Keksintösäätiön palvelumuotoilun erityisasiantuntija Laura Hahkala: “Käyttäjäymmärrys ja empatia ovat palvelumuotoilijan tärkeimmät työkalut”

Laura Hahkala toimii Keksintösäätiön ensimmäisenä palvelumuotoilijana ja toisena naispuolisena projektipäällikkönä, tällä hetkellä Ideajalostamo Kymenlaakso –hankkeessa. Hahkala on tehnyt säätiöllä myös asiakaskokemuksen kehittämistä ja käyttöliittymäsuunnittelua. Alla olevassa haastattelussa Hahkala kertoo työstään Keksintösäätiöllä, näkemyksiään naisten asemasta innovaatioalalla ja opinnäytetyöstään, jossa pyritään selvittämään, kuinka säätiöorganisaatiota voisi kehittää palvelumuotoilun keinoin. 

Toimit Keksintösäätiöllä palvelumuotoilun erityisasiantuntijana. Millaisia tehtäviä kyseinen työ pitää sisällään? 

Palvelumuotoilu nimensä mukaisesti keskittyy palveluiden muotoiluun ja sitä kutsutaan myös käyttäjälähtöiseksi kehittämiseksi. Käyttäjälähtöinen kehittäminen on terminä helpommin lähestyttävä, koska se ei ole ajattelu- ja toimintatapana sidottu mihinkään tiettyyn alaan. Eli muotoillaan palveluita ensisijaisesti käyttäjien tarpeista käsin. 

Säätiöllä olen hyvin päässyt vaikuttamaan oman työni sisältöön, joten olen pyrkinyt osallistumaan kaikkeen, mikä auttaa ymmärtämään käyttäjien kokemuksia palvelussa sekä muita tekijöitä, joilla on vaikutusta palveluun. Sekä tietysti, miten palveluita kehitetään käyttäjien kokemukset ja omat resurssit huomioiden. 

“Palvelumuotoiluun sisältyy vahvasti asioiden näkyväksi tekemisen periaate” 

Käyttäjälähtöinen kehittäminen perustuu käyttäjätutkimukseen. Käyttäjätutkimuksen avulla kerättävä käyttäjäymmärrys ja empatia ovat palvelumuotoilijan tärkeimmät työkalut. Kehittäminen perustuu siis tutkittuun tietoon, ei oletuksiin. Keskeistä palveluiden muotoilemisessa on ymmärtää asiakkaan tarpeet ja olosuhteet, hänen työnsä tavoite ja tunnistaa mahdollisia esteitä tavoitteeseen pääsemiseksi. Hyvä palvelu tuottaa jonkin muutoksen, joka auttaa palvelun käyttäjää pääsemään tavoitteeseensa. 

Palvelun pitäisi tuottaa asiakkaalle hyvä kokemus, koska palvelun hyöty ja arvo rakentuvat nimenomaan käyttäjän kokemuksesta. Palvelu ei ole mikään fyysinen tuote, joten palvelun käyttökokemukseen liittyy aina vuorovaikutus palvelun tarjoajan kanssa. Vuorovaikutusta tapahtuu fyysisten palveluiden lisäksi myös verkkoalustoilla. Eli palvelu rakentuu näistä kosketuspisteistä, jotka seuraavat toisiaan. Niitä pisteitä voidaan suunnitella, kehittää ja niiden avulla voidaan rakentaa asiakkaalle kokonaisvaltainen palvelupolku tai -polkuja. Polkujen avulla muotoillaan kokemuksia. 

Lisäksi palvelumuotoiluun sisältyy vahvasti asioiden näkyväksi tekemisen periaate. Asioita tehdään näkyväksi, mm. tutkimalla ja viestimällä niistä erilaisilla tavoilla. Asioiden sanoittaminen ja viestiminen ymmärrettävällä, mutta oivalluttavalla tavalla, on keino ymmärryksen sekä empatian lisäämiselle eli muutoksen aikaansaamiselle. 

Palvelumuotoilijan työ on kokonaisvaltaista, joten aktiivinen mukanaolo projekteissa on kartuttanut kokonaiskuvaa niin innovaatioalasta, keksijöistä kuin säätiönkin roolista tässä ekosysteemissä. 

Toimit myös Ideajalostamo Kymenlaakso -hankkeen projektipäällikkönä. Mitkä ovat Ideajalostamon merkittävimmät hyödyt innovaattoreille ja keksijöille? 

Ideajalostamo-palvelulla tavoitellaan muutosta ensisijaisesti varhaisen vaiheen ideoiden liikkeelle saamisessa. Sen avulla pyritään lisäämään innovaattoreiden ja keksijöiden omia valmiuksia ideoiden kehittämisessä, jotta ideat voisivat kasvaa innovaatioiksi ja vaikka toimeentulon lähteeksi. 

Ideajalostamosta saa konkreettista apua idean kehittämiseen; työkaluja ja tietosisältöjä, verkostoja. Ideajalostamo auttaa hahmottamaan innovaatiokehittämisen kokonaisuuden, mutta se myös tuo työvälineet ja osaamisen kaikkien saataville. Ideajalostamo lisää yhdenvertaisuutta ja palveluiden saavutettavuutta, toivottavasti sitä kautta myös auttaa monimuotoistamaan innovaatioalaa. 

“Luova ajattelu on tuotu vahvasti osaksi innovaatiokehittämisen prosesseja” 

Ollaan havaittu, että usein alkuvaiheessa etenemisen kynnys on korkeimmillaan, kun tekijä on vielä kokematon. Mutta vaikka tuen tarve alussa on suurin, ei tukea tai muita resursseja ole juurikaan saatavilla tähän varhaiseen vaiheeseen. Palveluita on yleensä tarjolla vasta, kun on jo valmis innovaatio tai liiketoimintasuunnitelma. Ideajalostamo-alusta perustuu käyttäjäpolkuihin, joiden tarkoituksena on auttaa innovaattoria hahmottamaan, mitä idean kehittämisessä tulisi huomioida ja millaisilla tavoilla voi edetä kohti omaa tavoitetta. Eli on pyritty tuomaan tukea sinne, missä sitä ei vielä palvelukentän puitteissa ole. 

Palveluiden ja rahoituksen saamiseksi on yleensä ylitettävä jokin kynnys, joten on tärkeää vahvistaa innovaattorin omia valmiuksia idean edistämisessä, siitä viestimisessä ja sen kehittämistarpeiden arvioinnissa – eli lisätään todennäköisyyksiä seuraavan kynnyksen ylittämiselle. Tällä tavoin Ideajalostamo täydentää palvelukentän puutteita eli tekee innovaattorin polusta hieman eheämmän selkeyttämällä suuntaa ja asettamalla askelmerkkejä. Ideoiden potentiaalin tunnistaminen paranee.

Tämän jälkeen Ideajalostamo auttaa ideoiden edistämisessä etsimällä ja tarjoamalla jatkopolkuja palvelukentältä. Eli sen lisäksi, että innovaattori oppii itse ymmärtämään ja kehittämään omaa ideaansa, niin hän voi Ideajalostamo-palvelun avulla löytää jatkokehittämiseen sopivia kumppaneita, neuvontapalveluita tai vaikka rahoituslähteitä. 

Ideajalostamon on ajateltu lisäävän suomalaisten ideoiden ja innovaatioiden määrää sekä laatua, tuomalla innovaatiokehittämisen prosessit ja työkalut kaikkien saataville yhdenvertaisesti. Ideajalostamossa ideasta voi tehdä konkretiaa. Ideajalostamo Kymenlaakso -hanke on toteutettu yhdessä Xamkin luovien alojen tutkimusyksikön kanssa, joten luova ajattelu on tuotu vahvasti osaksi innovaatiokehittämisen prosesseja. Taustalla on havainto siitä, että ilman luovuutta ei synny mitään uutta. 

Mikä on ollut palkitsevinta työssäsi Keksintösäätiöllä? 

Työn, kuten palveluidenkin, arvo syntyy työntekijän henkilökohtaisesta kokemuksesta. Minulle merkitys syntyy siitä, että yleishyödyllisessä organisaatiossa tehdään yleisesti hyödyllisiä asioita. On ollut palkitsevaa olla osana tiimiä, jossa ollaan yhteisellä asialla. Hyvinvoiva työyhteisö ja muiden arvostaminen on tärkeää, joten pyrin aina siihen, että tiimissäni on mahdollista onnistua. 

Työhyvinvoinnin ohella yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kiinnostava ja aina ajankohtainen teema. Työssäni pääsen lisäämään yhdenvertaisuutta sekä samalla disruptoimaan jumiutuneita stereotypioita, jotta entistä useammalla ihmisellä olisi pääsy palveluiden ja mahdollisuuksien äärelle. Tämä on tärkeää, jotta voimme kehittyä yhteiskuntana. Näen, että muutos voi lähteä liikkeelle ruohonjuuritasolta, meistä ihmisistä. Onhan se tosi palkitsevaa olla osana muutoksen liikkeelle laittamista. Olen päässyt rakentamaan paikkoja, joista on helpompi lähteä liikkeelle ja polkuja, joita pitkin on helpompi mennä eteenpäin. 

Lisäksi voitte varmaan arvata, että kun intohimoisesta kehittäjästä on kyse, niin on vaikea sopia mihinkään valmiiseen ”muottiin”. Minulle on tärkeää, että pääsen vaikuttamaan oman työni sisältöön, koska tällöin pääsen parhaiten hyödyntämään vahvuuksiani ja toimimaan arvojeni mukaisesti. Haluan muotoilla oman tulevaisuuteni, olen utelias, haluan kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Säätiö onkin ollut itselleni kasvuympäristö, jossa olen päässyt haastamaan itseäni jatkuvasti. 

“Tärkeintä on tunnistaa ideassa sekä ihmisessä lymyävä potentiaali ja löytää erilaisia keinoja sen tukemiseksi” 

Konkreettisista palkitsevista hetkistä (no pun intended) tulee mieleen esimerkiksi Ideajalostamo-hankkeen päätöstapahtuma Kotkassa joulukuussa 2025. Tuossa tapahtumassa pääsin tapaamaan ihmisiä, jotka olivat osallistuneet innovaatiokilpailuun, joka järjestettiin Keksintösäätiön Satakunnan kasvualusta -hankkeessa toteutetulla digitaalisella alustalla. Ensimmäiset palkinnot jaettiin Kasvava idea -sarjassa kahdelle teini-ikäiselle tytölle ja näiden jälkeen ala-asteikäiselle pojalle. Minusta tämä oli todella koskettavaa. Kaikki ne työtunnit, jotka olen istunut yksin tietokoneen ääressä, konkretisoituivat kauniilla tavalla näiden nuorten ja lasten ideoiden näkyväksi tekemiseen. 

Lisäksi pääsin samassa tapahtumassa juttelemaan Perttu Pölösen kanssa, joka kuin ikään on nuorena palkittu Keksintösäätiön kilpailussa sävelkello-keksinnöllään. Nykyään hän toimii kansainvälisesti tunnettuna puhujana, futuristina ja tietokirjailijana, jonka kirjoja löytyy usealle eri kielelle käännettynä. Tämä on hyvä esimerkki ja kuvastaa mielestäni täydellisesti sitä, että keksintöjä voi hyödyntää monin eri tavoin oman toimeentulon lähteenä ja muutoksen välineenä. Tärkeintä on tunnistaa ideassa, mutta myös ihmisessä itsessään, lymyävä potentiaali ja löytää erilaisia keinoja sen tukemiseksi. Varhaisen vaiheen ideasta ei voi vielä tietää, mihin suuntaan se lopulta etenee – tärkeintä on, että jokainen idea, mutta myös niiden keksijä, saa mahdollisuuden kasvaa. Ja tarvitsemaansa tukea siihen. On aina palkitsevaa nähdä, kun tällaista tapahtuu. 

Yhteenvetona sanoisin, että on palkitsevaa, kun näkee oman työn vaikutukset inhimillisellä tasolla, uusina mahdollisuuksina ihmisten elämässä, ei vain järjestelminä tai rakenteina. 

Miten naisten asemaa ja näkyvyyttä voitaisiin parantaa innovaatioalalla?

Hyvä kysymys ja itse pohdin tätä myös. 

Näkyvyyttä tietysti parannetaan sillä, että tehdään näkyväksi. Sitä voisi tehdä aina tilaisuuden tarjoutuessa, oli kyse sitten kuvitus- tai sanavalinnoista tai siitä, että kenen tarpeita innovaatioalan kehittämisessä tutkitaan. Oikeastaan yksi keskeinen oivallus itselläni liittyy sukupuolisensitiivisyyteen. Onko se ratkaisu vai onko se oikeastaan osa ongelmaa? Jos sukupuoli häivytetään, niin silloin sukupuoleen liittyvät esteet innovaatioalalla ei oikein koskaan edes voi tulla näkyviksi. Ja ongelmia, joita ei nähdä, ei myöskään osata ratkoa. 

Onneksi osallisuutta tehdään näkyväksi erilaisilla tutkimuksilla ja hankkeissa on aina myös naisten ja muiden aliedustettujen ryhmien aseman parantamiseen liittyviä tavoitteita. Innovaatioalan sukupuolittuneisuus on tunnistettu haaste ja sen on todettu muun muassa hidastavan talouskasvua. 

Ylipäätään maailma on hengenvaarallinen naiselle jo pelkästään siitä syystä, että naiset on sukupuolena keskimäärin kaikessa suunnittelussa ja tuotekehityksessä ”häviäjiä”; Ratkaisuja ei suunnitella naisten lähtökohdista, joten ne eivät ratkaise naisten kokemia ongelmia. Itse muotoilijana ajaudun tämän pohdinnan äärelle jatkuvasti. Haluan toimia vastuullisesti ja tiedostavasti. 

Se, mitä ainakin voisi tehdä, olisi ottaa naisia enemmän mukaan ja kuunnella heitä, koittaa ymmärtää naisten kokemuksia. Ratkaisut tässäkin tapauksessa löytyvät sitten, kun itse ongelma ja sen juurisyyt ymmärretään riittävän hyvin, jotta ei tarvitse tehdä oletuksia naisista, heidän kyvyistään, tarpeistaan tai esteistä. 

Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että innovaatioala tarvitsee naisia. Innovaatioita ei synny yksinomaan teknisillä aloilla, vaan innovaatioita pitäisi osata tunnistaa ja edistää paljon laajemmin, kaikilla toimialoilla ja kaikenlaisiin käyttäjien tarpeisiin. On valtava menetetty potentiaali kaikkien alan toimijoiden näkökulmasta, jos naiset eivät osallistu. Yhteiskunnan tasolla hyödyttäisiin suuresti siitä, että naisten asemaa ja mahdollisuuksia osallistua innovaatiotoimintaan parannettaisiin. 

“Innovaatioalalla olisi potentiaalia ratkoa aikamme isoja kysymyksiä” 

Stereotyyppisestä sukupuolinäkökulmasta käsin voisi sanoa naisten erikoistuneen hoivaan, huolenpitoon ja elämän säilyttämiseen, joten naisille löytyy kyllä paikkoja innovaatioalaltakin. Meidän aikakautemme suurimmissa kriiseissä korostuvat juuri tämän tyyppiset kysymykset. Mutta sanon vielä senkin, että kaikki stereotypiat ansaitsevat tulla haastetuksi ja tarvittaessa rikotuksi. 

Hoivaan ja hyvinvointiin liittyvät innovaatiot eivät ole välttämättä kovin helposti kaupallistettavia. Valitettavasti me elämme maailmassa, jossa raha edelleen hyvin usein ratkaisee, jolloin tällaiset – turvallisuuden ja elinehtojen säilymisen kannalta erittäin tärkeät ja hyödyllisetkin – ratkaisut voivat jäädä hyödyntämättä. On melko kestämätön lähtökohta ideoiden ja innovaattoreiden aseman edistämiselle, mikäli mikäli niitä arvioidaan vain sen perusteella, että kuka tästä rahallisesti hyötyy. 

Yhdenvertaisuudessa, siinä, mitä ja kenen ideoita edistetään tai millä perusteella ovat aivan keskeisiä haasteita, joita mielestäni pitäisi ratkoa. Tässä kohtaa innovaatioalalla on paradoksaalisesti haasteita pysyä ajan tasalla – saatikaan olla aikaansa edellä. Meidän tulisi aktiivisesti etsiä ratkaisuja siihen, kuinka kytkeydytään irti jatkuvasta kuluttamisesta ja talouskasvun tavoittelusta. Sen sijaan tuntuu, että kilpaillaan, kuka teknokraatti saa elinaikanaan rohmuttua suurimman osan uusiutumattomista luonnonvaroista tai suurimman varallisuuden. Innovaatioalalla olisi potentiaalia ratkoa aikamme isoja yhteiskunnallisia, globaaleja ja vaikka sukupuolten epätasa-arvoon liittyviä kysymyksiä. Tai vaikka vaurauden ja hyvinvoinnin yhdenvertaisempaa jakautumista, sen keskittymisen sijasta. 

“Monimuotoisuus on innovaatioalan etu” 

Palataan perusasioiden äärelle. Keksiminen perustuu lähtökohtaisesti ihmisen sisäsyntyiseen tarpeeseen ratkaista ongelmia. 

Monimuotoisuus, sukupuolten lisäksi myös muilla tavoin, on innovaatioalan etu, koska innovaatiot syntyvät nimenomaan niissä risteyskohdissa, joissa tapahtuu eri tieteenalojen sekä näkökulmien törmäämistä ja linkittymistä uudenlaisella tavalla. Monopolikulttuuri ja liiallinen homogeenisuus on haitta, koska se ei kannusta kehitykseen kilpailun kautta.

Vanhat ratkaisut ovat tuottaneet meille uusia ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan jälleen uudenlaisia näkökulmia ja toimintalogiikoita. Luultavasti myös uusia tekijöitä. Tällä tavoin innovaatioala on jatkuvassa muutoksessa ja myös innovaatioalan palveluiden, ja palveluiden yhdenvertaisen saavutettavuuden, pitäisi kehittyä siinä mukana. 

Voitko kertoa opinnäytetyöstäsi, joka sisältää muun muassa pohdintaa tavoista kehittää Keksintösäätiön prosesseja? 

Kerron mielelläni! 

Kyseessä on siis Muotoilija YAMK-opinnäytetyö, jota olen tehnyt Keksintösäätiöllä noin vuoden verran. Kyseessä on toimintatutkimus, jonka puitteissa olen tutkinut, kuinka polkuajattelu (journey operations) voi toimia organisaation päätöksenteon välineenä. 

Lähtökohta tutkimukselle on siis ollut selvittää, kuinka säätiöorganisaatiota voisi kehittää palvelumuotoilun keinoin. Säätiöllä on omat erityispiirteensä ja haasteensa, esimerkiksi hanketyöskentely, joka tarkoittaa, että työtä tehdään eri tahoilla siiloissa, ulkoisten sidosryhmien kanssa, määräaikaisina toteutuksina, joille on jo ennalta määritetyt tulostavoitteet. No käytännön tasolla tämä asettaa säätiölle useita sellaisia rajoitteita, joita on pakko huomioida, kun toimintaa halutaan kehittää tai vakiinnuttaa. Vakituisia rakenteita, kuten rahoitusta tai henkilöstöä ei siis ole, joten ollaan aikamoisen haasteen edessä, kun tavoitteena on kuitenkin muotoilla kestävää toimintaa sekä palveluita, joka auttaisi hankkeissa tuotettuja oivalluksia ja palveluita jalkautumaan ja vakiintumaan osaksi säätiön arkea. 

Palvelumuotoilussa keskiössä on aina ihminen, palvelun käyttäjä. Palveluilla on useita käyttäjäryhmiä, joista tämän tutkimuksen keskeisimmäksi kohderyhmäksi valikoitui säätiön henkilöstö. Aloitin tutkimalla Keksintösäätiön asiakkaita ja sidosryhmiä, mutta tajusin melko varhaisessa vaiheessa, että mitään näistä hankkeista ei toteuteta, eikä mitään säätiön palveluita kehitetä tai ylläpidetä ilman henkilöstöä. Eli oli tärkeää kehittää käyttäjälähtöisiä toimintatapoja organisaation sisälle. Tällä tavoin voidaan vaikuttaa siihen, että henkilöstön osaaminen tulee parhaiten käyttöön rajallisessa ajassa. Kehitetään siis itseohjautuvaa ja oppivaa organisaatiota, joka on kykenevä kehittämään innovaatioalaa ylipäätään ja toteuttamaan säätiön palveluita eli ydintoimintoja. 

Palvelumuotoilussa pyritään aina tunnistamaan juurisyyt ja tuomaan ratkaisuja niihin. Eli ei ratkota ongelmien seurauksia, jotka johtuvat vaikkapa puutteellisista rakenteista, vaan korjataan rakennetta. 

Yksi keskeinen johtopäätös tutkimuksellani on, että tällaisessa organisaatiomallissa, henkilöstön autonomian ja erityisesti päätöksenteon tukemisella helpotetaan aika monia edellä mainituista haasteista. 

“Toimintaympäristö muuttuu kiihtyvällä tahdilla – ihminen on ainoa vakio, joka pysyy”

Muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun menetelmien avulla pystytään paremmin tunnistamaan keskeiset asiat, eli: 

1. millainen toiminta on mahdollista resurssien puitteissa (ihmiset, teknologia), 2. millainen toiminta on liiketaloudellisesti kannattavaa 

3. millainen toiminta/ palvelu on asiakkaille haluttavaa ja 

4. millainen toiminta kestää aikaa eli onko palvelu/ organisaatio riittävän joustava (resilientti ja ennakointikykyinen) pystyäkseen muuttumaan tarvittaessa? 

Näissä puitteissa on pystyttävä muotoilemaan oma toiminta. Näitä rajoja ei voi ylittää, mutta kaikki, mikä on toteutettavissa näiden raamien sisällä, tarjoaa säätiön toiminnalle mahdollisuuksia. Puhutaan muotoilun mahdollisuuksista. Mahdollisuuksia kannattaa tutkia suurella uteliaisuudella, avoimuudella ja luovuudella. 

Nykypäivänä joustavuus on valttia, koska teknologiat, taloudelliset resurssit ja toimintaympäristö muuttuvat kiihtyvällä tahdilla – eli muutosten keskiössä ihminen on se ainoa vakio, joka pysyy. Inhimilliset perustarpeet on lopulta hyvin universaaleja ja samaistuttavia. Meillä kaikilla on fyysisiä ja psykologisia tarpeita, ympäristöön, yhteisöön sekä itseilmaisuun liittyviä tarpeita. Eli palveluissa kannattaa aina keskittyä siihen, että tunnistetaan keskeiset tarpeet, ihmisen kulloinkin kokema ongelma tai huoli ja pyritään vastaamaan nimenomaisesti näihin – tarkemmat tekniset ratkaisut voi aikojen saatossa vaihdella paljonkin, joten siksi niihin ei kannata liikaa lukkiutua. 

No miten polkuajattelu tähän liittyy? Palvelumuotoilussa polkuajattelu liittyy kaikkeen, sillä kaikkea voidaan kuvata polkuna. Palvelua, käyttöliittymää tai vaikka tässä tapauksessa työsuhdetta. Tunnistetaan, mistä askeleista polku rakentuu: mitä tapahtuu ennen, polun varrella ja sen jälkeen. Polkuja muotoillaan madaltamalla palveluun osallistumisen esteitä ja tukemalla etenemistä erilaisilla, käyttäjälähtöisillä tavoilla. Journey operations keskittyy yhden polun sijasta useisiin eri polkuihin ja tarkastelee, kuinka useat polut muodostavat keskenäisiä jatkumoita tai risteämäkohtia. 

“Parasta olisi, jos polkujen puitteissa pystyttäisiin tuottamaan oivalluksia, kestävyyttä ja kasvua” 

Itse olen tutkimukseni aikana alkanut hahmottamaan omaa työntekijäkokemustani siten, että olen juuri nyt polulla, joka kulkee jonkin aikaa rinnakkain meidän asiakkaiden, sidosryhmien ja työyhteisön kanssa, mutta myös Keksintösäätiön kanssa. Pyrin havainnoimaan, kuinka tämän lyhyen mutta merkityksellisen, yhteisen matkan aikana erilaiset kosketuspisteet tuottaisivat kaikille osapuolille mahdollisimman hyvän ”lisäarvon”. Eli mikä on se hyöty, tunne tai kokemus, mistä jää jälki, kun polut jälleen haarautuvat omiin suuntiinsa. Parasta tietysti olisi, jos näiden polkujen puitteissa pystyttäisiin tuottamaan jokaiselle oivalluksia, kestävyyttä ja kasvua, joka hyödyttää vielä pidemmällä aikavälillä. 

Koen suurta ylpeyttä siitä, että polkuni on ristennyt Keksintösäätiön kanssa, jonka polku ulottuu pitkälle historiaan, ja jonka osaksi olen saanut itsekin tulla. Hetkeksi.

* 

Hahkalan opinnäytetyön on tarkoitus valmistua tänä vuonna, jonka jälkeen sitä pääsee lukemaan Theseuksesta. Hahkala toivoo, että opinnäytetyöstä voisi olla apua myös muille organisaatioille, jotka kamppailevat samojen haasteiden parissa ja jotka haluavat olla muotoilemassa tulevaisuutta, joka on innovatiivinen, yhdenvertainen ja käyttäjäystävällinen. 

Lisää Ideajalostamo Kymenlaakso -hankkeesta voi lukea täältä.