fi
en
sv
Haluan tuoda esille muutamia ajatuksia keksintöihin, innovaatioihin ja niiden
kehittämiseen liittyvistä asioista.
Standardit ovat tärkeitä niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Niiden
tarkoituksena on luoda yhteisiä toimintatapoja, vaatimuksia ja hyviä käytäntöjä sekä
yhdenmukaistaa tuotteissa käytettäviä osia. Standardointi helpottaa myös
keksintöjen hyödyntämistä ja tukee huoltovarmuutta. Kun esimerkiksi kiinnikkeet
ovat SFS-standardien mukaisia, varaosien saatavuus ja korjattavuus paranevat.
Samalla säästetään aikaa ja alennetaan kustannuksia.
Keksintö voi olla fyysinen tuote tai IT-pohjainen sovellus. Olennaista on, että se
ratkaisee jonkin todellisen ongelman ja tuo käyttäjälle tehokkuutta sekä ajan ja
kustannusten säästöä. Mielestäni onnistunut innovaatio on aina ratkaisu olemassa
olevaan ongelmaan. Silloin sen käyttöönotto on huomattavasti helpompaa.
Jos kyseessä on uusi toimintatapa tai esimerkiksi IT-sovellus, suurin haaste ei
useinkaan ole itse keksintö vaan muutosvastarinta. Uusien toimintamallien sisäänajo
vaatii aikaa, sitoutumista ja halua tehdä asioita uudella tavalla.
Keksijän työtä helpottaa huomattavasti, jos valmiina on asiakassuhde tai
mahdollisuus ehdottaa muutoksia suoraan käyttäjälle. Tällöin myös rahoituksen
järjestäminen ja tuleva käyttöympäristö ovat paremmin tiedossa. Parhaimmillaan
samaa keksintöä voidaan soveltaa useille eri toimialoille, jolloin sen kaupallinen
potentiaali kasvaa merkittävästi. Hyvät referenssit puolestaan helpottavat uusien
asiakkuuksien syntymistä.
Suurimpia haasteita yksittäiselle keksijälle on saada idea tai muutosehdotus
tuotantoon asti. Patentointi on usein välttämätöntä, mutta se vaatii sekä rahaa että
erityisosaamista. Käytännössä moni joutuu turvautumaan patenttitoimistoon, mikä
voi muodostua niin kalliiksi, että se estää hyvänkin keksinnön etenemisen.
Lisäksi tarvitaan myyntiosaamista oikeiden asiakkaiden löytämiseksi. Käytännössä
keksijän pitäisi hallita hyvin monia asioita samanaikaisesti. Näihin olisi mielestäni
perusteltua saada enemmän tukea myös yhteiskunnan taholta.
Omat kokemukseni keksijänä eivät ole olleet helppoja silloin, kun olen tarvinnut
taloudellista tai julkista tukea. Yli 30 vuoden aikana en ole saanut yhteiskunnalta
käytännössä lainkaan taloudellista tukea. Tämä on johtanut siihen, että useita
hyviäkin hankkeita on jouduttu lopettamaan.
Yksi esimerkki tästä oli kuljetusyrittäjille kehittämäni Ekoajo-palvelu, jonka
tavoitteena oli hyödyntää paluukuljetuksia tehokkaammin digitaalisen portaalin
avulla. Uskon, että samanlaisia kokemuksia on monilla muillakin innovaattoreilla,
etenkin niillä, jotka kehittävät keksintöjään omilla henkilökohtaisilla resursseillaan.
Mitä sitten tarvittaisiin?
Mielestäni valtiovallan tulisi panostaa nykyistä enemmän sekä rahoitukseen että
asiantuntijaresursseihin. Keksintöjen merkittävyys ja kaupallinen potentiaali pitäisi
arvioida asiantuntijoiden toimesta jo varhaisessa vaiheessa. Jos keksinnöllä nähdään
olevan patentointi- ja kaupallistamismahdollisuuksia, sen kehittämistä tulisi tukea
sekä taloudellisesti että käytännön toimenpitein.
Samalla olisi tärkeää auttaa oikeiden yhteistyökumppaneiden löytämisessä, jotta
prototyyppi voidaan rakentaa ja testata. Vasta tämän jälkeen olisi luontevaa edetä
yritystoiminnan rakentamiseen ja tuotteen viemiseen markkinoille eri alojen osaajien
yhteistyönä.
Nykyisin tilanne on usein se, että yrityksen pitäisi olla jo olemassa ennen kuin
taloudellista tukea on mahdollista saada. Yksittäiselle keksijälle tämä voi muodostua
liian suureksi kynnykseksi, jolloin monet hyvät ideat jäävät pöytälaatikkoon. Näin on
valitettavasti käynyt myös omalla kohdallani.
Risto Lehtinen
TKP-print / Vidois
Noora Caroliina Määttä
Toimittaja