ajan tasalla – saatikaan olla aikaansa edellä. Meidän tulisi aktiivisesti etsiä ratkaisuja siihen, kuinka kytkeydytään irti jatkuvasta kuluttamisesta ja talouskasvun tavoittelusta. Sen sijaan tuntuu, että kilpaillaan, kuka teknokraatti saa elinaikanaan rohmuttua suurimman osan uusiutumattomista luonnonvaroista tai suurimman varallisuuden. Innovaatioalalla olisi potentiaalia ratkoa aikamme isoja yhteiskunnallisia, globaaleja ja vaikka sukupuolten epätasa-arvoon liittyviä kysymyksiä. Tai vaikka vaurauden ja hyvinvoinnin yhdenvertaisempaa jakautumista, sen keskittymisen sijasta.
“Monimuotoisuus on innovaatioalan etu”
Palataan perusasioiden äärelle. Keksiminen perustuu lähtökohtaisesti ihmisen sisäsyntyiseen tarpeeseen ratkaista ongelmia.
Monimuotoisuus, sukupuolten lisäksi myös muilla tavoin, on innovaatioalan etu, koska innovaatiot syntyvät nimenomaan niissä risteyskohdissa, joissa tapahtuu eri tieteenalojen sekä näkökulmien törmäämistä ja linkittymistä uudenlaisella tavalla. Monopolikulttuuri ja liiallinen homogeenisuus on haitta, koska se ei kannusta kehitykseen kilpailun kautta.
Vanhat ratkaisut ovat tuottaneet meille uusia ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan jälleen uudenlaisia näkökulmia ja toimintalogiikoita. Luultavasti myös uusia tekijöitä. Tällä tavoin innovaatioala on jatkuvassa muutoksessa ja myös innovaatioalan palveluiden, ja palveluiden yhdenvertaisen saavutettavuuden, pitäisi kehittyä siinä mukana.
Voitko kertoa opinnäytetyöstäsi, joka sisältää muun muassa pohdintaa tavoista kehittää Keksintösäätiön prosesseja?
Kerron mielelläni!
Kyseessä on siis Muotoilija YAMK-opinnäytetyö, jota olen tehnyt Keksintösäätiöllä noin vuoden verran. Kyseessä on toimintatutkimus, jonka puitteissa olen tutkinut, kuinka polkuajattelu (journey operations) voi toimia organisaation päätöksenteon välineenä.
Lähtökohta tutkimukselle on siis ollut selvittää, kuinka säätiöorganisaatiota voisi kehittää palvelumuotoilun keinoin. Säätiöllä on omat erityispiirteensä ja haasteensa, esimerkiksi hanketyöskentely, joka tarkoittaa, että työtä tehdään eri tahoilla siiloissa, ulkoisten sidosryhmien kanssa, määräaikaisina toteutuksina, joille on jo ennalta määritetyt tulostavoitteet. No käytännön tasolla tämä asettaa säätiölle useita sellaisia rajoitteita, joita on pakko huomioida, kun toimintaa halutaan kehittää tai vakiinnuttaa. Vakituisia rakenteita, kuten rahoitusta tai henkilöstöä ei siis ole, joten ollaan aikamoisen haasteen edessä, kun tavoitteena on kuitenkin muotoilla kestävää toimintaa sekä palveluita, joka auttaisi hankkeissa tuotettuja oivalluksia ja palveluita jalkautumaan ja vakiintumaan osaksi säätiön arkea.
Palvelumuotoilussa keskiössä on aina ihminen, palvelun käyttäjä. Palveluilla on useita käyttäjäryhmiä, joista tämän tutkimuksen keskeisimmäksi kohderyhmäksi valikoitui säätiön henkilöstö. Aloitin tutkimalla Keksintösäätiön asiakkaita ja sidosryhmiä, mutta tajusin melko varhaisessa vaiheessa, että mitään näistä hankkeista ei toteuteta, eikä mitään säätiön palveluita kehitetä tai ylläpidetä ilman henkilöstöä. Eli oli tärkeää kehittää käyttäjälähtöisiä toimintatapoja organisaation sisälle. Tällä tavoin voidaan vaikuttaa siihen, että henkilöstön osaaminen tulee parhaiten käyttöön rajallisessa ajassa. Kehitetään siis itseohjautuvaa ja oppivaa organisaatiota, joka on kykenevä kehittämään innovaatioalaa ylipäätään ja toteuttamaan säätiön palveluita eli ydintoimintoja.
Palvelumuotoilussa pyritään aina tunnistamaan juurisyyt ja tuomaan ratkaisuja niihin. Eli ei ratkota ongelmien seurauksia, jotka johtuvat vaikkapa puutteellisista rakenteista, vaan korjataan rakennetta.
Yksi keskeinen johtopäätös tutkimuksellani on, että tällaisessa organisaatiomallissa, henkilöstön autonomian ja erityisesti päätöksenteon tukemisella helpotetaan aika monia edellä mainituista haasteista.
“Toimintaympäristö muuttuu kiihtyvällä tahdilla – ihminen on ainoa vakio, joka pysyy”
Muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun menetelmien avulla pystytään paremmin tunnistamaan keskeiset asiat, eli:
1. millainen toiminta on mahdollista resurssien puitteissa (ihmiset, teknologia),
2. millainen toiminta on liiketaloudellisesti kannattavaa
3. millainen toiminta/ palvelu on asiakkaille haluttavaa ja
4. millainen toiminta kestää aikaa eli onko palvelu/ organisaatio riittävän joustava (resilientti ja ennakointikykyinen) pystyäkseen muuttumaan tarvittaessa?
Näissä puitteissa on pystyttävä muotoilemaan oma toiminta. Näitä rajoja ei voi ylittää, mutta kaikki, mikä on toteutettavissa näiden raamien sisällä, tarjoaa säätiön toiminnalle mahdollisuuksia. Puhutaan muotoilun mahdollisuuksista. Mahdollisuuksia kannattaa tutkia suurella uteliaisuudella, avoimuudella ja luovuudella.
Nykypäivänä joustavuus on valttia, koska teknologiat, taloudelliset resurssit ja toimintaympäristö muuttuvat kiihtyvällä tahdilla – eli muutosten keskiössä ihminen on se ainoa vakio, joka pysyy. Inhimilliset perustarpeet on lopulta hyvin universaaleja ja samaistuttavia. Meillä kaikilla on fyysisiä ja psykologisia tarpeita, ympäristöön, yhteisöön sekä itseilmaisuun liittyviä tarpeita. Eli palveluissa kannattaa aina keskittyä siihen, että tunnistetaan keskeiset tarpeet, ihmisen kulloinkin kokema ongelma tai huoli ja pyritään vastaamaan nimenomaisesti näihin – tarkemmat tekniset ratkaisut voi aikojen saatossa vaihdella paljonkin, joten siksi niihin ei kannata liikaa lukkiutua.
No miten polkuajattelu tähän liittyy? Palvelumuotoilussa polkuajattelu liittyy kaikkeen, sillä kaikkea voidaan kuvata polkuna. Palvelua, käyttöliittymää tai vaikka tässä tapauksessa työsuhdetta. Tunnistetaan, mistä askeleista polku rakentuu: mitä tapahtuu ennen, polun varrella ja sen jälkeen. Polkuja muotoillaan madaltamalla palveluun osallistumisen esteitä ja tukemalla etenemistä erilaisilla, käyttäjälähtöisillä tavoilla. Journey operations keskittyy yhden polun sijasta useisiin eri polkuihin ja tarkastelee, kuinka useat polut muodostavat keskenäisiä jatkumoita tai risteämäkohtia.
“Parasta olisi, jos polkujen puitteissa pystyttäisiin tuottamaan oivalluksia, kestävyyttä ja kasvua”
Itse olen tutkimukseni aikana alkanut hahmottamaan omaa työntekijäkokemustani siten, että olen juuri nyt polulla, joka kulkee jonkin aikaa rinnakkain meidän asiakkaiden, sidosryhmien ja työyhteisön kanssa, mutta myös Keksintösäätiön kanssa. Pyrin havainnoimaan, kuinka tämän lyhyen mutta merkityksellisen, yhteisen matkan aikana erilaiset kosketuspisteet tuottaisivat kaikille osapuolille mahdollisimman hyvän ”lisäarvon”. Eli mikä on se hyöty, tunne tai kokemus, mistä jää jälki, kun polut jälleen haarautuvat omiin suuntiinsa. Parasta tietysti olisi, jos näiden polkujen puitteissa pystyttäisiin tuottamaan jokaiselle oivalluksia, kestävyyttä ja kasvua, joka hyödyttää vielä pidemmällä aikavälillä.
Koen suurta ylpeyttä siitä, että polkuni on ristennyt Keksintösäätiön kanssa, jonka polku ulottuu pitkälle historiaan, ja jonka osaksi olen saanut itsekin tulla. Hetkeksi.
*
Hahkalan opinnäytetyön on tarkoitus valmistua tänä vuonna, jonka jälkeen sitä pääsee lukemaan Theseuksesta. Hahkala toivoo, että opinnäytetyöstä voisi olla apua myös muille organisaatioille, jotka kamppailevat samojen haasteiden parissa ja jotka haluavat olla muotoilemassa tulevaisuutta, joka on innovatiivinen, yhdenvertainen ja käyttäjäystävällinen.
Lisää Ideajalostamo Kymenlaakso -hankkeesta voi lukea täältä.
LOOSTER on Lauri ja Timo Hietaniemen kehittämä kuorman lastaamista helpottava innovaatio. Se palkittiin Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailussa 3000 eurolla. Alla olevassa haastattelussa Lauri Hietaniemi kuvailee innovaation keskeisiä hyötyjä ja valottaa kaksikon tulevaisuudensuunnitelmia.
Voitteko kuvailla lyhyesti innovaatiotanne?
LOOSTER on erityisesti pakettiautoihin kehitetty lastausjärjestelmä joka mahdollistaa kuormatilan lattian siirtämisen maantasoon. Sen tärkein ominaisuus on välyksetön voimansiirto molempiin suuntiin. Kuormatilan lattiana toimivan lavan laskeminen ei vaadi painovoimaa, vaan se voidaan laskea alas myös hankalassa maastossa hyödyntäen sähköistä voimansiirtoa.
Mitkä ovat innovaationne päähyödyt tai mihin haasteisiin se pyrkii vastaamaan?
Laite toimii sähkömoottorilla eikä se tarvitse hydrauliikkaa toimiakseen. Tämä yksinkertaistaa rakennetta. Kaikki hankalat kuormat kuten muuttokuormat, sekä erilaiset ajoneuvot ruohonleikkureista moottorikelkkoihin voidaan lastata ja sitoa lavaan kiinni maantasossa. Laite lisää ergonomiaa ja lastausturvallisuutta merkittävästi, ja laajentaa pakettiauton käytettävyyttä. Rakenteessa on pyritty minimoimaan sen korkeus integroimalla toiminnalliset rakenteet lavan alle, jolloin kuormatilan normaali käytettävyys säilyy tilanteen niin vaatiessa. LOOSTER on suunniteltu nostamaan 750 kg kuorma, ja kuvissa näkyvällä ensimmäisellä prototyypillä tämä massa on nostettu ja laskettu menestyksekkäästi.
Mikä teitä innosti ryhtymään innovaattoriksi?
Laitteen kehitys lähti liikkeelle omasta tarpeesta. Toisen keksijöistä, Timo Hietaniemen, pakettiauton moninaisessa yritys- ja yksityiskäytössä on havaittu tarve järjestelmälle, joka helpottaa raskaiden kuormien lastaamista. Innovointi on toiminut töiden ohella vapaa-ajan harrastuksena molemmille keksijöille, ja allekirjoittanut on koneinsinöörinä päässyt projektissa kehittämään ja laajentamaan myös ammatillista osaamista. Tuotteen rakentaminen tarjoaa onnistumisen ja innovoinnin iloa, sekä mahdollisuuden yrittämiseen tulevaisuudessa.
Oliko Apu+Raha-kilpailu järjestetty mielestänne onnistuneella tavalla?
Apu+Raha kilpailu oli järjestetty hyvin, ja se oli loistava työkalu sekä alusta jäsennellä omia ajatuksia projektista ja sen eteenpäin viemisestä. Kilpailu loi myös lisää uskoa omaan tuotteeseen ja sen markkinapotentiaaliin.
Mitkä ovat seuraavat askeleet innovaationne kehittämisessä/kaupallistamisessa?
Vuonna 2026 jatketaan tuotteen kehityksen parissa sekä testataan ja tuotteistetaan laite prototyypin avulla. Tavoitteena on tuoda esisarja rajoitetusti saataville vielä kuluvan vuoden kuluessa kenttäkokeisiin. Tuotteen markkinoille tuomisessa ja yrityksen perustamisessa riittää kyllä touhuamista jokaiselle päivän vapaalle tunnille!
Käytämme evästeitä vain verkkosivuston teknisiin tai toiminallisiin vaatimuksiin. Emme käytä kolmansien osapuolien evästeitä. Voit tutustua käytäntöihimme evästekäytäntö-sivulla
fi
en
sv
